Joku kertoi
kaveriporukastaan, jotka olivat numeroineet viestinsä, ja sitten nauroivat pelkkien numeroiden perusteella, vitsin kertomista ei enää tarvittukaan.
- Minä sitten kirjoitin Matin kerran nauraneen tavallista kovemmin kuullessaan numeron 97, ja muut ihmettelivät miksi. - No, kun en sitä ollut aiemmin kuullutkaan, vastasi puhuteltu.
Naurua täällä juuri kaivataankin! Kantakaa kortenne kekoon sen viljelemiseksi! Naurua ei ole koskan liikaa, ystäviä ei ole koskaan liikaa!
Vanhatkin kelpaavat! Molemmista.
kaveriporukastaan, jotka olivat numeroineet viestinsä, ja sitten nauroivat pelkkien numeroiden perusteella, vitsin kertomista ei enää tarvittukaan.
- Minä sitten kirjoitin Matin kerran nauraneen tavallista kovemmin kuullessaan numeron 97, ja muut ihmettelivät miksi. - No, kun en sitä ollut aiemmin kuullutkaan, vastasi puhuteltu.
Naurua täällä juuri kaivataankin! Kantakaa kortenne kekoon sen viljelemiseksi! Naurua ei ole koskan liikaa, ystäviä ei ole koskaan liikaa!
Vanhatkin kelpaavat! Molemmista.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jaha. Piti nostaa itsesi esille? Tämän näet jo sanoit kertaalleen tuolla Ruuneperin ketjussa:
"- Miksi on poistettu Jopel evk:n viestiketju, jossa hän kertoi
kaveriporukastaan, jotka olivat numeroineet viestinsä, ja sitten nauroivat pelkkien numeroiden perusteella, vitsin kertomista ei enää tarvittukaan.
- Minä sitten kirjoitin Matin kerran nauraneen tavallista kovemmin kuullessaan numeron 97, ja muut ihmettelivät miksi. - No, kun en sitä ollut aiemmin kuullutkaan, vastasi puhuteltu."
Kauan on tiedetty, että kaikki vitsit ovat vanhoja ja aikaisemmin kuultuja. Mistäs tänne ikäihmisten palstalle uutuuksia siis löytyisi.
Hymyä huuleen vanhoillakin vitseillä!
Ei nyt ainakaan vitsien kertomusesta tule katkeroitua.
vanhus on ilon pilaajaksi taas tuossa ilmottautunut tuolla Näkyviin - nikillään, älkää vastatko hänelle.
No tietenkin hän lukee tuon ja vastaa itselleen, tunnen sen yhden tavat,... ilonpilaamisyrityksensä ovat jo tuttuja.
Eipä ole paljon vaihtoehtoja.
tiedetään tiedetään tiedetään, sotkee kaikki hyvänmielen ketjut
ketjun luonteen päinvastaiseksi kuin mitä aloittaja toivoi.
tootta sillä siivouspäivän iloja ei niin paloa muuten ole.
Mutta voihan silti siivouksensa tuloksista nauttia!
Ei anneta ilonpilaajan päivämme synkistää.
Heti kun joku tekee kivan aloituksen tai muuten saa myönteistä huomiota, kateellinen ( tiedetään kyllä kuka) iskee, vain hän saisi olla etunenässä joka asiassa.
Turha pukeutua minkäänlaisiin kaapuihin, tyyli ja asenne on tunnettu jo pitkään.
Hän mielestään tietää senkin, millaista on hyvä ja ainoa hyväksyttävä tapa keskustella täällä. Hajua tuo syyttää kaikesta, itsestään se löyhkä lähtee. Oikea huonosti salkattu mätäpaise.
Tiedoksi, ettei ole vitsi vaan tosi:
Meidän taloyhteisössämme pidettiin aika usein pippaloita, joihin kutsuttiin talon väki vieraineen. Hauskaa oli, ja siinä vaiheessa, kun me vakioasukkaat kyllästyimme kuulemaan ties monennenko kerran samat vitsit, päätimme, että monistetaan taloyhtiömme vitsikirja, ja numeroidaan vitsit. Pääsimme tosi helpolla, kun joku kuulutti, että nyt nauretaan Taloyhtiön vitsikirjasta vitsi numero se ja se.
Kyllä nauru maittoi niin nmeille kuin vieraillemme.
Voisimmehan me avata tänne seitsemänkymppisten vitsivajan.
Vajassa kävisivät kirjoittamassa kaikki, joiden mieleen vitsi juolahtaa, ja kaikki asiasta kiinnostuneet kävisivät vitsivajassa nauramassa.
Tietysti oloisi suotavaa, että vitsit olisivat alkujaan muualta kuin googlettamalla löydetyt.
Appeni kertoma, siis ikivanha stoori:
Lääkärillä ja vaimollaan oli ollut kiivas ja kiukkuinen riita. Aamulla töihin lähtevä mies oli vielä niin kiukkkuinen, että ennen oven kiinnipaiskaamistaan huusi: " .... sinusta sängyssäkään ole mihinkään!"
Töissä sitten katumusta pukkasi päälle.
Hän soitti kotiin, mutta puhelin oli poissa päältä.
Koko työpäivän ajan hän soitti uudelleen ja uudelleen, turhaan.
Kotiin tultuaan hän kysyi, missä vaimo oli ollut koko päivän.
"Halusin toisenkin lääkärin lausunnon, 'second opinionin',
ja siksi olin vapaapäiväänsä viettävän työkaverisi kanssa sängyssä koko päivän. Sain paremman lausunnon häneltä."
.
Käsialasta tunnistaa kuka olet
haju se itseään taas tuo esille
hyvä juttu olikin!Kyllä tarvitsikin mies hiukan vastakaikua!
Vieläkin appeni kertomaa:
Eversti vaimoineen vieraili joukko-osaston leirillä, ja joukkueenjohtaja opasti heitä.
Pojat olivat uimassa, ja heitä näytti nousevan siihen rannallekin. Everstin vaimo sai kiikarin, katseli vain sillä väärin päin ja sanoi: "Voooi kun ne on piiieeeniä!"
Eversti: "Mitä kun ne on juuri nousseet kylmästä vedestä!"
"Joku kertoi kaveriporukastaan..." näin aloitat.
Minäpä tiedän, mistä tuo "joku" on alunperin lähtöisin. Kaukaa kaukaa. Ehkä sitäkin kauempaa.
Valituissa Paloissa oli 1950-luvulla juttu, kuinka jossain porukassa (olikohan armeijan poikia) oli tällä tyylillä vitsejä kerrottu ja muistiin kirjattu. Niin että ei jjoutavan eikä muunkaan palstalaisen keksintöjä ollut tämä hupaisa seikka.
Nyt kerron vitsin nro 17. Eikö olekin hyvä juttu. Tiedokenne, että se oli tällä palstalla toissa vuoden syksyllä.
Niin se oli sitä vanhaa aikaa jolloin sinä olit vielä viili purkissa, josta isäsi vasta söi, siemenet josta sinut tehtiin...
Menehän nyt nukkumaan äitisi lukee sitten ilta rkouksen.
Voi himmunen tentään, kuka te tiellä nyt töttöttää. Kattopat, kun minä en ole poika laitinkaan, minä olen mummulajia! )))
: "Voi kun Onni hylkäsi, Toivo lähti ja Usko petti! Mutta on sentään yrjö tulossa..."
Nuori neito pääsi maalaiskauppaan harjoittelijaksi, kauppias kertoi käyvänsä tukussa ja kysäisi neitoselta pärjäätkö yksin?
Kullä pärjään vastasi harjoittelija Liisa.
Ovi kävi asiakas tuli tiskin eteen, kysäisten kauraryynejä.
Liisa viipyi varastossa palasi ja sanoi asiakkaalle, ei ole ehkä kauppias on juuri niitä hakemassa.
Asiakas kyseli yhtä ja toista, mutta mitään ei löytynyt.
Kauppias palasi reissusta ja syntyi keskustelu ja ohjaus kauppiaan työhön.
Tukkuun tuli taas asiaa ja Liisa jäi yksin.
Tuli asiakas ostamaan wessapaperia, no sitä nyt ei juuri nyt ole mutta voimapaperia (käärepaperi), ja hiekkapaperia on.
Kumpaako laitetaan?
Äiti kertoi pikkupojalle, että jouluksi heille tulisi äidin vatsasta yllätyslahja.
Kysyi sitten hellästi oliko pojalla toivomuksia?
Joo vastasi poika, jos sieltä sais mahakelkan!
Appeni kolmas puolituhma stoori:
Kylvettäjä sanoi karbadissa, ammekylvyssä yleisessä saunassa ollelle ukolle: "Haluatteko duschia?"
" E e- eeii, enhän minä, kyllä minäkin nuorempana...!"
(Dusch = suihku, mutta ukko ei sitä tiennyt.)
Ovikello soi ja kun vanha rouva tuli avaamaan, kysyi ulkona oleva herra: "Asuuko neiti Kakkinen täällä?"
"Ei asu!!! - Hyh hyi, ei asu!!"
Maalaisisäntä kävi lääkärillä kaupungissa. Tutkittuaan lääkäri pyysi kolmen viikon kuluttua tulemaan uudelleen ja virtsanäyte mukaan.
Kolmen viikon kuluttua isäntä ilmestyi vastaanotolle tonkka mukanaan ja ilmoitti kahden olevan vielä alhaalla.
Tuo jo pani hymyilemään.:>)) Minulla ei noita tohtorijuttuja, mutta yksi lasten juttu tuli mieleen:
Äiti oli kassajonossa kaupassa kahden lapsen kanssa. toinen oli 5 vuotias ja 2 vuotias istui ostoskärrissä tutti suussa.
5 vuotias kiukutteli oikein kuuluvasti, kun äiti ei suostunut ostamaan karkkeja.
Äiti selitti, että nyt ei osteta karkkeja, ei ole karkkipäivä. Kiukuttelu jatkui.
Vieressä seisova rouva koetti tyynnytellä, että usko nyt äitiä, kun kerta ei ole karkkipäivä.
Siihen 5 vuotias: Äläkä sinä sotkeennu meidän perheasioihin.
2 vuotias sipaisi tutin suusta ja sanoi: nii juttiita.
Lainaus joistakin viikkolehdestä.