Haluaisin maalata
taulun,
poskiin kaiken
kauneuden,
mutta ei ole sivellintä
taitoa vanhempien peruna
Haluaisin suudella
posken,
syksyisen täyteläisen
sadonkorjuun,
mutta ei ole maata
sammakkoa kudun kasvona
Löytyy vain
kirjan väliin
prässätty kukka,
leijonan leikatut kynnet
luonnon piirtämä anteliaisuus
Onnellisuuden tila,
jonka jokainen
tietää pian päättyvän
alkaen taas
kohta taulussa,
jonka kehys
muuttuu ruumiiksi
Mona- Lisa silmien tuodessa sisältöä
avaten oven
antaen naurun
tukehtua
näyttäytymättä
ennen kuin
silmäluomet ovat
ammollaan
tietämättä miksi
tai muistamatta miksi
puiston penkeillä
istuu omituisia
ihmisiä ja
niiden valmiiksi
rakennetut elämykset
rakkaiden voitonmerkit,
joissa
kaikki tuntuvat
olevan sodassa
mielistely ja
henkevät keskustelut
väsähtävät isoa
vaivaa niin
pienen asian tähden
rakkauden suloiset
tunnit etsivät
tylsää elämää
saaden syyn elää
tehdä sieviä
rikoksia, kun
hetkeksi silmä
välttää
kauneus viettelee ja
kauneus pettää
ollessani vain
pienen hetken
pois sydämestäsi
pilaten maailman,
josta kukaan ei
tiedä mistä
on kysymys
ja se joka
tietää,
on jo kuollut
haamu sokeille
silmille ja
surun tunnusmerkeille
käsitys syvällisyydestä
täyttyy
ajatuksen ja halun
sammuessa huokauksiin
tai
upotessaan aikaan
tuulen vietäväksi
Mutta se taulu
ja poski on
ominaisinta,
aivan kuin
härnäävä kesämekko
kalliolla
himoa, joka
ei vähene
tyydyttämällä
iskemällä kannustinta
huokaisun kylkeen
antamalla henkensä,
sillä sydänhän
on jo menetetty
vain haluton ratsu
lentää siivillä
ja minä lennän kohti
lämpöä ja totuutta
varpaaseen tekee
kipeää, vaikka
jalat eivät tapaa
maata
kipu tuottaa
valoa,
peittäen varjon
tuoden tilalle
keveyttä ja pehmeyttä
Vahvat kädet
ja ne puhuvat
rakkaudesta, jota
posken kauneus
yrittää ymmärtää
imien ohutta
kireää nahkaa,
jotta vihan tilalle
tulisi nöyryys ja
hetkellinen autuus
kasvojen puna,
jota voisi
suudella
vaikka ei tuntisi
falsetissa laulettavaa
ilosanomaa tai
vihjailevien stringien
rikasta muotoa
ihmisen ajatus
ruokkii aina enemmän
kuin silmät antavat
ymmärtää
Kohtu on
väline tai
kauppatavaraa siinä
kuin se
kuuluisa jatke
herrasmiehillä
Mutta kummalla
on enemmän
menetettävää,
paikalleen jähmettyneellä
vai sillä joka
juoksee henkensä
edestä
suudelmaa toivovan
kannattaa raottaa
huulensa sepposen
selälleen, tuntea
itsensä oljenkorreksi
joka kietoa kätensä
ympärille,
tulee hyökynä
uuteen ajanlaskuun
kunnes atomit
ovat haljenneet
aivan kuin
elämän syke,
pitkät nousut ja
laskut olisivat
himon pilvessä
kasvojen kauneus
ja suudeltujen huulten
aaltoja vastaanottava
alusta
koskaan ei
voi tietää
syntyykö parahduksista
taidetta vai elämää
mutta jokainen päivä
ilman rakkautta on
hukkaan heitetty
taideteos, jossa
posket ovat paljaat
ja suojattomat
huono korvike,
puuttuva palanen ja
puusta veistetty
pullan tuoksuinen iho
ammottava aukko
sivistyksessä
perhosen kuoriutuminen
ja kuoren ontto tyhjyys
kuin luodin lävistämä
paperi, jossa värit
haalistuvat silittämättä
ja kuitenkaan en voi olla irroittamatta katsetta, liian hyvää ollakseen totta.
http://www.youtube.com/watch?v=uuvPvUmEzoE&feature=related
taulun,
poskiin kaiken
kauneuden,
mutta ei ole sivellintä
taitoa vanhempien peruna
Haluaisin suudella
posken,
syksyisen täyteläisen
sadonkorjuun,
mutta ei ole maata
sammakkoa kudun kasvona
Löytyy vain
kirjan väliin
prässätty kukka,
leijonan leikatut kynnet
luonnon piirtämä anteliaisuus
Onnellisuuden tila,
jonka jokainen
tietää pian päättyvän
alkaen taas
kohta taulussa,
jonka kehys
muuttuu ruumiiksi
Mona- Lisa silmien tuodessa sisältöä
avaten oven
antaen naurun
tukehtua
näyttäytymättä
ennen kuin
silmäluomet ovat
ammollaan
tietämättä miksi
tai muistamatta miksi
puiston penkeillä
istuu omituisia
ihmisiä ja
niiden valmiiksi
rakennetut elämykset
rakkaiden voitonmerkit,
joissa
kaikki tuntuvat
olevan sodassa
mielistely ja
henkevät keskustelut
väsähtävät isoa
vaivaa niin
pienen asian tähden
rakkauden suloiset
tunnit etsivät
tylsää elämää
saaden syyn elää
tehdä sieviä
rikoksia, kun
hetkeksi silmä
välttää
kauneus viettelee ja
kauneus pettää
ollessani vain
pienen hetken
pois sydämestäsi
pilaten maailman,
josta kukaan ei
tiedä mistä
on kysymys
ja se joka
tietää,
on jo kuollut
haamu sokeille
silmille ja
surun tunnusmerkeille
käsitys syvällisyydestä
täyttyy
ajatuksen ja halun
sammuessa huokauksiin
tai
upotessaan aikaan
tuulen vietäväksi
Mutta se taulu
ja poski on
ominaisinta,
aivan kuin
härnäävä kesämekko
kalliolla
himoa, joka
ei vähene
tyydyttämällä
iskemällä kannustinta
huokaisun kylkeen
antamalla henkensä,
sillä sydänhän
on jo menetetty
vain haluton ratsu
lentää siivillä
ja minä lennän kohti
lämpöä ja totuutta
varpaaseen tekee
kipeää, vaikka
jalat eivät tapaa
maata
kipu tuottaa
valoa,
peittäen varjon
tuoden tilalle
keveyttä ja pehmeyttä
Vahvat kädet
ja ne puhuvat
rakkaudesta, jota
posken kauneus
yrittää ymmärtää
imien ohutta
kireää nahkaa,
jotta vihan tilalle
tulisi nöyryys ja
hetkellinen autuus
kasvojen puna,
jota voisi
suudella
vaikka ei tuntisi
falsetissa laulettavaa
ilosanomaa tai
vihjailevien stringien
rikasta muotoa
ihmisen ajatus
ruokkii aina enemmän
kuin silmät antavat
ymmärtää
Kohtu on
väline tai
kauppatavaraa siinä
kuin se
kuuluisa jatke
herrasmiehillä
Mutta kummalla
on enemmän
menetettävää,
paikalleen jähmettyneellä
vai sillä joka
juoksee henkensä
edestä
suudelmaa toivovan
kannattaa raottaa
huulensa sepposen
selälleen, tuntea
itsensä oljenkorreksi
joka kietoa kätensä
ympärille,
tulee hyökynä
uuteen ajanlaskuun
kunnes atomit
ovat haljenneet
aivan kuin
elämän syke,
pitkät nousut ja
laskut olisivat
himon pilvessä
kasvojen kauneus
ja suudeltujen huulten
aaltoja vastaanottava
alusta
koskaan ei
voi tietää
syntyykö parahduksista
taidetta vai elämää
mutta jokainen päivä
ilman rakkautta on
hukkaan heitetty
taideteos, jossa
posket ovat paljaat
ja suojattomat
huono korvike,
puuttuva palanen ja
puusta veistetty
pullan tuoksuinen iho
ammottava aukko
sivistyksessä
perhosen kuoriutuminen
ja kuoren ontto tyhjyys
kuin luodin lävistämä
paperi, jossa värit
haalistuvat silittämättä
ja kuitenkaan en voi olla irroittamatta katsetta, liian hyvää ollakseen totta.
http://www.youtube.com/watch?v=uuvPvUmEzoE&feature=related
Vastaukset 10
Vanhimmat
Runosi on kaunis kuin kaunein maalaus, kiehtova kuin Mona Lisa. Pidin kovasti. Kiitos!
Viivyn siinä vielä hetken ennenkuin unimaailma kutsuu ja vie mennessään..
Hello Ich bin...long time no see...I'm delighted...
Itseasiassa kaikki lähti kun kuuntelin Musen coveria ja tässä sitä ollaan...piti kaivaa vähän alkuperäisempää ja ote on sen mukainen....ei hassumpi tämä uudempikaan...
http://www.youtube.com/watch?v=cnDvRV77jNU
Kiitos itsellesi ;)
My pleasure
Musen versio on mulle uusi elämys, mutta tykästyin ihan perk....uleesti, ei todellakaan hassumpi.
Huomenta ja mahtavaa päivää
It's a new dawn, it's a new day...and I'm feeling good.
http://www.youtube.com/watch?v=cEbSiUVuX14&feature=related
Yhdessä runossa kaksi oli ensimmäinen ajatus.
Pidän tavastasi kuvata asioita vastakohtina. Monin tavoin kaunis runo.
http://www.youtube.com/watch?v=IuBFTg1l4A4&feature=relmfu
Kaksin yksi....yksin kaksi...mä oon ollu työreisussa loman jälkeen ja eilisen jälkeen olin aika väsähtänyt ja voimaton. Ei hirveesti järkeä....mitä ihminen haluaa elämältään ja mitä tekee...mulle on aina ollut ykkösjuttu toi työ ja sen tuoma auktoriteetti...kovat haasteet vaatii kovat huvit ei ole mikään klisee...elämä on täynnä vastakohtaisuuksia...mä rakastan haastetta ja sen mukaanaan tuomaa vaikeutta ja myöskin sen autuaaksi tekevää voittamista ja onnistumisen tunnetta. Toisaalta osaltaan luopumista ja kieltäytymistä asioista, jotka eivät palvele tarkoitusperää...olen tullut siihen lopputulokseen, että joko jotain haluaa tai ei halua...muuta vaihtoehtoa ei ole...minäkin kritisoin montaa asiaa, joita kuitenkin toteutan päivästä toiseen...
Kiitos Kahvin ystävä...antaa laineiden keinuttaa ;)
http://www.youtube.com/watch?v=oNBsHGeOa3A
Impulsiivusesti otin värit esiin eilen illalla luettuani
tämän runosi.
Värisyttävän hieno, kiitos lukunautinnosta.
Niin ne värit...
Joita voi nähdä maalauksessa...kirjoituksessa...elämässä
Sitähän se pääosiltaan on näkemistä. Tärkein pointti kuitenkin lienee mitä tekee, kun näkee, ymmärtää ja tuntee...
We are what we are, we are our own special creation...and when we realize this nothing can't stop us to put those colours living (on fire) in our daily performance.
http://www.youtube.com/watch?v=d89h5jLF0k0&feature=related
Kiitos Liona ja aurinkoa päivääsi ;)
Nonniin! Huh! Helpotuksesta ja pökertyneisyydestä :)) Sulla on loistavia lohkaisuja tuossa, metaforeja, oivalluksia. Taidetta vai elämää. Vai taiteilijaelämää. Emmää sitä sulle linkitä :)
http://www.youtube.com/watch?v=5ge61UJUvco&ob=av2n
Niin musta joskus tuntuu, että mun elämä on pelkkää ristiriitaa ja sen kautta hengittämistä. Olo on kuin linnun poikaisella, joka ruokkii itseään ja toivoo siipiensä jonain päivänä kantavan...paljonko siivet maksaa?
Ja sitten kun huomaa kohoavansa, nauttii lennosta melkein mahdottomaan... huomatakseen taas hetkenpäästä räpyttelevänsä tyhjää ja siipiä, jolla yrittää saada nostetta...etsien mm. lauseita, haaveita, lauluja ja huomaa ehkä taas ihmisenä edes pikkiriikkisen kasvaneen...
http://www.youtube.com/watch?v=4IwTrb-hhEE&feature=related
Kiitos Salander* ;)
Oisko sulla tuossa kysymys ja vastaus ristiriitaan samassa viestissä. Näet vielä "lennon" melkein mahdottomana (nauttii lennosta melkein mahdottomaan).
Mikään ei ole mahdotonta. Ei sitten niin mikään. Paitsi suklaan syönti hiekkarannalla. Joulupukin lahjominen. Lasten nukuttamisen ajoissa. Valkoisen puuron keittäminen...
Nyt lopetan ennen kuin masennan itteäni ;))