Oletteko törmänneet ihmisiin, joiden olemus ja katseet suorastaan huutaa, että olen bisse, mutta kun teette lähempää tuttavuutta, huomaatte että kyseinen henkilö on omasta mielestään täysin hetero? Nyt tuli vastaan sellainen tapaus, että täytyy kyllä pahemman kerran epäillä omia tulkintataitojaan... Tapasin henkilön, joka loi minuun sellaisia katseita, että jalat alta, ja hänen koko kehonsa tuntui mouruavan läheisyyttä. Mutta kuitenkin sanat puhuvat jotain ihan muuta kuin keho. Ja tuntuu, että kyseessä ei edes ole henkilö, joka vain yrittäisi piilotella tätä puolta itsessään, vaan tuntuu että hän ei ihan oikeasti tiedosta sitä itse??
Mun pitäisi olla kai nyt pettynyt ja vihainen, mutta olenkin vaan kerta kaikkiaan hämmentynyt.
Mun pitäisi olla kai nyt pettynyt ja vihainen, mutta olenkin vaan kerta kaikkiaan hämmentynyt.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Onhan näitä. Ja jos kuvaisit hänelle, miten hän käyttäytyy, hän "ei tunnistaisi itseään" ja todennäköisesti sälyttäisi koko vastuun sinulle, tyyliin että sulla on vain joku vaje ja tulkitset asioita toiveittesi suuntaan yms yms yms. Mun neuvo: pakene, ennen kuin retkahdat!
Hyvä neuvo, tulee vaan liian myöhään kun olen jo retkahtanut. :( Yritän juosta karkuun, mutta se voi olla vähän vaikeaa kun toinen kuitenkin hakeutuu lähelle, ihan kuin sen jaloilla olisi oma tahto. Itsekurin kasvattamisen paikka ilmeisesti!
Ehdottomasti kyllä, naisia jotka suorastaan kehräävät..
On muutama ollut. Toki en voi yleistää, mutta nämä mun tapaukset olivat juuri samanlaisia, mitkä paljastuivat pelokkaiksi kaappi bisseiksi, tai ties vaikka lesboiksi. Hyvä keino saada ne kaapista oma-aloitteisesti ulos, on lähestyä heitä. Mä tein itteni tykö ja tein selväks niille että oon lesbo. En tietenkään päällekäyvästi, mutta selväks tein. Siinähän ne ihmettelivät ja säikähtivät kun oon niin avoin. En missään nimessä iskenyt tai käyttäytynyt mitenkään siihen viittaavasti, se ei ollut edes tarkoitus. Halusin tehdä niille vain palveluksen...Yritin näyttää niille itsevarmuuteni ja käyttäytymiselläni viestittää että tää on ihan normi juttua. Lopulta ne sitten tietyn ajan kuluessa lähestyi mua. Toinen kaverimielessä, haki tukea ja apua elämäänsä multa, toinen otti ja rakastui.
Kompastuin tällaiseen ihmiseen. Monta vuotta mennyt hukkaan ja jälkeenpäin tuntuu, että uhraukseni ovat olleet kohtuuttomia. Opilla on hintansa. Toivottavasti hänkin oppi jotain.
Ehkä ongelma on aloitteen tekemisessä. Vai suoraanko esimerkiksi sulle "pystypäin" on sanottu ei? Se kun voi olla todella vaikeaa jos ei kumpikaan rohkene niin selvästi ilmaista, ettei tulkinnan epävarmuutta enää jää. Silloin jommankumman pitäisi vain rohkaista itsensä! Eihän siinä välttämättä ollenkaan ole kyse siitä, etteikö tiedostaisi tai etteikö haluaisi. :(
Ihan suoraan on sanottu, ettei ole muuta kuin hetero, mutta edeltävä käytös on ollut kaikkea muuta. Toisaalta, näiden rinnalla naiset, jotka ovat sinut itsensä kanssa, ovat entistäkin upeampia ilmestyksiä! Keskeneräisyys on ihan kaunista sekin, mutta pelaaminen ja vastuunpakoilu: V.M.P:aa!
Niih ja toinenkaan ei uskalla, jos ei saa selkeää merkkiä. Viimeksi eilen olisi ollut mahdollisuus lähestyä, mutta jotenkin taaskaan ei tullut tilaisuutta tutustua. Tänään tunnen itseni aikamoiseksi luuseriksi.
Tärkeintä mitä voit tehdä tilanteessa antaa toisen olla. Ole varma omista epävarmuuden tunteista, ja jos koet tarpeelliseksi ottaa selvää toisen ihmisen toddellisista tunteista, kerro hänelle että olet ihastunut tms.
Mitä lie sitten tarkoitatkaan tuolla läheisyyden huutamisella ja jalat alta vievillä katseilla...?? Onko se seksuaalista ja sitä että toinen kaipaa nimenomaan sitä naisen kosketusta ja kemiaa? Tunteita on monenlaisia, ja ennenkaikkea sun olisi hyvä tuntea ja tietää itsesi, mitä itse koet.
Älä anna toisen ristiriitaisen käytöksen hämmentää itseäsi. Tunteet ovat jokaisella sallittuja, toiset menevät niiden ohjaamina, kukin tulkitsee tavallaan. Musta aloitus on hyvä esimerkki siitä että ihmisillä on jotekin sekaisin omat tunteet ja bisseys.
Vihaiseksi voit tietenkin tuntea itsesi, mutta miksi et voi erotella omia tunteitasi rationaalisesti ja pitää jalat maassa jos kerran tunnet itse kuten aloituksessa kerroit? Et voi ottaa ja olettaa toisesta moisia. Vastuun kannat sinä ei se toinen.
samaa mieltä: toisen epävarmuutta voi lievittää korkeintaan rajallisesti, mutta itsevarmuutta voi kehittää aina. Itseensä luottava ja omia tunteitaan kunnioittava ihminen herättää luottamusta myös ympäristössään.
Mä en käsitä, miksei ihmiset voi puhua toisilleen ihan suoraan. Mitä siinä on niin kauhean vaikeaa, ettei voi sanoa, että haluaa toisen lähelle... Aikuiset ihmiset... samanlaisia ollaan kuitenkin. Miks tarvii miettiä ensin, mitä ollaan ja antaa epämääräisten määritelmien sanella elämää? Hitto, mä tein just nyt päätöksen, etten enää tuhlaa aikaa kiemurteluihin...
Minulle kävi näin: kerroin avoimesti opiskelukavereilleni olevani bi. Tämän jälkeen itsensä heteroksi tunnistava naispuolinen opiskelukaveri on ollut usein bileissä kiehnäämässä minussa kiinni tai jopa ehdotellut minulle esimerkiksi kolmen kimppaa. Saattaahan hänkin olla oikeasti hetero, mutta tahtoisi vaan kokeilla. Tai sitten ei vaan tiedosta sitä puolta itsestään. En silti koe olevani heterotyttöjen kokeilualusta. Nuorempana moni tahtoi tulla kännissä minua pussailemaan, koska halusivat koittaa miltä suutelu naisen kanssa tuntuu. Eikä sitten tajuta, etten välttämättä ole edes viehättynyt kaikista naisista sen vertaa, että tahtoisin heitä suudella edes huviksi.
Ehkä tuollakin ihmisellä on (ainakin toistaiseksi) mielessä kokeilunhalu. Tietty vaikuttaa vahvasti siltä, että kyse on myös muusta. Siinä on vaan se ongelma, ettei tahdo pistää itseään kokeilualustaksi. Se toinen saattaakin sitten todeta, ettei tämä ollutkaan oma juttu ja lähteä. Toisaalta se toinen saattaisi myös löytää uusia puolia itsestään. Hankalaa on..
Ystäväsi ehdottelee kolmen kimppaa : eli tarkoittaako siis kolmea naista vai sellaista kimppaa ,jossa mies ja kaksi naista( eli sinä ja hän)? Ei nyt varsinaisesti ole oleellista tietää... olen vain huomannut, että juurikin binaisia ollaan hakemassa( esim deittipalstoilla) kolmen kimppaan. Yleensä pariskunnat haluavat sitten kolmatta pyörää naisesta. Tai miksi oletuksena on se, että biseksuaali olisi automaattisesti kiinnostunut kimppakivajutuista...
Käsityksenä tuntuu olevan se, että biseksuaalisuus tekisi naisesta jonkinlainen kokeneen seksipedon. Seksuaalisista vähemmistöistä puhutaan mediassa avoimemmin ja osa heteronaisistakin kokee kiinnostusta tyttöjenvälisiin juttuihin... Ehkä bi-nainen koetaan sitten turvalliseksi kokeilikumppaniksi.
Luultavasti olisi helpointa seurustella ja tapailla tuota ystävääsi( oletko siis kiinnostunut hänestä?) ja sen jälkeen sitten miettiä madhollista seksipuolta. Tietysti ainakin minulle olisi turn off, jos joku hetero ehdottaa kimppakivaa, vain sen takia, että olen bi. Tarkkailisin tietysti ihmistä, jos ko. tapaus vaikuttaa sellaiselta, jolla on ollut paljon miesjuttuja tai ( viittaus kimppakivaan kyllä vihjaisi siitä, että seksuaalista kokeilunhalua löytyy rutkasti. Niin lkyllä jättäisin väliin. Eiköhän opiskelukaverisi, jos nyt sitä tyttöseksiä haluaa kokeilla, löydä riittävästi halukkaita siihen netistä. Samoin kuin kolmen kimppaan.
Mä veikkaan, et bi-naista toivotaan kimppaan siksi, että bi-naiselle ei ole välttämättä vastenmielistä olla sekä miehen että naisen kanssa - ta daa!
Tarkoitan, että mikä muka olisi vaihtoehto? Lesboa ei kimppaan saa, koska ei ole mitenkään mahdollista pitää miellyttävänä intiimiä tilannetta, jossa on myös mies osallisena. Hetero-naisestakaan ei varmaan pariskunnan toiselle osapuolelle olisi kauheasti iloa... ett...
Mulle kävi kerran niin, että yks tytteli kiehnäs koko ajan vieressä ja teki itteään tykö. Sanoin sitten suoraan, että oletko l ja että ollaan menossa porukalla yhteen ravintolaan illalla. Sen jälkeen ei tytteliä näkynyt, se kerta kaikkiaan kauhistu. Ajattelin, että on niin kovin nuori ja ei sinut ittensä kanssa vielä ollenkaan.
MInua eleideni vuoksi epäillään neidiksi aina, mutta omaan parran sekä kivekset.
Tämä sama skenaario on toistunut koko elämäni ajan, ja näen itsessäin suoraan sanoen "neitimäistä olemusta" usein, kun itseäni videolta näen.
En minä ole homoseksuaali, tai edes bi, enkä ole koskaan ollut kiinnostunut samasta sukupuolesta, en edes thaimaan leidareista vaikak heideän seurassaan olen jonkin aikaa aikaani viettänytkin.
Mielelläni olisin maskuliininen tosimies joka uhkuu testosteronia, mutta näin ovat näppylät olleet ja lapsesta saakka, pillu kiinnostaa ja tälläkin hetkellä seurustelen naisen kanssa, mutta ympäristö joka ei minua tunne, suhtautuu sitten tavalla erilaisella ja se aiheuttaa minulle mielipahaa usein, kun olettavat eivätkä tiedä ja "signaalini" ovat vääriä ulkomaailmaan, naisethan minut kasvattivat.
Olen nainen ja rakastan miehiä mutta ajatus rinnoista, niiden koskettelusta ja maistelemisesta kiihottaa. Tooooodella paljon. En tiedä tekeekö se minusta bi:tä vai vain hieman seksuaalisesti aktiivisen ja erilaisuuden hakemisen.. don´t know.
2kk sitten mun aviomieheni 30v, oli nuoremman miehen kans harrastanut seksiä. Sitten hän katumuksissaan kertoi mulle sen johtuvan humalatilastaan ja ettei todellakaan ole homo tai edes bii. Hänellä on ollut hirveitä itsesyytöksiä ja itseinhoa sen jälkeen useita kertoja. Itse en tiedä mitä ajatella. Sen jälkeen kuitenkin seksielämämme on ollut latteeta, ennen sitä todella ihanaa.
Nyt olen ihan sekaisin, enkä tiedä mitä mieltä olisin. Auttakaa ja kertokaa mitä teen?
"Nyt tuli vastaan sellainen tapaus, että täytyy kyllä pahemman kerran epäillä omia tulkintataitojaan... Tapasin henkilön, joka loi minuun sellaisia katseita, että jalat alta, ja hänen koko kehonsa tuntui mouruavan läheisyyttä. Mutta kuitenkin sanat puhuvat jotain ihan muuta kuin keho."
Olen nainen, joka aika usein joutuu tilanteeseen että minua ja "antamiani signaaleja" on luettu väärin. Sekä miehet että naiset lukevat jotenkin minua niin, että olisin kiinnostunut, vaikken ole.
Olen ajatellut tämän sitten niin, että koska viehätyn ihmisistä helposti ja tykkään näyttää sen, niin monet sekoittavat sen ihastumiseen tai seksuaaliseen kiinnostukseen. Viehättyminen on jotain muuta, se on "vain" yleistä ihmisestä pitämistä, silloin silmäni tuikkivat hymystä, saatan hakeutua huomaamattanikin lähemmäksi kuin ehkä normaalisti. En tee sitä tarkoituksellisesti, mutta huomaan aina jälkeenpäin että taas syntyi tilanne.
Jota sitten joudun selittelemään, että "olen pahoillani, ei, en tarkoittanut mitään sen enempää, olen kyllä ihan hetero..." tms. Ja kyllä ihan voin itsellenikin rehellisesti väittää, että olen hetero. Ei siis ole kyse mistään sellaisesta, etten itsellenikään voisi myöntää muita puolia itsessäni.
Ja siis miesten kanssa myös siis näitä tilanteita, kun en ole tajunnut antavani sellaista signaalia, vaan olen yleisesti vaan ollut ihmisestä viehättynyt.
Sinänsä uskon kyllä että tällainen piirre ärsyttää, jos sattuu itse ihastumaan ja toinen onkin vain "viehättynyt." Ihan varmasti ärsyttää ja hämmentää. Ihastuminenhan ja kiinnostushan ilmenee kuitenkin aikalailla samalla tavalla...
Eli olisiko tässä ap:n tapauksessa jotakin tällaista kyseessä?
Kun nyt kerran olet "kyllä ihan hetero" ja varmasti kaikin puolin sisäisesti sivistynyt, saanen esittää hienovaraisen kysymyksen: mitä teet bisse-palstalla?!
Olen kiinnostunut yhdestä bi-miehestä ja siksi täällä lueskelen. Koitan vähän ymmärtää hänen sielunmaisemaansa :)
Olen kiinnostunut yhdestä bi-miehestä ja siksi täällä lueskelen. Koitan vähän ymmärtää hänen sielunmaisemaansa :)
yeah, right...
Mikäs tuossa nyt on niin vaikeaa uskoa? ;) Ajattelinpa nyt vain tosiaan avata vähän omaa kokemustani alkuperäiselle kirjoittajalle, jospa hän siitä saisi tuosta kirjoituksestani jonkinlaista pohjaa omaan tilanteeseensa.
Minulle on sinänsä aivan sama mitä joku random-anonyymi minusta ja tekstistäni ajattelee, saati syistä miksi tälle palstalle ylipäätään kirjoitin. Ihan vain totuuden kuitenkin raapustin :)
Olen aina pitänyt vaistojani aika tarkkoina ja uskon että tunnen yhden tällaisen. Ehkä. Meillä oli jotain selvää kemiaa. Olin ihan rakastunut ja antauduin tunteen vietäviksi siten että tavallaan annoin hänelle parasta ystävyyttä mitä minusta ikinä irtosi. Ihan ystävänä vaan tietty.
No sitten kerroin tunteistani ja hän katosi. Ei ollut tavattavissa tai tavoitettavissa, se oli myös yhtesestä sopimuksesta. Sen jälkeen en ole voinut olla hänen kanssaan mitenkään normaalisti. Ymmärsin vihdoin, että hänelle ystävät ovat tärkeitä, elintärkeitäkin, mutta jotenkin aika kevyellä tavalla. Hän pyytää ystäviä silloin lähelleen kun hän heitä tarvitsee, eikä ole itse läsnä kun toinen osapuoli tarvitsisi.Kehyttä kuohariystävyyttä. Tajusin että jo ystävyydeltäkin vaatisin vähän syvempää. Silloin kun vielä oltiin ystäviä, han sanoi ettei ole kellekään aiemmin kertonut tätä ja tota tai jakanut tällaista asiaa.... minussa on ilmeisesti syvyyttä, muutkin usein avautuvat minulle.
Sattuu edelleen jos mietin asiaa enemmän, mutta kaiken kaikkiaan olen tajunnut ettei meistä ikinä voi tulla sydänystäviä, sillä hänen kepeytensä satuttaa minua. Haluan suojella itseäni joten se siitä.
Samalla tiedän , että koko hänen olemuksensa kaipaisi itselleen toista ihmistä, turvallista läheisyyttä ja kuoren rikkomista.
Tämä voisi olla lähes sanasta sanaan mun kokemukseni... !
Kyllä on aiemmin käynyt näin useammin kuin kerra, eikä se kivaa ole.
Hmm, pitää kai tunnustaa että minä taisin aiemmin olla juuri tuollainen itseään tiedostamaton bi! Olen siis myöhäisherännyt, jolla ei pitkään aikaan ollut mitään tajua, miksi joidenkin naisten seurassa vaan jotenkin... viihtyi paremmin. Naiivisti tulkitsin monet tilanteet ihan vaan ystävyydeksi, vaikka nyt kun mietin niin monessa tilanteessa oli kyllä mukana jotain ihan muuta... On jälkeenpäin harmittanut, kun on tajunnut päästäneensä käsistään ihan timantteja ihmisiä. Joten kyllä ainakin minusta jotkut ihmiset on nähneet jotain, mikä on minulta itseltäni ollut piilossa... Joskus sitä ei vaan näe metsää puilta.