Heips.
Mikä neuvoksi, kun n. 3-vuotias tyttökissani sähisee ja murisee kahdelle pennulleen (tyttö ja poika), jotka ovat jo vuoden ikäisiä. Onko normaalia, että emo vierottaisi pentuja näin kauan? Kun emo on murissut ja sähissyt, se lähtee pois ja on erittäin vit***tunut. Jos tämän jälkeen menee emon luo, saa ihminen saman kohtelun. Murina lähtee alhaalta ja loppuu tavallaan maukasuun. Vastausta odotellen.
Mikä neuvoksi, kun n. 3-vuotias tyttökissani sähisee ja murisee kahdelle pennulleen (tyttö ja poika), jotka ovat jo vuoden ikäisiä. Onko normaalia, että emo vierottaisi pentuja näin kauan? Kun emo on murissut ja sähissyt, se lähtee pois ja on erittäin vit***tunut. Jos tämän jälkeen menee emon luo, saa ihminen saman kohtelun. Murina lähtee alhaalta ja loppuu tavallaan maukasuun. Vastausta odotellen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä oli ihan samanlaista kymmenen vuotta sitten. 2 pentua (tyttö ja poika) jätettiin itselle emon kaveriksi, mutta ei se vielä tähän päiväänkään mennessä ole niitä pentujaan täysin oppinut sietämään. Ihmisillekin sähisi kun kiukutti ja välillä saattoi käydä kiinni kynsillä käteen jos yritti koskea. Noh tyttöpentu kuoli joku vuosi sitten traagisesti, sen jälkeen emo rauhoittui aika huomattavan paljon... ei enää sähise kuin harvoin eikä enää käytä kynsiä tai hampaita jos rapsutetaan. En sitten tiedä kohdistuuko se agressiivisuus aina tyttölapsia kohtaan. En usko että se tytön käytöksestä johtui, pysytteli kuittenkin etäisyyden päässä äipästään koko elämänsä ajan. Olisiko vihanpito johtunut siitä että pentunsa oli hieman kehitysvammainen? Kissa sähisee nykyään kyllä vielä pojalleenkin, jos tulee liian lähelle. Välillä kyllä leikkivät hippasillakin keskenään. On niin omituinen viha-rakkaussuhde.
Tuo meidän naaraskissa on kyllä ikänsä ollut sellainen oman tiensä kulkija, ei siedä muita kissoja lähelleen vaan viihtyy talon ainoana kissana, silminnähden nauttii kun ei ole muita kissoja lähistöllä. Ehkä teidänkin kissanne on sellainen erakkoluonne... ehkä se siitä vuosien mittaan hieman rauhoittuu, mutta ei se varmaa ole, että mitään sydänystäviä ikinä tulisi. Jos emo ei ala hyväksyä jälkikasvuaan, niin luultavasti on edessä uuden kodin etsiminen joko pennuille tai emolle...ihan vain emon henkisen hyvinvoinnin vuoksi. Varsinkin jos on kyse sisäkissoista, jolloin ei pääse karkuun minnekään vaan joutuvat olemaan kasvokkain kokoajan.
Pentujen käytöksestä se ei ainakaan voi johtua. Emo on tullut meille aikoinaan toisen kissan kaveriksi jolloin ei mitään ongelmia ollut, vasta pentujen kanssa. Olen kyllä miettinyt uuteen kotiin antamista kun ei tästä pitemmän päälle mitään tule, koska "pennut" stressaantuvat emon käytöksestä. Toisena vaihtoehtona ois emon sterilointi, voiskohan se auttaa. Kissat myöskin ovat paljon ulkona, jolloin saavat myös omaa tilaa. Koirien kanssa ei myöskään mitään ongelmaa, ainoastaan pentujen. Emo "normaalina" ollessaan on todella kiltti ja tykkää olla ihmisten seurassa.