Heippa!
Olen perhepäivähoitaja ja meillä tällä hetkellä hoidettavana 2lasta omat. Olen työskennellyt lasten parissa jo vuosikausia, koskaan ei tällaista ole tullut vastaan.
Ongelmaksi päivän muodostaa 1v3kk todella, todella itkuinen tyttö. Ymmärrän että hän ikävöi äitiään/kotiinsa,mutta kun itkua on aamusta iltaan (lähes taukoamatta), niin se jo alkaa ihmetyttämään ja mietityttämään. Yleensä lapset tottuvat kun saavat syliä/hoitoa ja turvallisen ympäristön.
Kun lapsi on sylissäni hän ei itke, mutta heti kun hänet laskee lattialle/yrittää saada leikkimään kiinnostumaan jostakin itku alkaa. Välillä hän ei halua olla sylissä vaan rimpuilee pois ja menee jonnekin nurkkaan/piiloon itkemään tai ulko-oven taa. Kun/jos olen hänen kanssaan hetken kahden menee hyvin, mutta kun joukkoon tulee muita lapsia, itku alkaa. Kun hoidan/ruokin/puen muita, itku on paniikin omaista. Kun käväisen toisessa huoneessa, vaikka vain muutaman sekunnin poissa näyviltä-itku alkaa ja välillä rauhoittuminen voi kestää ja kestää. Pidän lasta aina lähelläni, välillä jo tuntuu että liikaakin muiden lasten sylikaipuuseen nähden. En saa lasta kiinnostumaan todellakaan mistään, leikkiminen ei suju ja kaikki pienetkin jutut(toisen lapsen kanssa lelusta "kiistely" tms.) säikäyttävät lasta..itku häiritsee välillä jo muitakin ja meidän päivärytmiä. Parhaimpia itkupäiviä on ollut aamu 7-17,ainoastaan päiväunet ja syömiset ilman itkemistä. Mitään sairauksia/allergioita ei kuulemma ole. Ruokailut/nukkumiset ja muut toimenpiteet sujuvat hyvin. Olen ajatellut että ehkä lapsi ei vain ole valmis olemaan erossa kodistaan? Olen jutellut perheen kanssa aiheesta jo useasti. Häiritsee vähän kirjoittaa tällaisella palstalla aiheesta, mutta kaikella hyvällä, en juorumielessä ja toivottavasti vinkkejä/kokemuksia tulee teiltä.
Olen perhepäivähoitaja ja meillä tällä hetkellä hoidettavana 2lasta omat. Olen työskennellyt lasten parissa jo vuosikausia, koskaan ei tällaista ole tullut vastaan.
Ongelmaksi päivän muodostaa 1v3kk todella, todella itkuinen tyttö. Ymmärrän että hän ikävöi äitiään/kotiinsa,mutta kun itkua on aamusta iltaan (lähes taukoamatta), niin se jo alkaa ihmetyttämään ja mietityttämään. Yleensä lapset tottuvat kun saavat syliä/hoitoa ja turvallisen ympäristön.
Kun lapsi on sylissäni hän ei itke, mutta heti kun hänet laskee lattialle/yrittää saada leikkimään kiinnostumaan jostakin itku alkaa. Välillä hän ei halua olla sylissä vaan rimpuilee pois ja menee jonnekin nurkkaan/piiloon itkemään tai ulko-oven taa. Kun/jos olen hänen kanssaan hetken kahden menee hyvin, mutta kun joukkoon tulee muita lapsia, itku alkaa. Kun hoidan/ruokin/puen muita, itku on paniikin omaista. Kun käväisen toisessa huoneessa, vaikka vain muutaman sekunnin poissa näyviltä-itku alkaa ja välillä rauhoittuminen voi kestää ja kestää. Pidän lasta aina lähelläni, välillä jo tuntuu että liikaakin muiden lasten sylikaipuuseen nähden. En saa lasta kiinnostumaan todellakaan mistään, leikkiminen ei suju ja kaikki pienetkin jutut(toisen lapsen kanssa lelusta "kiistely" tms.) säikäyttävät lasta..itku häiritsee välillä jo muitakin ja meidän päivärytmiä. Parhaimpia itkupäiviä on ollut aamu 7-17,ainoastaan päiväunet ja syömiset ilman itkemistä. Mitään sairauksia/allergioita ei kuulemma ole. Ruokailut/nukkumiset ja muut toimenpiteet sujuvat hyvin. Olen ajatellut että ehkä lapsi ei vain ole valmis olemaan erossa kodistaan? Olen jutellut perheen kanssa aiheesta jo useasti. Häiritsee vähän kirjoittaa tällaisella palstalla aiheesta, mutta kaikella hyvällä, en juorumielessä ja toivottavasti vinkkejä/kokemuksia tulee teiltä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuinka kauan tämä lapsi on ollut hoidossa? Onko hän perheen ainoa lapsi? Omassa päiväkotiryhmässäni on joskus ollut todella itkuisia lapsia ja se on kyllä raskasta sekä lapselle että koko ryhmälle. Auttaisikohan, jos vanhemmat toisivat pienen valokuva-albumin, jossa kuvia heistä ja kotoa. Hoitolapsesi on kyllä aika pieni vielä, mutta itku voi kylläkin olla jo vallankäyttöä. Sillä saa takuuvarmasti huomiota! Jos hoitosuhde on vasta alussa, niin tottakai pieni lapsi tarvitsee enemmän huomiota ja apua totuttelemisessa, mutta pitemmän päälle yhden lapsen jatkuva huomiointi ei ole edes hyväksi. Eikä muiden hoitolasten kannalta tietenkään. Toivokaamme parasta ja hyvää kesää sinulle ja ryhmällesi!
Mulla on samanikäinen hoitolapsi. Tuossa iässähän on toinen vierastusikä menossa, eikä hoidon aloitusta suositella kesken sen. Ellei lasta ole mahdollista ottaa takaisin kotihoitoon pariksi kuukaudeksi, niin kokeilisin itse kantoliinaa, jotta voisin pitää lapsen oikeasti lähelläni koko ajan. Tuon ikäinen on (yleensä) vielä sen verran kevyt, että häntä pystyy helposti kantamaan muiden askareiden ohessa ja liinassa matkustaminen kehittää myös motorista puolta. Mielestäni sinun ei kannata vielä olla huolissasi leikkiongelmista, koska lapsi on todellakin vielä pieni. Uskon, että hän kiinnostuu leluista tämän vaiheen mentyä ohi. Kauanko tätä on jatkunut? Miten lapsella on puheen kehityksen laita? Oletko ollut yhteydessä keltoon? Muista myös, ettei kaikkien lasten kanssa yksinkertaisesti natsaa yhteen vaikka yrittäisi kaikkensa. Lapsi voi olla toisessa hoitopaikassa täysin erilainen.