Osaatko nauttia elämän pienistä iloista ja antaa kyytiä negatiivisille asioille?
Ajatteletko mieluummin auringon lämpöä, ruohon tuoksua, läheisiä ihmisiä, lapsia, omia onnistumisia, kaupan kassan hymyä ym. positiivista vai synkisteletkö itsesäälissä ja murehdit eilisiä mokia ja tulevia vastoinkäymisiä?
Itselläni ei ole kaikki asiat ihan niinkuin haluaisin , mutta en anna sen lannistaa ja osaan katsoa elämää positiivisesti ja nauttia tästä hetkestä ja siitä, että yleensäkin saan elää tässä vielä niin hyvässä maailmassa :)
Ajatteletko mieluummin auringon lämpöä, ruohon tuoksua, läheisiä ihmisiä, lapsia, omia onnistumisia, kaupan kassan hymyä ym. positiivista vai synkisteletkö itsesäälissä ja murehdit eilisiä mokia ja tulevia vastoinkäymisiä?
Itselläni ei ole kaikki asiat ihan niinkuin haluaisin , mutta en anna sen lannistaa ja osaan katsoa elämää positiivisesti ja nauttia tästä hetkestä ja siitä, että yleensäkin saan elää tässä vielä niin hyvässä maailmassa :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi murehtia tapahtuneita asioita jotka on mennyt pieleen tai asioita joihin ei voi vaikuttaa. Miksi surra jos tuulee vastaisesti tai ylämäki tuntuu mahdottomalta. Huominen kaiken muuttaa voi. Melko turhaa tehdä kovin tarkkoja ja suuria suunitelmia tulevaisuuden suhteen sillä sattumalla on myös osansa tässa ihmisen elämässä että se kyllä vähäisellä osuudellaan kaataa tarkkaan laaditut suunnitelmat aika totaalisesti.Se joka väittää hallitsevansa elämäänsä tulevaisuuden suhteen on auttamattomasti hakoteillä ja valehtelee itsensä lisäksi myös muille. Meikä antaa virran viedä ja yrittää elää unelmiaan enkä unelmoi elämäänsä.
Puhut samaa kieltä kanssani. En vaan kovin usein ole törmännyt sellaisiin ihmisiin.
Olen yli 50 v ihminen, sukurasitteena syöpä, yksi lapsista kuuro, yhdellä Croonin tauti, yksi "mulatti", olen eronnut n. 20v sitten ensirakkaudestani, sen jälkeen halusin mustan miehen ( ajatus joka syttyi mielessäni ollessani n.12v). , sen sain ja siitä suhteesta joka kesti n.4v on tuloksena maailman ihanin lapsi, nyt tosin jo melkein aikuinen. 8 vuotta olen elänyt lasteni kanssa keskenään ja olen onnellinen kaikesta siitä mitä minulla on nyt. Rahaa ei ole paljon , on vuokra-asunto jne. Elämämme menee kädestä suuhun periaatteella, mutta olen ylpeä lapsistani ja itsestäni. En kuitenkaan kulje nokka pystyssä ja kuinka voisinkaan. Elämä on ihanaa. Melkein kyyneleet tulee silmiin kun ajattelen, kuinka olen saanut tämmöisen mahdollisuuden , että voin elää ja tuntea niinkuin tunnen.
Tuskin lienen julkea olettaessani että tuo ilo kumpuaa lähinnä siitä seikasta että olet saanut mustaa miestä?
Kaikesta huolimatta..Nenä kohti tuulta ja eteenpäin. Tie on auki rantaan asti ja siitä eteenpäin pääsee veneellä tai laivalla.
Näin on, Taas ihminen on niin rauhaton...