On ollut Mediassa kilpailuja milloin mistäkin tavallisimmasta asiasta. Vuosia sitten mm. etsittiin Suomen tavallisinta miestä ja hänethän löydettiin. Mutta entäpä tavlllisin tarina?
Täällä on lennokkaita juttuja joskus, joten annetaan palaa! Koska minä itse olen super/hyper-tavallisin ihminen, julistaudun siitä syystä kilpailun tuomariksi. Ja koska olen super/hyper-rehellinenkin, en osallistu itse tähän kisaan.
Kilpailu päättyy tämän kuun viimeisenä päivänä. Se alkaa paikoillanne, valmiina - nyt.
Täällä on lennokkaita juttuja joskus, joten annetaan palaa! Koska minä itse olen super/hyper-tavallisin ihminen, julistaudun siitä syystä kilpailun tuomariksi. Ja koska olen super/hyper-rehellinenkin, en osallistu itse tähän kisaan.
Kilpailu päättyy tämän kuun viimeisenä päivänä. Se alkaa paikoillanne, valmiina - nyt.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vastasin deitti-ilmoitukseen ja sain muutamia kahville kutsuja. Valitsin mukavamman tuntuisen miehen ja tapasimme kaupugin eräässä kahvilassa.
Hän oli hurmaavan kohtelias, ja halusi saattaa minut kotiovelle, enkä vastustanut. Muutamia viikkoja seurustelimme ja olin ihan rakastunut häneen, se kohteliaisuus ja hellyys, enollut sellaista kokenut ennen.
Olimme lomalla yhdessä, hän ei vaan ollut saanut vielä rahojaan kiinteistöstä, jonka hän oli myynyt toisella paikkakunnalla.
Sitten hän sai hautajaiskutsun ja lainasin hänelle puvunostoon ja seppeleeseen sekä matkarahat. On viipynyt siellä nyt jo kolmatta viikkoa, enkä tullut kysyneeksi osoitetta. Kännykkäänsä ei vastata, joten onkohan hänelle sattunut jotakin?
Olen aivan onneton, jos hän on vaikka sairaalassa jossakin, täytynee alkaa soittamaan eri sairaaloihin. Mitä teen ?
Ohoh, onpa ihanan tavallinen tarina, toisaalta kyllä melko tavatonkin, sillä minulle ei noin tavatonta ole sattunut. Kyllähän tavallisessakin tarinassa draamaa pitää olla, tavallista draamaa.
Lisää, lisää tarinoita!
Ystävättäreni kertoi,että hän tuli erään miehen kanssa kotiin,
oli aika hämä rää jo illalla.
Aamulla mies oli lähtenyt,eikä hän tuntisi sitä varmaan enää,
koska aamukin oli vielä valoton,
mutta nimen hän kyllä tietää,se oli Kauko Kiito !
Olipa hölmö mies!
Sillä oli tietenki firman nimi autossa.
Paksiksihan se pamahti! vaikka sanoi, että ei lehde ihan helpolla odottamaan, vaan kuitenki läti heti. Otti näytteitä geenistä millä sitten todistaa isyyteni. Eikä mene apteekiin katumuspilleriä ostamaan vaan on selvä hyväksikäyttäjä koko ihminen. Aivan tavallinen on tämä kohtalo.
Tuttua on pettymyksetkin elämässä.
Nuorena tapasin opiskelija nuorukaisen, olimme paljon yhdessä, molemmat tykkäsimme merestä ja lenkkeilystä Kaivopuistossa.
Rahaa ei meillä kummallakaan ollut hummailuun, tansseissa kävimme ehkä kerran kuukaudessa.
Suunnitelmia oli ja me viiihdyimme yhdessä jopa läksytkin teimme yhdessä, vaan ei kaikki loiputtomiin kestä, ainakaan nuorena.
Hänen perheensä muutti kauas isä sai hienon nimityksen ja kun ainoa poika oli niin vanhemmat eivät raskineet luopua 18v pojastaan vaan hänen oli lahdettävä mukaan, silloin oli 21vuotias täysi-ikäinen.
Minun piti lähteä mukaan kaikki paperit oli valmiina, kun isäni jyrähti ettei minun tyttäreni lähde mihinkään. Se oli kova isku.
Paljon keskusteltiin, kinattiin ja sovittiin me lapset ja molempien isät,
silloin tuntui että maailman loppukaan ei tee niin kipeää, no se loippui sitten aikanaan se kipeys.
Sain kirjeitä mutta poltin lukematta, en uskaltanut lukea kun olisin itkenyt sen jälkeen muutaman päivän, ainakin niin ajattelin.
Oli vain pakko unohtaa.
Tottapuhuen en ole vieläkään unohtanut.
Olemme muutaman kerran viimeisten vuosien aikana keskustelleet skypen välityksellä.
Olen miettinyt olisiko hän ollut se oikea puoliso minulle?
En tiedä vieläkään, mutta yhteydet ovat kunnossa ja hänellä suurperhe jo aikuisa perheellisiä lapsia
Olikohan tämä mitenkään tavallinen?
Epätavallinenen ainakin.
Tämä ei sitten ole mihinkään kisaan on vain yksi elämän kipein tapahtuma.
Tosirakkaus olisi odottanut, kuten meidän kohdalla.
Kävimme samaa lukiota ja seurustelimme koko sen ajan, yhdessä saimme tanssia ylioppilaaksi tuloa ja miehen RUK:n kurssijuhlaa. Täysi-ikäisinä menimme naimisiin. Olisi varmaan vanhempien suostumuskin saatu, mutta ei ollut kiirettä, pitkä kihlaus oli ihanaa aikaa. Molemmat opiskelimme valmiiksi, sitten oli ensimmäisen lapsen vuoro, olimme jo 25-vuotiaita, mutta hyvin ehdittiin vielä kaksi lasta lisää saada ennen kolmeakymmentä. Nyt on kaikilla omia lapsia ja suuri lähisuku ympärillä. Elämä on hyvin kohdellut, on saatu työllä paljon aikaan, terveyttä ja rakkautta on riittänyt. Tämä eläleikä on niin ihanaa, saadaan keskittyä mieleisiin puuhiin, kuten toisiimme. ;)
Hannu Salama: Se tavallinen tarina.
Minua Jumala rankaisi kunnolla.
Panin tytön paksuksi, ja sain tum-
maihoisen lapsen!
Minä taas nain lesken ja nyt sen aikuiset lapset on valloittaneet taloni. Tulevat meitä katsomaan kun äitensä laittaa ja passaa.Kesämökillenikään en pääse kuin kysymällä onkos vapaa viikonloppuna?
Leski on kyllä mukava ihminen ja hyvä ruuanlaittaja, enkä raaski sanoa että minua kiusaa hänen lastensa itsekkyys! Hän ei mitään ole huomannut.