Onko minun pakko juhlia valmistumistani?

Valmistun tänä keväänä. Olen suorittanut korkeakoulututkinnon, mutta en koe tarvetta juhlia sanan varsinaisessa merkityksessä valmistumistani. Olen aikanani juhlinut ylioppilaaksi valmistumistani (senkin vain siksi, että minun odotettiin niin tekevän) ja se riittää minulle. Olen ylpeä tästä uusimmasta saavutuksestani, mutta minulle riittää maljan kohotus puolisoni kanssa enkä siksi halu järjestää suuria (tai edes pieni juhlia).

Syy haluttomuuteen juhlia on ehkä se, että koska opinnäytteeni ja varsinaisen valmistumispäivän välillä on pitkä väli, ei itse valmistumispäivä tunnu enää oikein miltään vaan helpotuksen huokaus koulun päättymisestä on tullut jo opinnäytetyön valmistuttua. Osaksi syy on ehkä myös se, että ensisijaisesti haluaisin juhlia vain puolisoni ja vanhempieni kanssa, mutta jos juhlin tällä porukalla, minun pitää kutsu myös appivanhemmat, "koska ovathan hekin nyt perhettä". Jos taas kutsun heidät, ei-verisukulaiset, minun "pitää" kutsua myös tätejäni ja setiäni, jotka myös ovat kyselleet valmistujaisistani. Entä parhaat ystäväni sitten? Odottavathan hekin saavan kutsun, koska ovat, no, parhaita ystäviäni. Ja juhlat vain paisuvat...

Huvittavinta tässä on se, että kun mainitsen eri ihmisille siitä, että en aio juhlia valmistumistani, jokainen toteea: "Ymmärrän." ja kuiskaa perään: "Juhlitaan me sitten "omalla porukalla"." He olettavat, että jos en järjestä juhlia, niin juhlin kuitenkin jokaisen kanssa erikseen "omalla porukalla" ja nyt yksi on ehdottanut ravintolassa käyntiä, toinen kahvihetkeä mökillä ja kolmas illanistujaisia. Mutta kun MINÄ EN HALUA JUHLIA - EN YHDESSÄ ENKÄ ERIKSEEN!

Koko valmistuminen on alkanut ahdistaa siinä määrin, että en enää edes halua puhua koko asiasta vaan vältän aihetta ja vastaan ympäripyöreästi, kun joku kysyy valmistumisestani. Omalla kohdallani eri ihmiset käytännössä kutsuvat itse itseään kylään juhlimaan valmistujaisiani ja parhaimmat (pahimmat) ovat silmieni alla ottaneet kalenterin esiin ja sopineet päivämäärän, jolloin valmistumistani juhlitaan!

Ei ole tarkoitus olla töykeä. Olen erittäin otettu ja kiitollinen siitä, että ympärilläni on ihmisiä, jotka ovat iloisia puolestani. Ilmiönä asia on kuitenkin mielenkiintoinen. Miksi ihmisten on niin vaikea ymmärtää, jos joku ei halua tehdä valmistumisestaan suurta (tai edes pientä) numeroa? Miksi päätöstä olla juhlimatta ei voi (tai on niin vaikea) kunnioittaa?