Cavalierin vastine?

Olisivatko seuraavat?

-Kingcharlesinspanieli

-Cockerspanieli

-Kooikerhondje

Kiitos oikein paljon, kingkallen olin tosiaan unohtanut :) Cavalierhan on siitä jalostettu, jotenka taitaa olla hyvinkin samankaltainen.
Taidankin vetäytyä netin uumeniin tutkimaan noita rotuja, mutta jos tulee vielä mieleen saa tietenkin ehdottaa.

Kooikerhondjen joudun luultavasti hylkäämään, kaunis koira ja mukava luonne mutta monet kasvattajat etsivät koirilleen nimenomaan harrastavia koteja---> erittäin aktiivinen?
Lisää ehdotuksia vain kehiin jos tulee jotakin vielä mieleen, eikä rodun tarvitse näyttää cavalierilta, kunhan vaan luonne ja aktiivisuustaso natsaa.

Welsh corgi kuulostaa mukavalta, lapsena haaveilinkin kyseisestä koirasta (tosin vain ulkonäön takia)

Stabyhoun on uusi tuttavuus, mutta jos sekin on melkein harrastamista vaativa niin ompi liian aktiivinen, mutta voinhan sen aktiivisuustasoa yrittää netistä selvitellä.

Sitä harmittelenkin että "pelkkien" seurakoirien terveys ei ole aina parhaimpia, syynä on kaiketi ulkonäön korostaminen koska niillähän ei juuri muuta käyttötarkoitusta ole kuin olla seurana.

Aika aktiivisia rotuja on ehdoteltu, muutamaa rotua käytetään vieläkin metsällä (staby, cockeri) ja corgi taas on paimenkoira. Olen ymmärtänyt että näitten rotujen kanssa tarvitaan runsaasti liikuntaa ja harrastamista/ runsasta kotiaktivointia.
Ehkä on koiran kannalta parempi etten ota rotua jonka kanssa pelkään etten kykene tarjoamaan riittävästi aktivointia.
Liikunnan tarjoaminen ei ole ongelma, tässä on mukavat lenkkimaastot ja liikun usein luonnossa, joko kiikarit tai kamera kourassa, mutta eihän pelkkä liikunta riitä vaan koira kuin koira tarvitsee aivotyötä, jotkut enemmän jotkut vähemmän.
En tällähetkellä sijainnin vuoksi kykene harrastamaan säännöllisesti, mutta muutaman kerran vuodessa tulee lyhyitä agility/toko/koiratanssi/näyttelykursseja joihin olisin mieluusti ilmottautumassa.
Eli etsin mukavaa kotikoiraa seuraksi lenkeille, sohvalle, ja reissuille.

Kiitos paljon annetuista ehdotuksista :)

Miten olisi tiibetinspanieli, tai jos haluaa enemmän kuonoa, mutta myös karvaa, lhasa apso? Mukavia perusterveitä koiria

Kingcharlesinspanielista cava polveutuu. Eikö sellainen sinulle sopisi? Ikään kuin "terve cavalier kingcharlesinspanieli" :-)

itsellenikin tuli heti mieleen tiibetinspanieli. :) itselläni oli ennen narttu ja en voi muuta kuin kehua. todella viisas koira, joka tietää kyllä miten omistajan saa kiedottua tassunsa ympärille! ei vaadi älytöntä määrää liikuntaa ja kiintyy omistajaansa. oman koirani miinuksia oli, että koira oli todella arka (sen kimppuun hyökättiin pentuaikana) ja, että karvaa lähtee. muuten kyllä todella ihana koira ja suosittelen kyllä lämpimästi. :)

Kyllä kingkallea olenkin miettinyt, juuri kingkallen ja cavojen läheisestä sukulaisuudesta johtuen. Mutta ainut(?) ongelma on vain se lyttykuono, pelkään että oma koirani sitten rupeaa rohisemaan rasituksessa.
Tipsu tuntuu myös natsaavan toiveisiini, ja lapsuudesta muistankin erään tipsu-uroksen. Todella muhkeaturkkinen, äärettömän kiltti ja avoin mutta varsin itsepäinen ja karkailevainen.
Karvanlähtö ei ole ongelma, kissojen kanssa eläneenä olen jo tottunut siihen :D

Kiitos vastaajille :)

Sussexinspanieli :) Jenkki myös.

Minulla tuo rohina on yksi pahimmista painajaiskuvista, 15 vuotta eläen sellaisen rohinaturvan kanssa ei kuulosta kovin iloiselta koiran tai minunkaan kannalta. Mutta jos tästä läheltä löytyisi kingkalle niin voisin sellaisen tavatakin :)

Sussexinspanieli on myös aika uusi tuttavuus, mutta näyttäisi silti sopivan elämäntyyliini vaikka onkin metsästyskoira.
Jenkkiä olen aiemmin pohtinutkin, vaikuttaa olevan samankaltainen mutta vähän vilkkaampi ja toiminnallisempi olematta kuitenkin liian vaativa virikkeiltään.

Kiitos vastauksista :) ja lisää saa aina ehdotella jos tulee jotakin mieleen.

Hei taas,
tällä kertaa ei mietitytä aktiivisuustaso vaan itsenäisyys. (tipsu ja lhasa apso)
Muutaman itämaisen rodun edustajan tavanneena vaikuttavat etäisiltä, jopa omistajilleen. Ovatko samanlaisia myös ollessaan kaksistaan omistajan/perheen kanssa? Eli tykkäävät viettää paljon aikaa omassa rauhassaan.
Itse kun pidän seurallisista sesseistä jotka tykkäävät huomiosta, läsnäolosta ja kaikenlaisesta kiehnäämisestä, silittelystä vierekkäin/kasassa loikoiluun :)

"jatkuvasti lisääntyvä arkuus" EI pidä paikkaansa!

Cavalierien jalostuksen tavoiteohjelmassa http://cavalier.zoner-asiakas.fi/files/jto030509.pdf ei luonneongelmia juurikaan ole, joten ei taida olla totta mainitsemasi lisääntyvä arkuus. Itse olen tavannut vain reippaita ja avoimia yksilöitä. Mutta sairas rotuhan se on. :(

Kiinanharjakoiralla http://www.kiinanharjakoirat.fi/ ja italianvinttikoiralla http://sic.fi/ on lempeä maine.

Aika paljon arkoja cavaliereja on tullut vastaan, jotenkin niin surullista että normaalisti niin avoimen ja reippaan rodun edustaja käyttäytyy niin. Ja uskoin että pitkään suosittuna keikkuminen on vaikuttanut luonteeseen.
Mutta jos asiat ovat noin niin sittenpähän on yksi este sivuutettu :)

Harjis on aika kiinnostava tuttavuus, itikkakin kiinnostaa mutta riistavietti laskee vähän "pisteitä".

Kiitos vastauksesta eikovinitsenäinen, onkohan tämä kuinka yleistä rodussa? Ja kiitos myös kommentista harjisfanille.

Hei, en tiedä lukeeko tätä enään kukaan mutta kirjoitan nyt kumminkin...

minulla on cavalier maailman ihanin ja voisin ylistää sitä vaikka kuinka paljon. ei ole arka, melkeimpä päinvastoin, ei pelkää ihmisiä, ei koiria, ei ääniä eikä edes lehmiä, hevosia jne. asun koirani kanssa keskellä kaupunkia joten on tottunut moneen pieneenkin hurisevaan ääneen, mutta vienyt myös maalle katsomaan isompiakin elukoita. kouluttanut sen myöskin siihen ettei pelkää ja ole arka.

käytän cavaani 2-3kertaa päivässä noin 2-5kilsan lenkillä aktivisuutta kun tarvitsee paljon. syötän sitä 3 kertaa päivässä pienin annoksin. ( rodulla kun tuppaa tuo ruoka maittamaan) ei herkkuja, ei mitään ylinmääräistä (pentunakin opetin sitä palkitsemalla kuivanappulalla) painoa mussukaltani löytyy normaali painon 6,5kilon verran enkä kauheesti sen siitä ylöspäin annakkaan nousta.

ikää ensimmäiseltä cavaltani kertyi 14vuotta -> täysin terve ja nyt uusi cavani on vuoden verran ja samanlainen luonteeltaan kun pappansakkin.

Kennelliiton mukaan sairaita koiria ei saa jalostaa joten ainankin minun cavoillani on ollut terve sukupuu joten olen välttynyt sairauksilta.

ja rakkaat ihanat ihmiset, yhtälailla ihminenkin tarvitsee liikuntaa ja terveellisen elämän tavan kuin koirakin, rodusta riippumatta. :)