Raivokohtaukset, viha?

Itselläni tuttu tilanne, raivoan pienistä ja turhista asioista välillä. Jos tyttöystäväni on minun luona huolehdin aivan liikaa onko hänellä kaikki hyvin ja jos hän sanoo ensin haluavansa jotain mutta sitten epäröikin asiaa, suutun koska luulen ettei hän minun takia uskalla pyytää sitä. Olen muutenkin pilannut juttumme liiallisella suuttumisella ja herkkähipiäisyydellä. Saatan raivostua pienestä asiasta ja se lähtee sitten lumipalloilmiönä eteenpäin. Lyön seinää rikki, hajotan tavaroita mutten käy koskaan häneen käsiksi. Jokunen kuukausi sitten humalassa kävin ihmisen päälle joka vain sanoi minulle väärin ja nyt maksan siitäkin hintaa. En halua olla tällainen. Lääkäriin monen viikon jonot, kerran jo käynyt mutta ''kääntynyt takaisin'' kommenttien takia mitä sain. Olen aivan loppu... en tiedä mitä tekisin. Töissäkin pitäisi käydä kun uusi työpaikka ja koeaika mutta tuntuu ettei jaksa. Mietin usein että olisikohan helpompi vaan lopettaa kaikki paska, jäädä pois muiden elämästä. Ainoa mitä tässä elämässä jaksan tehdä päivästä toiseen on salilla käynti, se helpottaa kun pääsee purkamaan paineita mutta lähiaikoina tuntunut ettei sekään saa ''raivokohtauksia'' pienemmäksi.

Vihaan itseäni ja haluan takaisin elämän joka minulla oli 2,5 vuotta sitten. Haluan korvata kaiken pahan mitä tyttöystäväni on joutunut kokemaan takia mutta en tiedä miten teen sen... ehkä on vain parempi kun minua ei olisi... ei ole edes ketään kelle jutella.

Vai tuli mieleen?..niin olen minäkin huomannut samantyyppisiä yhtäläisyyksiä
sairauteni kanssa, en ole siis yksin. Tosin en käytä alkoholia kuin muutamia
kertoja vuodessa..,koska minulla on monenlaisia muita lääkkeitä mmrauhoittavia.
Vihan/pettymysten tunteet vuosien varrella kun tarpeeksi kasaantuvat, niin
saattaa jossain tapahtua hrveitä asioita.

se vihanne oikein! Jokuhan teitä vaivaa ja se lienee koko sairas maailmanmeno. Voisitte yrittää muuttaa asioita positiivisiin muutoksiin, eikä lisätä pahaa oloa ympärille. Olkaa järkeviä.
Kuitenkin tappaminen vaatii tunnekylmyyttä ja julmuutta, jota muuten kaikilta metsästäjiltä löytyy. Miltei aina murhaaja on metsästäjä, näin myös tämän tuoreen tapauksen isä on ollut ja ehkä poika nähnyt tappamisen raadollisuuden veriset ruhot joita nyljetään. Sairasta se on.

Sinulla on padottuna paljon sisimmässä käsittelemätöntä vihaa. Ihan oikein että itse tiedostat, että et tarvitse asetta ja koet että sittenkin voit hallita tuota purakusta. ei haittaa jos esineet särkyvät ja liikunta on hyvä tapa purkaa tunteitaan. Asioiden pohiskelu keskustelu ja terapia voisvat myös helottaa oloa ja eheyttää.
Ja ajatukset ja niiden ymmärtämien eivät ole onneksi vielä itse teko. Tuskin sinä teet koksaan tuollaista, kun voit asioita ajatustasolla pohtia ja käsitellä ja ymmärrät että se ile ole oikein.
Nuo jokta tekevät tuskin pohtivat asioita niin kuin sinä nyt teet.

mutta hei, kun sää sairastut ja olet ikäs maksanut veroja niin sanotaan, ettei
sua mikään vaivaakaan eikö siinä vaiheessa ihminen koe vääryyttä? Ei mene
paperit läpi, vaikka useaan otteeseen tutkittu ja todettu vaikka joku pysyvästi
työkyvyttömäksi, niin et saa mitä pitäisi. T. RAHAT JATERVEYS LOPPU

Olen sitä mieltä, että tuo sisällä oleva raivo kumpuaa jostain menneisyydestä, käsittelemättömistä asioista. Jos ammattiapua ei ole saatavilla niin suosittelen vihan purkamista rakentavasti. Eli esimerkiksi päiväkirjan kirjoittaminen, jossa purkaa oikeasti vaikeita asioita, uusi harrastus jossa saa fyysisesti purkaa eli vaikka kuntonyrkkeily ja yrittää siinä samalla miettiä niitä asioita jotka suututtaa.

Kun syö mielialalääkkeitä, niin mieliala saattaa heilahdella laidasta laitaan.
Lähes kaikilla näistä ollut tai on jonkinlainen mielialalääkitys. nämä ovat
sitten mukamas vaarattomia, mutta kun tuoteselostteita lukee, niin valtavasti
on sivuvaikutuksia. SSRI-lääkkeiden vieroitusoireet voivat kestää "kuurin"
pituudesta (1kk-3v)? kestää jopa kuukausia ja tästä on kokemusta. Että
näin.

Rakas ihminen, kuka lienetkin, sinä saat ihan varmasti apua, jos sitä todella haluat ottaa vastaan. Suosittelen lämpimästi tutustumaan www.ykseys.com -sivuihin tai keskustelufoorumeihin, joissa käsitellään Ihmeiden Oppikurssia. Masennus on mun mielestä täysin terve reaktio tässä mielenvikaisessa maailmassa, mutta siitä on mahdollisuus toipua, kun ihminen löytää oikean Todellisuutensa, jota me kaikki sisimmässämme kaipaamme. Loppujen lopuksi kaikki toimii hyvän puolesta, ja eri tavoin ilmenevät rakkauden pyynnöt opitaan ymmärtämään oikea-mielisesti. Mikään tapahtuma täällä pelon maailmassa ei voi siirtää Jumalan rakkautta pois ainokaiseltakaan, ei keneltäkään. Se todellinen Rakkaus on ihan jokaisen sisimmässä, myös sinä olet Rakkaus. terveisin sisar Hyvinkäältä

Ei muuta kun lääkäriin ja lääkitys kohdalle tai johonkin vihan hallintakursseille niin hyvä tullee ja pitää opetella sitä itse hillintää eli laske aina ensin kymmeneen ja mieti vielä mitä teet ja niin helppoa se on. Se onse ithillinnän puute jota ei ole opeteltu että silleen.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/koulusurmat-lauri-on-mahdollinen-joukkomurhaaja

käy lukemassa tuo artikkeli, jos tunnistat itsesi, hae apua (:

sinä et ehkä ole sinut itsesi kanssa sisäinen rauha ja itsehillintä ehkä olisi hyvästä sinulle.

oikein hyvä, että ihmiset tunnistavat ja tunnustavat tällaiset tunteet ja eivät ryhdy näin ollen asehankintoihin.

Niitä varten, jotka ryhtyvät on ne testit ja haastattelut.

Mielen ongelmat tulee ratkaista, ja yhteiskunnan tulee ottaa parempi linja hoitomuotoihin, jottei hoitoon haluavan tarvitse tappaa ketään (kuten nyt jo ainakin kahdesti on käynyt lähiaikoina).

Resursseja tulee ohjata mielenterveystyöhön ja syrjaytymisen ehkäisemiseen, eikä suinkaan lainkuuliaisten kansalaisten olojen rajoittamiseen ja kurjistamiseen.

Se jos jokin lisää mielipahaa kun leimataan rikolliseksi ilman syytä vain harrastuksen takia. Jotkut toisivat jo vihapuheen esille, jos kyseessä olisikin etninen kansanryhmä. Perinteinen suomalainen lihaa syövä heteromies ja hänen hyvinvointinsa ei ilmeisesti kiinnosta ketään.

Kaikesta huolimatta veriteot eivät ole kenenkään etu ei pitkällä eikä lyhyellä tähtäimellä.

Hei,

kyseessä on psykoottinen tila, joka saattaa johtua useasta eri tekijästä. Alkoholi usein laukaisee psykoosin, kuten minulla. Olen tehnyt aivan päättömiä tekoja alkoholipsykoosissa ja selvittyäni en ole tunnistanut itsenäni lainkaan. Onneksi en ole vahingoittanut ketään fyysisesti, muita kuin itseäni.
Avun sain osaavalta lääkäriltä. Siinä meni aikaa, kun sain asian oikein ymmärtävän lääkärin, joka osasti auttaa, osin lääkkein, osin keskustelemalla ja kuuntelemalla.
Elämäni on nyt huomattavasti parempaa, en sekoile, en raivoa, olen tyytyväinen.
Hae apua vaikka kuinka kliseiseltä se kuullostaa. Äläkä luovuta, vaikka et heti apua saa, tai oikeaa apua. Jatka hakemista niin kauan kuin saat sellaisen avun, jota tarvitset. Elämäsi voi muuttua aivan toisenlaiseksi. Usko pois.

Hei !

Nyt olisi hyvä hoito paikallaan.Aivotoiminoissasi saattaa olla sellainen ongelma,ettet tosiaan hallitse impulssejasi.En tiedä mitä hoitoa olet saanut,mutta
lääkityksenä tällaisiin oireisiin on, esim.epilepsiaan tarkoitetut lääkkeet.
Myös keskusteluista voisin olla apua.En toivo kenenkään heräävän siihen todellisuuteen, että on tappanut toisia ihmisiä.Meillä kaikilla on agressioita,mutta
ne purkaantuvat onneksi vaarattomasti.Kukapa ei olisi sanallisesti mielessään "tappanut" toisia,muttei sitä aio todellakaan tehdä.Voimia ja uskoa tulevaan.

Miksi ette puhu niistä vihan tunteista silloin kun pääsette vihdoin alan ammattilaisten juttusille? Jos haette apua, mutta sanotte, että "kaikki on OK, olen vain vähän alamaissa", niin ei ihme, jos ette saa tarvitsemaanne apua. Totta kai kaikki haluaa, että heitä pidetään ns. normaaleina, mutta jos itse tunnistatte itsessänne vihaa ja raivoa, jota ette voi hillitä, niin sehän ei ole normaalia, eikö niin? Silloin pitää sanoa suoraan, että pelkäätte, mitä voi tapahtua, ettekä halua olla seuraava Breivik tai Pekka-Eric Auvinen. Eiköhän sitä sen jälkeen järjesty vähän nopeammalla aikataululla hoitopaikkoja.

Jos mielenterveysongelmia on pitkän aikaa ja ongelmat on pahoja, niin ei ole minkäänlaista keinoa saada yhdellä pillerillä ja yhdellä keskustelukerralla ongelmia ratkaistua. Pitäisi ehkä asennoitua niin, että nyt ollaan pohjalla ja kyllä tästä noustaan, koska haluan sitä.

Kannattaa miettiä, että mistä asioista tulee sitä hyvää oloa. Moni saa avun kunnon rääkkiliikunnasta. Monelle myös eläinten hoitaminen tuo niitä onnistumisen kokemuksia, kun saa myös toimia avun tarjoajana ja kokee olonsa hyödylliseksi.

Osa saa avun kirjoittamalla elämänkertaansa. Kun tajuaa, että millaista oli lapsuudessa, millaista koulussa, millaisia ihmissuhteita on ollut, niin sitä ehkä herää ahaa-herätyksiä, että mitkä asiat ovat menneet pieleen. Vaikka lapsuus olisi rankkakin, niin aina on toivoa.

Mieti tilannettasi paremmin ja yritä päästä kosketuksiin tunteseesi. Kun raivo valtaa mielesi, mieti, miksi olet vihainen. Onko silmitön raivo ihan välttämätön totuus vaikeassa tilanteessa? Mitä hyvää tästä tulee? Tuleeko hyvä olo, vai kenties pahempi?

Suosittelen liikunnan jatkamista kaikille niille, joilla on vihan hallinnassa ongelmia, esim. nyrkkeilyä, kuntosalia tai muita fyysisiä urheilulajeja. Sisäinen energia on saatava purettua keinolla millä hyväntä! Ja muistakaa syödä hyvin ja nukkua riittävästi. Jättäkää alkoholi ja tupakka!

Voiko olla niin että meidän nuoriltamme vaaditaan liikaa, kotona odotetaan hyviä
tuloksia koulusta, kaikki eivät voi menestyä yhtä hyvin ja sitten nuori saa kuulla
kuinka hyvä tuo joku naapurin lapsi on sinuun verrattuna, on selvää että se
vaikuttaa itsetuntoon ja huono itsetunto johtaa itsensä vihaamiseen aiheuttaen
raivoa joka täytyy jotenkin purkaa, myös opettajat syrjinnällään tuovat lapsille
hylkäämisen tunteita.
Joku voi olla hyvä kouluaineissa ja toiselta sujuisi kädentaidot jos vain olisi
mahdollisuuksia, nythän niitä ei ole.
Meillä on paljo esim, lukihäiriöisiä lapsia, heille opetus pitäisi antaa eritavalla
ja käytännön työt oppii kyllä esimerkin avulla, kaikkihan me kaivataan hyväksyntää
vaikka emme niin eteviä olisikaan.

Teille vihasta kärsiville sanoisin että opetelkaa hyväksymään itsenne ja
olkaa ystäviä niille jotka ovat samanlaisissa ongelmissa, puhukaa niistä.

On olemassa erilaisia ryhmiä missä aikuisetkin ihan vieraat ihmiset
kokoontuvat vertaisryhmiin jakamaan vaikeuksiaan, teillä nuorilla pitäisi
olla samanlaisia, puhuminen sellaiselle jolla on samantyyppisiä ongelmia
auttaa paremmin kuin niille joilla ei ole omakohtaista kokemusta.

Ehkä juuri sinä voisit perustaa tuommoisen ryhmän ja tehdä elämäntyösi
muita auttaen.

Olen muuten pannut merkille että huppuun piiloutuvat nuoret ovat juuri
niitä jotka tarvitsevat apua, he ikäänkuin piiloutuvat maailmalta kun häpeävät
itseään ja myöhemmin alkavat esittää jotain kovanaamaa vaikka siellä
sisällä on kärsivä ihminen.

Nuoret: hyväksykää itsenne, te kelpaatte sellaisena kuin olette, elämä on
pitkä ja täynnä mahdollisuuksia,antakaa rakkautta se tuo onnea elämään.

Saattaa kuulostaa aika karmealta neuvolta, mutta jos joskus tulee pakkomielle tappaa ihmisiä niin tee mielummin itsemurha. Tällöin tulee vain yksi ruumis. Jos tapat useita ihmisiä niin siinä tulee monta uhria viattomat ja näiden sukulaiset mukaanlukien. Läheiset kärsivät koko elämänsä ajan. Muista tämä jos meinaat tarttua puukkoon tai pyssyyn. Sinulla ei ole mitään oikeutta tehdä muille ihmisille väkivaltaa. Vaikka tuntisit hillitontä raivoa niin sekään ei oikeuta tekoon. Mitäpä jos Jeesuksella olisikin tarjottavana sinulle pelastus. Hän sanoo: "Tulkaa minun tyköni niin minä annan teille levon". Kristityt ovat hyvin harvoin raivohulluja. Se ei kuulu aatteeseen...

huhhuh.... toinen hakee apua tilanteeseensa ja kehotetaan ampumaan itsensä! Jotain rajaa nyt näihin viesteihin...

Sinä aloittaja sekä muut päästä sekaisin olevat.Ettekö voi vain tappaa itsenne jos siltä tuntuu, miksi ruveta syyttömille kostamaan omaa pahaa oloaan.

Ainiin... täähän on masennuspalstalla. Ei ihme että kehotetaan tappamaan itsensä...

Jumalalle kaikki on mahdollista

Mun mielestä on ihan tervettä olla vihainen nykyisenlaisessa maailmassa.

Köyhä ja sairas on nyky yhteiskunnassa huono tilanne, ei auta vaikka hakeudut hoitoon ja määrätään lääkkeet jos ei ole varaa ostaa niitä. joo joo nyt joku väittää että sosiaalihuolto maksaa, mutta ei se niin vain käy siinä on monta monessa josta voisi krjoittaa vaikka romaanin. tästä johtuen olen joutunut olemaan ilman lääkitystä kuukausia ja kun ihminen on tarpeeksi sairas niin ei hän jaksa tapella sosiaalihuollon kanssa. päättäjien pitäisi puuttua näihin ongelmiin ja sairaiden hoitoon pääsyyn eikä vatvoa jotain aselakia sillä kyllä suomessakin aseen saa jos sellaisen haluaa on täälläkin sen verran rikollisia ja siinä vaiheessa kun planeettapyörä putoo akseliltaan niin ei ihminen katso kuka on syyllinen tai syytön vaan purkaa sen pahanolon lähimpään ihmiseen...

Apua järjestetään ihmisille, eli nyt vain käyttämään näitä palveluita. Itse pääsin hyvinkin nopeasti ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön kautta. Ja kyllä ainakin minulla tuo auttoi - auttaa se ainakin paljon enemmän kuin tulla purkamaan niitä asioita Suomi24 -palstalle! Tiedän että se ei lohduta, mutta kannattaa muistaa että kenelläkään meistä ihmisistä ei ole helppoa. Jokainen joka kokee tarvitsevansa apua, on sen ansainnut, mutta avun hakeminen ei tee kenestäkään potilasta tms vaan ohjaa ihan eri suuntaan. Jotkut tuntuvat näitä turhaan pelkäävän, niinkuin itsekin ennen pelkäsin, tuntui että silloin tunnustaa että on ongelmia. Mutta nyt koen,etä hoidin vain ongelmiani juuri oikealla tavalla, enkä esim. tarttumalla pulloon, niinkuin niin moni suomalainen.

vaan pelkästään itsesi, niin et aiheuta sivullisille surua ja tuskaa.

Hienoa, että ymmärrät missä tilanteessa olet ja kirjoitat edes tänne mieltäsi painavista asioista, kaiken lisäksi analysoit tilannetta todella fiksusti. Jos nyt kuitenkin otat yhteyttä vaikkapa oman kuntasi tk:seen (arvauskeskukset ei ole kyllä muuta kuin arvauskeskuksia), ja pyydät sitä kautta apua, jos tunnet että siellä ei oteta vakavasti, mene yksityiselle puolelle (rahalla ei saa olla näissä asioissa väliä), et kertonut minkä ikäinen olet, oletko töissä vai opiskeltko, mies/nainen), sinulla saattaa olla aivoissa jokin häiriö -näitä asioita ei saa laittaa pelkän "hulluuden" piikkiin, vaan saattaa todella olla ihan oikea vika. Hae apua, olet hyvällä alulla koska ymmärrät itse tilanteesi.

Hae apua, mieluummin yksityiseltä. Terveyskeskuksesta sitä ei saa.

Voi hellanlettas sentään!!! Nythän näitä hulluja ilmestyi kun tyhjästä :) Ei kun kaikille aseet ja korpeen ampumaan toisiaan. Viimenen vois tappaa sitten itsensä.

Kannattaisi kyllä mennä johonkin terapiaan. Ja ymmärtääkseni esim. Non Fighting generationalilla on vihanhallintakursseja.

Sitten kannattaa ryhtyä harrastamaan jotain mikä on kivaa ja mielellään tapaa myös muita ihmisiä.

Hoito on huonoa, mutta ammatillinen kuntoutus voisi olla sitä, mikä auttaa.

Oletko töissä, sairauslomalla, opiskelija, kuntoutustuella?

Aloittajalle...Mielestäni silloin kun huomaa itsessään tuollaisia oireita pitää ehdottomasti hakeutua hoitoon. Mene ihmeessä jonkun terapeutin juttusille. Ensin varaat ajan omalle lääkärillesi ja kerrot mikä on tilanne ja sanot että pelkäät tekeväsi pahaa jollekin ellet pian pääse ammattiauttajalle.Tai jotain. Oma poikani oli kaltaisesi ja tilanne päättyi tällä kertaa siihen että hän tappoi ihmisen. Entä sitten kun hän vapautuu vankilasta??? Ei vankilassa mitään hoitoa saa, vaan ihminen tulee siellä vielä hullummaksi pyöritellessään päässään päivästä toiseen samoja asioita ja raivo yhteiskuntaa kohtaan vain kasvaa. Suosittelen oikeesti ajoissa hakeutumista hoitoon.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoosi

hyvä se että joku uskaltaa puhua raivontunteistaan. itse olin tuon kaiken kohde..silmitöntä vihaa. pysyviä vammoja jäi kehoon. kaikki särkyi seiniä myöten ja henki oli lähteä. hyvä suomen poliisit, nopsaan tulivat ja viime hetkellä. kuitenkin apu tuli kiertoteitse kun meni puhelin millä soittaa. en tiedä mitä tohon sanoisin, tämäkin ihminen lupasi muuttua ja lopettaa alkon käytön ja hakea apua..ihan pötypuhetta. olisi nimittäin saanut parin pvän sisällä ja kyseessä oli iso kaupunki. valitettavasti en teitä kaikkia usko. itse olin typerä kun uskoin että joka kerta oli viimeinen..murtumat ja puremat näyttivät että itse olen idiootti. en osannut muuttua toinen ei halunnut...ja nyt lyö jo muita..eli se siitä. menkää oikeesti nyt hoitoon te jos todella ajatukset ovat tota luokkaa ja tiedostatte ne!!!ette voi väittää etteikö tossa tilanteessa apua tule.

Toivottavasti ymmärrätte ketkä valtaapitävät paskapuolueet ovat tämän nyky-yhteiskunnan luoneet jossa rahat jaellaan ulkomaille ja omilta kansalaisilta poistetaan nuorison mielenterveydenhoidosta määrärahat.

Sama kuin poistaisi autosta jarrut, jossain kohtaa rysähtää ihan varmasti.Sitä vain toivoo että nuo sekopäät eivät viattomia kävisi vahingoittamaan..

nöyrtyvää ihan oikeasti ja voi tarvita ulkopuolisen rukousapua ja Jumalan Hengen näin konkreettista kosketusta. Toki kannattaa kiittäen itsekin lähestyä, jos pystyy ja vähän kerrassaan näin uudistua vihasta vapaaksi ja katkeruudesta kiitokseen ja kaiken hyvän näin saa sen huonon sijaan, joka sitoo ja kahlitsee.

Olet rehellinen ja avoin, hyvä keskustelun avaus :) Mietin oletko ns. ammattiauttaja ?jos näin hyvä niin !

Voimia, Raadollisen Elämän jatkumoon!

Kaikki varmasti johtuu ympäristöstäsi. Vaihda maisemaa, käy vaikka ulkomailla. Voit vapaasti mennä myös uskoon, koska usko tekee meistä parempia ihmisiä. Katso ympärillesi, miten paljon täällä on masentuneita ihmisiä jotka eivä enää usko mihinkään, onko näin sitten kaikkiaalla? Ei todellakaan! Löydä oma paikkasi, löydä oma elämä ilosi, selvitä mikä sisälläsi on. Se on helpompaa mitä luulet, kunhan uskallat olla onnellinen.

Onnea Sinulle.

Miten on, voisitteko koota ryhmän joilla on sama ongelma?
ja
Kokoontua jonkun asian tuntijan luennolle ja löytää apua tilanteeseenne.

EI OLE HÄPEÄLLISTÄ astua esiin itselle ja toisille "vaaraksi itsensä tuntevana" vaan voi olla ylpeä siitä, että on avoimesti astunut esiin apua tarvitsevana henkilönä.

Ryhmänä; asioiden perus ymmärryksen hankkiminen on yhteiskunnalle halvempaa ja samalla hyvän erikois asiantuntijan saanti helpompaa ja SAA YMMÄRRYSTÄ RYHMÄSSÄ SAMASTA ONGELMASTA IHMISENÄ.

Olisko hyvä ajatus!!!! ...netti toimii ryhmän perustamisen helpottamiseksi!!!

Tuli vain mieleeni, että onko keskustelun aloittajalta koskaan tutkittu kilpirauhasta? Joskus sen vajaatoiminnasta kärsivät ihmiset voivat olla oireeltaan erittäin väsyneitä, voimattomia, masentuneita, uupuneita jne.. ja oireet kerääntyvät vuosien mittaan.
Itse kärsin erilaisista masennuksen oireista vuosikausia ja tk:n lääkärin mielestä tarvitsin vain masennuslääkkeitä. Kun sitten menin yksityiselle lääkärille, joka oli oikein erikoistunut kilpirauhasen toimintaan niin johan alkoi tapahtua.
Nyt minulla on ollut lääkitys runsaat puoli vuotta ja olen kuin uusi ihminen!

Vaatii todella suurta osaamista esim. aloittajalta, joka kokee tuntevansa vihaa, agressiota jota ei hallitse ja on ymmällään käytöksensä takia.

Kun nuori ihminen huomaa käyttäytyvänsä ei toivolulla tavalla, joka vahingoittaa häntä ja kanssa ihmisiä eikä ymmärrä, että kun toimii jäjettömästi niin silloin tunne sanelee tekemiset ei järki. Järjellä tai ymmärryksellä tunteita ei hallita tai viinalla se sekoittaa pakan lopullisesti.

Monikaan nuori mies ei puhu tunteistaan, ei tunnista tunteitaan tai yrittää hallita ja kontrolloida niitä tahdonvoimallaan tai järjellään se toimii jonkun aikaa jotenkin, mutta sitten taas, joku aivan mitätätön, tavallinen asia saa räjähdyksen aikaan!

Kyse on tunne-elämän tuntemisesta, tunteiden kokemisesta, tunnistamisesta. Tämä tila kehittyy vuosien saatossa kun ei voi olla se mikä oikeasti on, ei saa tuntea niin kuin tuntee, ei oteta todesta, uskota ennen kuin äärimmäisessä tilanteessa.

Kun tälläinen on/of ihminen ja nuorimies lähtee terveyskeskukseen hakemaan apua niin 7 x 10 jää ilman asian vakavasti ottavaa kuuntelijaa: katsotaan ikää, ei tuon ikäinen mitään ymmärrä, katsotaan jonoa, on kakennutta sormea pikku haavaa jotka vaativat ompelua ja vanhoja mammoja ja pappoja joilla on rytmihäiriöitä ja koliikki vauvoja, siinä ei yksinkertaisesti osata eikä haluta tehdä yhtään mitään kun potilaaksi pyrkivä on tajuissaan, selvä, eikä vuoda mistään!

Pitää varata aika lääkärille ja jo varatessaan aikaa lääkärille sanoa asiat suoraan ja rehellisesti, vaikka leimautuisi hemuliksi, koska tärkeää on saada lääkärille aika ja mahdollisimman osaavalle tohtorille!

Lääkäri tekee sen minkä pystyy, mutta täällä etelässä se ei ole kovin paljoa, minulle henkilökohtaisesti lähetettä psykiatriseen sairaalaan pyytäessäni lääkäri sanoi: ei tule kuuloonkaan, ei mitään mahdollisuuksia, aina ei edes M1 riitä!!!

Toinen asia mihin täällä etelässä nuori apua tarvitseva mies törmää on ulkomaalainen suomea osaamaton lääkäri joka toteaa: sinulla olla tämä luulo!!! Voi vain kysyä miten on mahdollista, että tunne-elämän/mielensairauksia hoitava lääkäri ei ossa suomea?????

Aloittajalle: vaatii suurta osaamista, valtavaa määrää rohkeutta, tietoa itsestään ja tunteistaan, että osaa hakea ja saa apua, se voi olla pitkä ja sitkeyttä vaativa prosessi. Tervehtyminen vaatii työtä itsen tuntemisen ja elämän hallinan opettelua sekä valtavasti rohkeutta olla se mikä on! Sanoa kannsa ihmisille ja lähimmilleen, että minä raivostun siitä tai tästä, varoittaa heitä toimimasta tavalla joka sinusta ei hyvältä tunnu.

Rohkeutta ja voimaa sinulle elämääsi!

Sun oireet kuulostavat siltä, että tarvitset ammattiauttajaa. Sun kohdallasi ei auta enää mitkään pinnalliset elämäntapa-muutokset.
Ei auta uskonto.
Ei liikunta.
Ei seksi.
Ei positiivinen ajattelu.
Ei matkustelu.
Eikä moni muukaan vastaavanlainen "ratkaisu".
Kenties nuo antavat hetken helpotusta, mutta kun vika on aivoissa, ts. mielessä, niin ne oireet eivät katoa mihinkään eikä niihin tehoa minkäänlainen positiivinen ajattelu.

Hankit vain itsellesi apua. Valitettavasti en sen tarkempaa neuvoa osaa antaa. Itse soitin paikalliselle mielenterveysklinikalle tai jollekin sellaiselle, ja pyysin puhelimessa veljelleni apua, ja sitä hän sai heti seuraavalla viikolla. Kyseessä oli terapiaistunto, eli jos siihen asti pääsee, niin varmasti terapialla ja lääkityksellä voidaan hoitaa asiaa, vaikka vuosiahan se vie. Omassa lähipiirissä on paljon ihmisiä, joilla on erilaisia mielenterveydellisiä ongelmia. Osan on laukaissut stressi ja osan pelkkä kemikaalin puutos tms. kemikaallinen tapahtuma aivoissa. Eli elämä on ollut hyvää, mutta se ei auta, jos aivoissa tapahtuu jotakin, mikä laukaisee syvän masennuksen.
Onnea matkallesi.

Lääkettä, lääkettä ja vielä kerran lääkettä. Olen muuten aika lääkevastainen (kipu- yms. lääkkeet) mutta tässä on ollut pakko myöntää että ilman en pärjäisi. Terapialla voi sitten pyyhkiä persettä.

Rupea harrastamaan moottoriurheilua jossain muodossa ja pura seakressio siihen moottorin huudattamiseen tai moottoripyörä ja pikkuasvalttiteille ajamaan isoo lujaa niin helpottaa. Nyrkkeilysäkki kotia ja sitä hakkailet että silleen. Muuta se akressioi positiiviseksi tkemiseksi että silleen.

Nyt teet niin että menet lääkärille ja kerrot sille kaiken. Etkä sitten vähättele. PITÄÄ OSATA PYYTÄÄ APUA! jos ei sanallisesti onnistu niin printtaa vaikka kirjoittamasi viesti ja näytä se. Asiat lähtee kyllä rullamaan kunhan vain pyydät apua.

Itsellani oli vakava masennus muutama vuosi sitten. Raivoa ym ym kunnes vajosin täydelliseen tunnekuolioon. Lopulta olin kävelevä haamu täydellisessa harmaudessa. Mikään elämässä ei tuottanut minulle minkäänlaista mielihyvää.

Pääsin ryhmäterapiaan ja vaikka niitä käyntejä ei kovin montaa ollut niin siellä kuitenkin tajusin että ne kaikki ihmiset siellä ympärillä kokivat elämänsä samoin ja ei meistä kenestäkään olisi asioita huomannut päältäpäin. Tavallisia kaduntallaajia kaikki. Lisäksi ei niitä laakketä kannata pelätä.

Masennus sairautena on myöskin fyysistä. Aivot ovat ihan kirjaimellisesti palaneet loppuun. Kyllähän se pääkoppa parantuu itsestäänkin jos on aikaa odottaa vuosia stressittömässä ympäristössä. Lääkkeet vain auttavat tätä paranemis prosessia. Ei niistä miksikään zombiksi muutu vaan normaaliksi. Itse olen aina ollut lääkevastainen ja olen osoittain sitä edelleen mutta kun söin masennuslääkkeitä jotka korjavaat serotoniini tasot normaaliksi (jota aivoissa on normaalistikkin) tunsin olevani jälleen normaali vuosien jälkeen ja elämä alkoi jälleen maistua.

Nyt ollut jo monta vuotta ilmanlääkkeitä ja pystyn jälleen elämään sitä elämää jota olen aina halunnutkin. Käymään koulua, nauttimaan elämämästä, tuntemaan rakkautta ja ottamaan sitä myöskin vastaan. ja olotilani on nyt samanlainen kuin silloin lääkkeidenkin kanssa, eli normaali onnellinen minä.

Päivi Räsäsen sanoin: Suomi tarvitsee hengellistä heräämistä. Sitä myös sinä tarvitset. Se on ainoa oikea vastaus ja ratkaisu ongelmiin, vaikket sitä haluaisikaan uskoa. Ja tulet näkemään ennen pitkää että näin on asian laita.

Kelasta voi hakea tukea terapiaan. Suosittelen kovasti. ja se myös yleensä myönnetään.
Varaa aika esim. Diacorista psykiatrilta, jolloin hän kirjoittaa lausunnon kelalle.

Olisi kiva kyllä tietää, minkä kaltaiset asiat mahdollisesti ovat ajaneet tähän tilaan? Lääkitys on kuitenkin vain tilapäinen ratkaisu, ei se poista ongelmaa. Ellei sitten tosiaankin ole kyse jonkunkaltaisesta vajaatoiminnasta. Kilpirauhasen vajaatoiminta muuten on hyvin harvinainen miehillä, joskaan ei mahdoton ajatus.

Nykyään vaan lyödään pilleripurkki kouraan ja heippa. Ei se niin mene. Joskus pelkkä terapia ei sekään silti riitä, ja alkuun voi olla hyvä käyttää lääkkeitä terapian lisäksi. Terapia silti on asioiden läpikäymistä, missä suuri vastuu on myös itsellä.

Yhteiskunnallisesti on lopuksi kysyttävä, miksi syrjäytyneiden nuorien määrä kasvaa? Vaikkakin ihminen on yksilö, me elämme laumassa. Ja me olemme laumaeläimiä. Mitä pidempään eristäytyy, sitä vaikeampaa on enää mennä ovesta ulos. Tai sitten käyttää reilusti päihteitä uskaltaakseen.

Nykypäivän ongelma tuntuu olevan myös se, ettei kukaan enää välitä. Ja ihmiset täälläkin heittelee (siirtää vastuuta) "mene terapiaan". Ihan kuin se onnistuisi noin vain! Varsinkaan jos ei ole rahaa. Kunnallisella puolella on helvetin vaikeaa päästä hoitoon tai terapiaan. Lääkkeitä kyllä saa suhteellisen helposti. Mutta kuten sanottua, se ei ole ratkaisu.

Ne jotka täällä kirjoittavat (vakavissaan), ja on käyneet tai käy läpi samankaltaisia asioita, vaihtakaa sähköposteja. Ja käykää läpi asioita rakentavasti. Tavatkaa. Tehkää asioita ja eläkää.


Kannattaa miettiä elämää itsessään. Tutkia hieman itseään. Ja toisinaan kirjoista saa suurta apua näissä asioissa. Ja lopuksi pitää uskaltaa elää. Ei pidä ajatella kunniaa eikä häpeää. Eikä tarvitse vertailla itseään muihin, pitää tietää kuka on ja keskittyä itsensä jalostamiseen/kehittämiseen. Elämä ei ole kilpailua eikä materialla lopulta ole mitään väliä.

Te jotka täällä kirjoittelette (vakavissanne) vaihtakaa sähköposteja, miettikää asoita rakentavasti yhdessä. Ja tavatkaa livenä.

Hei!

Osaat todella taitavasti analysoida ja pohtia omaa tilannettasi. Se on hyvä, sillä silloin myös pystyt vaikuttamaan omaan tilanteeseesi ja toimintaasi. Neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä ammattiauttajaan, eli esimerkiksi psykiatrian poliklinikalle tai terveyskeskukseen. Tällöin tilannettasi ja tuntemuksiasi voitaisiin selvittää tarkemmin ja saisit tarvittavaa apua, mahdollisesti terapiaa. Ja tarkoitan siis kunnollista apua, ei vain lääkereseptiä kouraan ja kotiin.

Itse suren sitä, että kun tällaisia äärimmäisiä tekoja tapahtuu, päättäjät pohtivat julkisuudessa vain aselakien muutoksia. Ongelmat ovat kuitenkin paljon syvemmällä, meidän yhteiskunnassamme ja ihmisten henkisessä pahoinvoinnissa. Olisi pohdittava tällaisia näkökulmia. Kuinka auttaa, kuinka ennaltaehkäistä?

Tsemppiä sinulle ja kaikille muille! Toivon todella, että saat tarvitsemasi avun ja tilanteesi alkaa helpottaa.

Voi voi. Elämä on!

Ainahan voi vetää itsensä hirteen. Naru on halpaa.

vitun skitsot saatana!!!

Ihmisiä on kahdenlaisia toisia jos ottaa pannuun ne huutaa ja raivoaa ja viskelee tavaroita seinään Ps. tuo on normaalia! Mutta ne toiset on sellaisia että ne ottaa kaiken pas-kan vastaan mitä tulee ja nielee sen sisäänsä ja patouttavat kaiken sisäänsä ja sitten ku ne ovat yksinkertaisesti täynnä ne menee johonki pyssyjen kans ja teurastaa kaiken.

Suomessa näissä kaikissa tapauksissa (Kauhajoki, Jokela, Hyvinkää) tekojen tekijä on ennen surmatöitään saanut mieliala-lääkitystä. Todennnäköistä on että psykiatrit ovat lääkkeillään pistäneet miesten nupit sekaisin ja vaikuttaneet jollakin tavalla impulssinhallintakykyyn, ja jälki on sitten sitä mitä on.

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2012/05/1557844/il-hyvinkaan-ampujalla-mielenterveysongelmia


"Maanantaina vangittu Eero Hiltunen on lehden tietojen mukaan hakenut aiemmin apua ongelmiinsa. Hänelle on tiettävästi myös määrätty ainakin mielialalääkkeitä. "


http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/koulusurmaajan-laakitysta-ei-suositella-nuorille-yhdysvalloissa/1046937


"Kauhajoen koulusurmaaja Matti Saari söi masennukseen SSRI-lääkettä, jota ei suositella Yhdysvalloissa alle 18-vuotiaiden käyttöön.
- Tutkimusten mukaan valvomaton SSRI-lääkkeiden käyttö voi lisätä aggressiivisuutta ja itsetuhoisia yllykkeitä."

http://www.iltalehti.fi/jokelantragedia/200711086822502_jt.shtml

"Jokelan ampuja saattoi käyttää SSRI-lääkkeitä, joilla lievennetään masennuksen oireita. Jokelan tappaja: Lääkitys tekee minut aggressiiviseksi Pekka-Eric Auvinen on nettikeskusteluissa viitannut käyttäneensä SSRI-lääkeryhmään kuuluvaa, yhtä tai useampaa masennuslääkettä."


http://www.sastamalankaupunki.fi/keskustelu/showthread.tmpl?sivu_id=3347;m=8357

"Oriveden ampuja oli juuri päässyt psyk.hoidosta. Hänen masennus/neuroleptilääkitystään oli luultavasti jollain tavoin muutettu, seuraukset tiedämme kaikki. Muutkin aikaisemmat kouluampujat ovat käyttäneet masennuslääkkeitä, sehän on yleisesti tiedossa oleva asia."

Hmm.. Olen myös itse aikanaan (ja vieläkin melko usein) kärsinyt vastaavanlaisista oireiluista. Aiemmin ne olivat voimakkaita kiukkukohtauksia, joissa en ollut kykeneväinen näkemään omaa osuuttani tilanteiden syntymiselle. Manipuloin, valehtelin, räyhäsin, hakkasin nyrkkiä seinään, you name it.

Nuista kaikkein hankalimmista vuosista on nyt noin kaksi vuotta. Puolitoista vuotta tästä olen käyttänyt itsetuntemuksen harjoittamiseen. Lisäksi käyn nyt kolmatta vuotta kunnon psykoterapiassa. Ajoittain olen myös ollut lääkityksen alla, jotta ei mopo kokonaan karkaisi lapasesta.

Tämä itsetuntemusprosessi on auttanut ja kantanut elämäni aikana kaikkein pisimmälle. Kohtaukset ovat vähentyneet, olen tietoinen siitä, että valehtelen, enkä enää niin hanakasti yritä manipuloida ihmisiä. En myöskään menetä malttiani enää niin helposti. Sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä kauhu on myöskin purkautunut hyvin paljon. Olen myös huomannut, että 95% vihastani on syntynyt sen vuoksi, etten ole saanut itkeä. ("Itkeminen on heikkoutta.") Tämä on etenkin miesten keskuudessa hyvin hankala puheenaihe, enkä ole vuosiin nähnyt kenenkään peruskouluiän ylittäneen pojan/miehen itkevän. Ahdistuneisuutta, vihaa ja masennusta olen kyllä nähnyt senkin edestä. Tämä ei tietenkään selitä koko tunnekaaosta, vaan vain pienen osan siitä.

Ongelma lienee lähtökohtaisesti siinä, ettemme me saa olla oma itsemme, emmekä tuntea sitä, mitä tunnemme ("Itkeminen on heikkoutta."). Olemme vihaisia lähinnä siksi, koska vihaa on tunteena helppo käsitellä, sen näyttävät kaikki ja se luo myös jonkinlaista illuusiota hallinnan- ja voimantunteesta, mitä pelko tai suru eivät luo. Alakuloisuus ja ahdistuneisuus lienevät seurausta sisäisestä tunneköyhyydestä, kun tukahdutetut tunteet eivät pääse pois. Emme uskalla tuntea niitä.

Tähän vielä päälle kaikenmaailman idolssit ja menestymisselitykset kasvattajiltamme, niin awott, olemme luoneet ihmisiä, joilla on täydellisen surkea itsetunto ja minäkuva. Tämä siksi, koska "meistä ei koskaan tullutkaan mitään" Tähän ei välttämättä tarvita mitään epäonnistumista idolssissa tai big brotherissa, vaan tähän saattaa riittää pelkästään se, ettei koskaan pääse esimerkiksi töihin. Meidän yhteiskuntamme kuitenkin rakentuu hyvin pitkälle korkean työmoraalin päälle, jossa kaikkien pitäisi olla menestyneitä, omistusasunnon, lapsia ja hienon auton omaavia uraihmisiä. (toki tätäkin on nyt hiukan purettu, eli se ei ole pääpainopiste.) Kaikenkaikkiaan ihmisten lähtökohtainen tapa kasvattaa toisia ihmisiä on hyvin hyvin sairas ja kieroutunut. Siksi painotankin, ettei se ole suoranaisesti kenenkään syytä, että jotkut meistä joutuvat kokemaan todella ahdistavia tunnetiloja ja -kokemuksia. (Itse en oikein enää osaa syyttää tästä ketään, koska ihmiskunta on vain kehittynyt tähän tilanteeseen. Ei ole olemassa kirjoitettua sääntöä, että asioiden pitäisi olla toisin.)

Jokatapauksessa suosittelen aloittajalle monen muun tavoin yhteydenottoa johonkin mielenterveystoimistoon tai lääkärille. Lisäksi voin suositella myös jotakin kirjallisuutta asian tiimoilta lähestyttäväksi. Esimerkiksi Eckhart Tollella on kattavaa materiaalia mielen ja negatiivisten tunteiden rakenteesta. Lisäksi pistän loppuun itseäni hyvin paljon kantavan nettisivun.

http://www.healingeagle.net/indexfi.html

Voimia ja rohkeutta sinulle. :)

Voiko joku auttaa minua? Minä en jaksa elämää enää kovin montaa päivää.. Tapan itseni kohta... Mulla ei ole rahaa lääkkeisiinkään ja en perkle jaksa..

VOIKO JOKU AUTTAA MINUA? PUHUA KANSSANI?

Hanki apua. Voit soittaa paikalliselle mielenterveysklinikalle tai samantapaiselle. Kyse on terapiasta, joka varmasti auttaa kun aikaa menee tarpeeksi Suomessa on paljon ihmisiä, joilla on erilaisia mielenterveydellisiä ongelmia. Stressi on aloittanut monen masennuksen tai kemiallinen tapahtuma. Elämä on mennyt ihan hyvin, mutta jokin tapahtuma on muuttanut kaiken.

Voiko joku auttaa minua? Tapan itseni kohta ihan oikeasti jos en saa apua jotenkin.. Ei ole edes rahaa lääkkeisiin..

Voiko joku PUHUA MINUN KANSSANI !?!??!

Suomessa nuoret 18-.24 miehet tekevät terroriiskuja.Terrori isku koska se on vieräiden ihmisten vastaan, niiden tappo.Ne eivät tapa omia sukulaisia.Mistä syntyy tämä ihmiskunnan viha?Se on kysymys.

Onkohan tälläisen keskustelun aloittaminen täällä oikein viisasta?

Jos nyt jossain rojahtaa katson tämä osasyylliseksi siihen.

Mielestäni sinun kannattaisi puhua asiasta terapeutin tai psykiatrin kanssa. Onko sinulla ongelmia sukulaisten, frendien tai huumeiden kanssa? Mieti tilaasi ja puhu jollekulle ilman, että saat raivarin. Uskoisin, että olet ihminen parhaimmassa iässään. Älä päästä elämää valumaan hukkaan niin kuin hiekka sormien välistä. Tee jotain, äläkä vain surkuttele itseäsi.
Tuskinpa tästä mitään apua oli, mutta halusin kuitenkin lausua mielipiteeni. :)

Hei,
Viestisi oli siinä määrin koskettava, että ajattelin yrittää vastata. Nyt tulee romaani, pahoittelen näin etukäteen.

Omalla kohdallani kaikki alkoi jo ihan lapsena. Koin paljon pettymyksiä muiden ihmisten suhteen. En osannut puhua kellekään vaivaamaan jääneistä asioista, sillä en luottanut kehenkään enkä uskonut heidän kykenevän ymmärtämään. Sisimmältäni olen herkkä ja haaveellinen ja siksi tapasin sävähtää pienintäkin tylyyttä tai ajattelemattomuutta. Siitä huolimatta että kavereita ja aikuisia oli, tunsin että juuri minua kohtaan hyökätään loputtomasti ja tarkoituksella. Välillä ajattelin, että siksi että olen huonompi, välillä että siksi että olen parempi.

En ole koskaan millään tapaa täyttänyt ulkoisia syrjäytymisen merkkejä. Sisälläni kuitenkin on kuplinut viha ja pelko ihmiskuntaa kohtaan. Joskus olen tuntenut katkeraa ylemmyydentunnetta, kokenut olevani älykkäämpi ja laajakatseisempi kuin kukaan. Toisinaan taas olen tuntenut itseni naurettavaksi, säälittäväksi, iljettäväksi, kaikinpuolin vääränlaiseksi. Olen kyseenalaistanut itseäni loputtomasti, toisaalta myös sortunut itsepetokseen.

Toisaalta olen aina välittänyt kovastikin maailmanmenosta ja muiden ihmisten jaksamisesta. Olen vain tuntenut olevani yksin kaiken yläpuolella, auttamattomissa. Olen murehtinut maailmanloppua, väkivaltaa, sotia, nälänhätää, naisten alistamista, miesten demonisointia, typeriä sukupuolirooleja, naurettavia yleistyksiä ja odotuksia, eläinten ja luonnon kaltoinkohtelua ja sairasta ahneutta, pinnallisuutta ja ulkonäkökeskeisyyttä. Juuri noiden kautta määritin sen, miten muut ihmiset näin. Olin kauhusta suunniltani, ahdistunut, voimaton, turhautunut ja pakahtua raivooni.

Kukaan ei kai tiennyt että edes voin pahoin, sillä pidin itse tiukasti kiinni siitä että nousin aamulla ylös ja olin koulussa. Kavereita oli, kyläilin ja ulkoilin. Mutta silloin ihmissuhteeni olivat tavallaan yksipuolisia, sillä en pitänyt kenestäkään, en arvostanut ketään enkä tuntenut että kukaan tuntisi minua millään tapaa. Huumorintajuni oli pinnallinen, sarkastinen ja sukkela. Sanavalmius oli suojakilpi.

Pikkuhiljaa kaikki muuttui. Halveksunta vaihtui huonommuudentunteeseen, yksinäisyyteen ja haluun saada olla iloinen ja onnellinen, nauraa, rakastua, elää. Katsoin salaa surullisena sivusta muiden iloa ja keskinäistä hellyyttä. Yläasteen lopulla ja lukiossa masennuin, mutten hakenut apua. Annoin kenkää vanhoille kavereille ja sain uusia. Nykyisessä valossa tiedän syyttäneeni pahoinvoinnistani niitä joihin viha oli helponta kohdistaa, vaikka oikeastaan yhtälailla kaikki olivat tahtomattaankin sanoneet tai tehneet jotain sellaista, joka sysäsi minua askeleen syvemmälle epätoivoon ja epäluottamukseen.

Hukkasin kaiken sen, mitä olin itsessäni pitänyt ylivertaisena muihin nähden. Häpesin ruumistani, ääntäni, ajatuksiani. Tavallaan tyhmistyin, hukkasin ylemmyydentuntoisen kyynisyyteni ja samalla terävyyteni ja kovuuteni. En enää ollut radikaali enkä tutkaillut historiaa tai poliittisia aatteita tai miettinyt, että minkä kansakunnan hävittämällä saavuttaisimme maailmanrauhan. Olin vain pohjattoman surullinen, kömpelö ihmisentaimi. Ihastuin, kavahdin, rakastuin, säryin, syyttelin, itkin. Käyttäydyin lapsellisesti ja olin yksinkertaisempi ja pinnallisempi kuin koskaan ennen. Silti juuri se on parasta mitä elämässäni koskaan on tapahtunut. Ensimmäistä kertaa opin avautumaan, puhumaan, luottamaan ja pyytämään neuvoa, opin pyytämään toiselta mitä tarvitsen ja kertomaan mitä todella tunnen ja mikä minua auttaisi. Sittemmin olen rakentanut itseni ystävieni, perheeni ja hyvänpäiväntuttujeni edessä ja heidän avullaan uudestaan, perustuksia myöten. Prosessi on edelleen kesken, mutta se tyyneys, rauha, ilo ja onnelisuus jota nykyisin tunnen, on jotain uskomatonta. En pelkää elämää, kuolemaa enkä menetystä, sillä tiedän että kaikki on hyvin ja elämä on kaunista juuri sellaisenaan. Koko ihmiskunnassa on paljon potentiaalia kauneuteen.

Mene paikalliseen Helluntaiseurakuntaan. Saat rukouksen kautta apua, ja patoutumat lähtee itkun tai muun avulla purkautumaan, tulee keveä ja puhdas olo.

sussa on riivaaja henki käske samin deanin tulla manaamaan se pois heh heh he

Kannattaa muistaa että vaikka tuntuu että ei ole itsellä mitään menetettävää, niin raivoa ja vihaa ei kannata purkaa läheisiin tai muutenkaan kehenkään ihmiseen (siis väkivallalla, asioista kyllä kannattaa puhua), sillä pitää pitää mielessä se miltä tuntuisi jos joku satuttaisi sinun läheisiäsi.

Jos ei auta asoioista kirjoittaminen (uskon että moni vihainen ihminen saisi aikaan hienoja kirjoja jos pysähtyisi kirjoittamaan tunteensa) niin kannattaa oikeasti mennä ihan terveyskeskukseen ja vaatia että saa apua, en tarkoita väkivaltaa mutta jos et saa aikaa ja tuntuu että päästä napsahtaa soita paikalle itse vaikka poliisit ja kerro heille kuinka mieltäsi painaa, he hommaavat paikalle lääkärin jolle voit puhua, sillä hekään eivät voi muille vaarallista ihmisitä irti päästää ihan noin vaan.

Asioista puhuminen on se mikä auttaa, vaikka et osaisi sanoa mitään niin yritä edes. Jos tuntuu että sinulle ei ole ketään kenelle puhua tai jos sinusta tuntuu että läheisesi pelkäävät sinua mene hakemaan apua, ja vaadi että sitä saat.Ota mukaasi ystävä joka on napakka jos itse et enää jaksa apua hakea. Väkivalta ei ole oikea ratkaisu.

Alkoholia ei kannata käyttää jos tiedät että sen seurauksena muistipätkii tai olet väkivaltainen, jos oikeasti satut jotain ja joudut vankilaan ja myöhemmin saat oman elämäsi muuten rullaamaan niin tieto siitä että olet joskus kenties tuhonnut jonkun ihmisen ja hänen läheistensä elämän ei varmastikaan tee enää omasta elämästäsi helppoa. Veikkaan että sellaisen syyllisyyden kanssa on vaikea elää.

Täällä on joku kirjottanutkin jo Jumalasta, tiedän että toiset pitävät sitä hölynpölynä mutta oikeasti jos mitään muuta keinoa ei ole ja jonain iltana ette tiedä mitä tekisitte pahan olonne lievittämiseen nin aina voi rukoilla. Aivan sama uskotko vai et mutta jo ajatus siitä tuolla olisi joku joka välittää sinusta paljon ja aina on valmis kuuntelemaan sinua saatta helpottaa.

Kun sinä pelkäät, pelko ja ahdistus - muuttuvat kostoksi ja kosto - muuttaa maailmaa

Hei. Ota iseäsi niskasta kiinni ja rupea elämään yhteiskunnassa. Jätä turhat masennukset ja pöörn autit muille höpö höpö ihmisille.
Elämä on mukavaa.

moro
älä ajattele koko asiaa :) itsellesi rupeet vaikka lenkkeileen taikka jotain muuta tekeen tollasia asioita ei kannat edes ajatella :) missään tapauksessa kyllä nuo tuosta ohi menee ajan myötä kun vain kestät itseesi.

Kokeilkaa käydä juoksulenkillä, kun saa raitista ilmaa ja kunnolla hien virtaamaan niin tulee hyvä olo. Eri asia kuin nostella salilla rautaa. Näkee luontoa ja se rauhoittaa mieltä. Ja miettiä että on mahdollista muuttua, vaikeaa se on, mutta päivä kerrallaan ja hakea apua, se ei ole mitään heikkoutta hakea apua, mutta tuollaiset väkivalta teot ja syyttömien ihmisten kimppuun käyminen ei ole milloinkaan ratkaisu, elämä on oikeasti lahja ja sitä ei pitäisi keneltäkään riistää pois. Osa ihmisistä kuolee sairauksiin vaikka haluaisivat elää, tehkää jotakin elämällänne, lukee vaikka jotakin uutta ja tai ruvetkaa katsomaan elokuvia tai jotakin, tutustukaa ihmisiin, jos osa ei juttele älkää lannistuko, varmasti löytyy ihmisiä jotka mielellään tutustuvat uusiin ihmisiin. Esimerkiksi junissa voi ruveta keskustelemaan eikä se ole ollenkaan epätavallista. Muutoksen on tapahduttava ihmisestä itsestään. Tsemppiä kaikille ja parempaa elämää! Vastoinkäymiset vain kuuluvat elämään, niitä on kaikilla, mutta hammasta purren eteenpäin!!!

NIINKÖ

Kannattaa hakea apua esim. kunnan terveyskeskuksesta ja pyytää pääsyä mielenterveyshoitajan juttusille. Hän sitten kartoittaa, minkälaista apua tarvitset. Kokemuksesta voin sanoa, että pelkkä asioista puhuminenkin voi helpottaa. Varmaan tapauskohtaista, ketä auttaa mikäkin. Se liikunta juttu on tosi hyvä. Harrasta niitä asioita, jotka helpottavat oireita. Tsemppiä ja olet varmasti oikealla polulla, kun tunnistat että tarvitset apua. Netistäkin saattaa löytyä, joitakin sivustoja joilta löytyy apua.

Menenhän lääkäriin. Olet vaarallinen itsellesi ja muille. Agressiivituuteenkin on saatavissa hoitoa. Alkoholi ei sovi sinulle. Näitä nykästarinoita ei kannata sinun enää alkaa toistelemaan.

Myöhäistä siinä vaiheessa, kun on jo aikuinen ihminen (tai ei myöhäistä, mutta huomattavasti hankalampaa muuttaa totuttua käytöstä); pitäkää lapsenne kurissa ja opettakaa käytöstavat, ei raivokohtaukset kuulu kenenkään hyvin käyttäytyvän tapoihin, ei pienillä lapsilla saati aikuisilla. Jos on masentunut (eli oikeasti hormonaalisesti sairas), pitää hakea apua, jos taas on "masentunut" (eli mitään varsinaista sairautta ei ole, muttei vaan osaa käsitellä surun/vihan/alakuloisuuden tunteita oikein), pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa itsesäälissä rypeminen ja jättää se marttyyriasenne kokonaan pois.

Jos on kiusattu (koulussa, työpaikalla tai jossain muualla), pitää miettiä, mistä kiusaaminen johtuu. Jos se ei oikeastaan johdu mistään (eli ongelma on kiusaajien päässä), asia pitää vaan uskaltaa ottaa puheeksi. Jos taas kiusaamiselle löytyy selkeä syy omasta käyttäytymisestä ("haluan olla erilainen", "haluan määrätä kaikesta", "minun asiani eivät kuulu muille, mutta kaikkien asiat kuuluvat minulle", "en vain pidä samoista asioista kuin muut, miksiköhän minua ei pyydetä mihinkään mukaan?", "minulla on oikeus haukkua muita, mutta jos minulle sanotaan 'itse olet', suutun"), pitää miettiä onko se oma ajatusmaailma sen arvoinen, että kannattaa sen vuoksi olla kiusattu.

Taas saan kuulla kunniani, kun tämän sanon, mutta varmasti puolet kiusaamistapauksista johtuu ihan vaan sen kiusatun "outoudesta" (eli asenteesta, joka eroaa niin paljon muiden asenteista, ettei tämä yksilö käytännössä vain mitenkään sovi muiden joukkoon). "Masennus" tuntuu olevan nykyään muoti-ilmiö muidenkin kuin teinien joukossa.

Hyvät ihmiset: se, että joskus olet surullinen ja joinain päivinä et jaksakaan yhtä paljon kuin yleensä, ei tarkoita, että on masentunut. Se on ihan normaalia elämää. Usein "masennus" ja kiusatuksi/hyljeksityksi tulemisen tunteet saattavat johtua siitä, että omassa elämässä jokin ei vain ole kohdallaan; yritä kiinnittää huomiota ruokavalioosi sekä unen määrään, moni asia saattaa muuttua kärpäsestä härkäseksi, jos olet väsynyt ja syöt huonosti, sillä kärttyinen ihminen suhtautuu negatiivisesti kohtaamiinsa asioihin ja pienistäkin asioista voi muodostua ylitsepääsemättömältä tuntuvia ongelmia.

Ei jumaliste... Voisiko tähän keskusteluun nyt puuttua joku ammattilainen ja asioista tietävä ihminen, poliisi, lääkäri, psykiatri??? Ja voitteko selvittää näiden kirjoittajien henkilöllisyyden ja ottaa heihin yhteyttä et saadaan nää vihaa hautovat ihmiset pois kadulta, jotka kerta itseään nimittävätkin "tikittäväksi aikapommiksi". Itse olen pienen lapen äiti ja kohta en uskalla missään prkl liikkua. Tykkään käydä ulkona ja kulkea iltaisin lenkeillä mutta nää hullut jos vapaalla on niin ei voi kyl tehä kohta enää mitään. Ja te ketkä istutte siellä korkeilla palleilla niin ETTEKÖ JUMALAUTA voi tehdä noille terveyskeskus asioille JOTAIN? Tai ottaa tosissaan nämä "ihmeet" jotka räjähtelevät jos ette niitä hoitoon ota. On se kumma kun tavallinen tallukka tajuaa et pois kaduilta nää raivohullut vihaajat ja ÄKKIÄ hoitoon niin kauaksi aikaa et hymyilyttää joka ikinen asia tässä maailmassa.. Minun hermo ei kestä tätä kun vatvotaan ja vatvotaan eikä sit tehdä mitään. Ja jos te ette kerta voi mennä sanomaan suoraan tk:n aulaan et mä räjähdän kohta ja tapan teidät kaikki jos en hoitoon pääse niin pitäkää turpanne kiinni elkääkä turhaan jauhako nimettömänä palstoilla et voitte tehdä jotain pahaa kohta! Tehkää jotain ja lopettakaa tuo itsesäälissä eläminen. Ihminen elää sen yhden kerran joten ottakaa siitä kaikki irti! Jokaisella on varmasti JOSSAIN JOKU joka jää kaipaamaan tai vihaamaan jos jotain tapahtuu.. Ja jos otat aseen lähteäksesi ampumaan niin katso peiliin ja ammu siihen, elä tee sitä viattomille elämästään nauttiville ihmisille! Jos ette halua elää ettekä kestä niin NO CAN DO, MUTTA ME HALUTAAN!!!!!

Minkälaiset ASIAT saavat sut suuttumaan? Voiko niitä käsitellä eritavalla? Älä juo alkoholia paljoa.

Hakeudu kiireesti psykiatrille. Pyydä jotain rauhoittavia.

Sinulle avuntarvitsija: soita näistä jompaankumpaan, niin saat puhua:

- Suomen Mielenterveysseuran valtakunnallinen kriisipuhelin
tel 01019 5202

- Suomen evankelis-luterilaisen kirkon palveleva puhelin: tel 10071

Sinun pitäisi oppia ymmärtämään, että ihmisen normaali mielentila on hyvän olon tunne. Sitä voi sanoa aivan onnellisuudeksi. Se tulee siis itsestään kehon toiminnoista. Ihmisen höperöt ajatukset voivat sotkea onnellisuutta, mutta huonot ajatukset voi lopettaa kertaheitolla.
Tavallinen raitis ilma antaa hyvänolon tunteen kun hengittää rauhallisesti. Voit istua vaikka tuolissa tai seisoa ja keskittyä hengittämiseen. Voit tehdä näitä hengitysharjoituksia enemmänkin ja lukea kirjoja ja artikkeleita jooga hengityksestä. Metsässä kävely ja juokseminen on hyvää harjoitusta. Pienissä metsäkukissa on aivan ihmeellisiä tuoksuja. Kun juoksee hölkkää hieman ja hengittää saa hajuaistin herkistymään. On hyvä tietää, että hajuaistin herkkyys vaihtelee. Parempi hajuaisti antaa enemmän mahdollisuuksia tutkia kukkien hajuja. Ne ovat joskus hyvin miellyttäviä.
Ei ole mitään syytä pitää huonoa mielialaa. Sellainen on väärin ja pelkkää tyhmyyttä. Oikea mieliala on hyvä mieli ja onnellisuus. Se on totta, koska koko luonto viestittää onnellisuudesta.

Hei! Jos oikeasti haluat päästä sisälläsi kiehuvan raivon herraksi, niin kiinnitä huomio siihen, että mitkä ovat tunteen laukaisevia tekijöitä. Raivo ei synny tyhjästä. Sulla voi olla joku lapsuuden trauma, joka ilmenee raivona nyt aikuisiällä; tiedostamaton tai tietoinen trauma tai malli joltakulta lapsuuden ihmiseltä, jota mallia sitten vaan jää "toistamaan". Kun tiedostaa tämän syntyprosessin, niin raivoaminenkin asettuu. Joskus menneen trauman kaivamisessa tarvitsee yksilöterapeutin apua, joskus taas ei. Myös sellainen auttaa, että kirjaat oikein paperille, että miten oikeasti haluat seuraavalla kerralla toimia kun raivo nousee? Siinä voi myös kysyä, että mikä nyt on hyväksi itselleni, miten välitän itsestäni eniten nyt, mitä tarvitsen nyt? Itseään kohtaan voi luoda myös lempeätä, ymmärtävää asennetta, eli voi puhua itselleen hyviä, rakkaudellisia sanoja, mitkä ehkä ovat jääneet lapsuudessa kuulematta. Ehkä lapsuudessa kukaan ei kuunnellut raivoasi vaan kaikki piti kääntää sisäänpäin? Nyt sulla on erinomainen mahdollisuus ottaa vastuu tästä tunnepuolesta, koska olet noin hyvin päässyt siihen kiinni! Pienistä muutoksista alkaa uudenlaisen mallin oppiminen.

Itse nuorena miehenä oli samansuuntaisia tuntemuksia kun muutin maalta kaupunkiin kaikki ahisti tulevaisuus ja ihmismassat.
Kun ei ollu töitten jälkeen mitään tekemistä niin lähdin kaverin mukaan punttisalille
siitä se lähti paraneminen.
Kyllä rauta sai kyytiä ja kunto kasvoi ja itsetunto , ja kerrankin sain osakseni kehumista kuinka on lihasta tullu . Minulla ainakin toimi tälläinen tapa purkaa vihaa mitä sisälläni oli.
Suosittelen aluksi tankoon vaikka oma painomäärä ja sillä kyykkyyn niin monta kertaa kuin jaksat kyllä patoutumat lähtee se on varma.

tämä nyky-yhteiskunta helposti luo paineita jokaiselle, pitäis SUORITTAA tutkintoja, saada työtä, ja olla tehokas robotti, menestyä joka alueella, olla sitä ja tätä..Eipä ole ihme jos tuntee koko ajan riittämättömyyden tunteita! Tämä on tuttua varmasti jokaiselle, enemmän tai vähemmän. Helposti lähtee syyllistämään itseään jos ei tätä menoa jaksa ja ajattelee olevansa huono. On hyvä tiedostaa tämä. Vika ei ole niinkään aina sinussa. Tämä yhteiskunta haluaa hyötyä kaikista. Se on valitettavaa! ja viimeaikoina nämä ampuma jututkin ovat juuri huutoja yhteiskunnallemme, että jotakin on kenties vialla näissä systeemeissä. Tiedosta lunastamisesi. Olet riittävän hyvä ihminen sellaisena kuin olet, sinun ei tarvitse olla sitä mitä yhteiskunta tai ympäristösi sinulta haluaa. Vaaditko liikaa itseltäsi? Tämä on sinun elämäsi, elä oma elämäsi!
Oma lapsuus on hyvä tiedostaa, sieltä on rakentunut jokaiselle asiat, ja eritoten vääristynyt uskomus itsestäsi. Se, mitä usein sinulle on kotona toistettu, on tullut sinulle ohjelmaksi, joka toistaa itseään, ja tietyissä tilanteissa joissa se on toistettu sinulle. esim. "olet huono" olet tyhmä" ja näitähän erilaisia toistoja kaikilla riittää! Asioiden tiedostaminen ja oivaltaminen vapauttaa. ja sitten pystytkin jo tietoisemmin hallitsemaan ajatuksiasi. Sinä ajattelet ajatuksesi, eivät muut. Ajatukset myös suoraan luovat vastaavasti tunteita. Tiedostamalla siis lapsuuttaa, voi saada itsetuntemusta ja näin ymmärrystä itseeän kohtaan, Olet löytänyt tulkinnan omille tunteillesi, elämällesi. jolloin ei enään syyllistä itseään suoraan,ja se onkin aivan turhaa. Se että sabotoi itseään, ei auta ollenkaan. Jumala ei rakasta sinua enempää, vaikka vihaisit itseäsi. Jumala rakastaa kaikkia sellaisena kuin me olemme. Olemme vain hieman muuttuneet matkan varrella. Elämä onkin sisäinen matka, ja matka sielun kokemuksena, kohti todellista itseä ja Kotia, johon palaamme. Todellinen olemuksemme on Rakkaus, Luonnollinen olotilamme on rauha ja rakkaus. Elämä on luotu itsemme eheyttämiseksi, ja vapautumiseksi valheellisista uskomuksista, kohti todellista itseämme. Tätä ei ole ehkä sinulle kerrottu..tämä onkin salatiedettä nimeltään, koska yhteiskunta haluaa hyötyä sinusta, ohjailla sinua. Tämä on valitettava totuus. Pikkuhiljaa tämä totuus paljastuu ihmisille eri valheiden paljastumisien kautta. Jokaisella ihmisellä ja sielulla onkin oma tausta, joten jokainen tuntee myöskin itse parhaiten oman tiensä ja totuutensa.

Harmaa talous vie työpaikat ja asialle ei tehdä mitään. Sitten nuorena pitäisi vielä tehdä ilmaiseksi töitä kaiken maailman työharjoitteluissa. Ei ihmekkään kun ihmiset ahdistuvat.

Harmaata taloutta ei muka saada kuriin. No ei niin kun sieltä saadaa halpaa työvoimaa, joka ei ikävä kyllä maksa veroja Suomeen. Lisäksi nämä reppanat työskentelevät alla lakisääteisten liksojen ilman ylityökorvauksia ja vakuutuksia. Sitten kun vaikka käsi menee poikki niin kaveri juotuu vielä itse maksamaan senkin.

Suomi on ihan ripulimaa kun antaa tämän jatkua.

Jeesus voi auttaa. Jumalalta sain lahjaksi tasaisuuden tilalle tunteet, työpaikan ja vaimon.... Pelastuksen ja elämän lisäksi.

Minäkin saan välillä sellaisia raivokohtauksia että alan huutamaan raivona ja hakkaan nyrkillä paikkoja, tuntuu että päässä sumenee kun raivo tulee niin voimakkaana.

Suurimman osan ajasta patoan kaikki tunteet sisääni ja sitten joskus räjähdän oikein kunnolla. Kun otan viinaa reippaasti niin silloin mulla tällaiset tunteet vain saattaa voimistua ja tuntuu että välillä vihaan kaikkia ihmisiä. Onneksi mullakaan ei ole aseita vaikka tuskin niitä ikinä käyttäisin pahaan tarkoitukseen vaikka oliskin. Jos totta puhutaan niin en usko että voisin koskaan tappaa toisia ihmisiä mutta joskus olen humalassa ajatellut että lähden kadulle haastamaan riitaa ja hakkaan jonkun vastaantulijan. Tätäkään en ole tehnyt enkä usko että kovin herkästi lähtisin tekemäänkään.

Luulen että tämä voimakas raivo ja viha tulee siitä kun mulla on paha fobia sosiaalisia tilanteita kohtaan. Sen takia olen melkein jatkuvasti ahdistunut, kuin nurkkaan ajettu, niin se on todella raskasta ja alkaa kiristämään hermoja pahasti. Masennuslääkettäkin mulle on jälleen kerran määrätty mutta en ole halunnut aloittaa. Tämä mun ongelma on jatkunut jo vähintään 5 vuotta eikä loppua ole näkyvissä. En voi sanoa nauttivani elämästä yhtään.

Voi jumalauta, en paremmin sano! Kyllä näyttää olevan pehmeepäisiä joukossamme ja paljon. Pullamössö- ja ruikkusukupolvea näköjään. Mitään ei kestetä silti kaikki pitäisi saada, heti ja ilmaiseksi. Julkuksi suuri hinku mutta tuskin kestäisit sitäkään sitten. Ryhtiä ja kanttia, sitä puolta lisää kaikille.

Minä en ainakaan hae julkisuutta jos minua tarkoitit, haluan vain tämän jatkuvan, kamalan pahan olon pois. Mitään ei kestetä? No olen mä sentään ylioppilaaksi valmistunut ja armeijan saanut käytyä loppuun asti. Rajansa kuitenkin tällä pahalla olollakin.

Oletko koskaan ajatellut ja miettinyt, että raivoa, vihaa, ahdistusta, jännitystä, pelkoa ... kaikkia negatiivisia tunteita voisi purkaa ulos positiivisella tavalla.

Miksi ihmisiä pitäisi tappaa ja aiheuttaa itselleen ongelmia, kun heitä voisi opetella tuntemaan, hyväksymään ja tajuamaan, että kaikilla meillä on omat ongelmamme ja murheemme. Viisas yksilö järjestää itselleen tekemistä, jossa unohtaa sekä itsensä että ongelmansa edes hetkittäin niin kauan kunnes ne kaikkoavat edes osittain. Viisas käyttää omat ominaisuutensa voimavarakseen, muut jämähtävät ja ahtautuvat pieneen mieleensä eivätkä koskaan opi näkemään mitä hyvää ja kaunista elämässä on.

Mieti, mitä kaikista maailman asioista eniten tahtoisit tehdä, työksi tai harrastukseksi, ja lähde etenemään sitä juttua kohti vaikka kuinka pienin askelin; miettien, selvittäen, tutustuen, aiheeseen käsiksi käyden tavalla tai toisella. Mieti myös sitä, että hyvin monet tieteen ja taiteen alan suuret nimet ovat eläneet vaikean ja ristiriitaisen elämän ja purkaneet paineet ja tuskat työhönsä ja tehneet esim. taidetta, jonka koko maailma tuntee ja tietää vielä tänäkin päivänä.

Viha on luonnollinen tuntemus, miksi valita luonnoton tapa sen purkamiselle? Se pitää kanavoida voimaksi, jolla tehdään ihmeitä - edes pieniä.

Mullakin viraa välillä. Teklisi mieli motata poikaystävää oikein kunnolla! Antaa takaisin sen antama väkivalta.

Miks kukaan perkle ei puhu minun kanssani? Aluks sanottiin ja sitten ei kumminkaan...

Mulla on ollu silmitöntä raivoo kans, ja oon jopa luullu saavani siitä voimaa tätä maailmaa vastaan.
Vihanen ja aggressiivinen tunnetila rupes ennen olemaan jo se ihan normaali. Sihisin ja sähisin koko ajan kirouksia ja muuta paskaa hampaitten välistä, haukuin kaikkia, meitin mielessäni kuinka lopulta silvon kaikki.
Yleensä vielä korostin olotilaani kuuntelemalla ylimielisen aggressiivista ja vihamielistä musiikkia, pyörittelin veistä sormissani tuijotellen ohikulkevia ihmisiä niin tuimasti ja täynnä vihaa, etten yhtään ihmettele, miksi kukaan ei enää halunnut liikkua kanssani.

Nyt jäljestä huomaan, että oikeesti sisimmässäni en ollu vihanen vaan pohjattoman surullinen.

Raivokohtaukset ei oo kyllä mikään leikin asia. Se on ihan totta, että yleensä kun napsahtaa, ei muista yhtään mitään siitä mitä on tehny. Yleensä käänsin koko kämpän ylösalasin, hakkasin kaiken rikki mikä osu käsiin, loppujenlopuksi hakkasin päätä seinään niin kauan että meni taju, monia kertoja.
Luulin että viha antaa tarpeeks voimaa tehä mitä vaan, kelle vaan. Paskapuhetta.


Rakkaus antaa voimaa. Jeesus on rakkaus. Ota se rakkaus vastaan, niin ihan tosissani lupaan, että kaikki elämässä kääntyy paremmaks. Ja jos tulee mutkia tielle, nekin Jumala kääntää sulle hyödyksi ja iloksi. Psykiatrit ei voi auttaa, lääkkeet ei voi auttaa. Mä kokeilin kaikkee mahollista.
Se tunne katoo vasta, kun löytää todellisen rakkauden.

Jumala on luvannu: "Kerran tulee päivä, jolloin pyyhin silmistäsi kaikki kyyneleet." Eikä Hän petä lupauksiaan koskaan. Ei koskaan, niinkun ihminen tekee. Jos haluat apua, se löytyy vaan ylhäältä.

Terveisin: Hihhuli

KIITOS KUN JOKU VITN ÄÄLIÖ KOITTI KIRJAUTUA SÄHKÖPOSTITILILLENI NIIN MONTA KERTAA ETTÄ OSOITE ON LUKITTU.

NYT EN PÄÄSE ENÄÄ SISÄLLE MILLÄÄN!

KIITOS VTUN ÄÄLIÖ(T)!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

SAINPAS MIELLYTTÄVÄÄ APUA LAITTAMALLA SÄHKÖPOSTIOSOITTEENI TÄLLE SIVULLE!

IHAN RATKEAN ILOSTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Käsittääkseni olet vajoamassa hyvää vauhtia maanis-depressiiviseen tilaan, ja tarvitsisit ehdottomasti asiantuntijan apua. On turha odottaa niin kauan, että ajaudut psykoosiin ja teet jotakin aivan älytöntä. Tällaisten asioiden hoitamiseen meillä on psykologeja, eikä kannata hukata ainutkertaista elämäänsä masennukseen ja raivokohtauksiin, kun apua kerran on saatavissa. Ota heti huomenna yhteyttä terveyskeskukseen tai mieluummin mielenterveystoimistoon, siitä elämäsi parantuminen alkaa.

>>>Mitä näillä kohtauksille voi tehdä? Nykyään raivoan enemmän tai vähemmän päivittäin. Ahdistus vaan kasautuu joka hetki kunnes se saa minut räjähtämään.>olen aikalailla antanut periksi ongelmieni ratkomisen suhteen. Haluaisin vain oppia elämään masennuksen kanssa ja apaattisena se ehkä onnistuisi, raivopäänä ei.

Kokeile sanoja; Jumala, jos olet olemassa, niin auta minua.

Hän auttaa sinua, ja sinun tulevaisuutesi on täynnä toivoa!

Jumalat ja jeesukset ei anna mulle merkin merkkiä kuin pelkkää vastoinkäymistä! Niin haluan puhua jonkun ihmisen kanssa.

MITÄ TÄSSÄ PITÄISI TEHDÄ!.............

Hei!

Kirjoitit sielustasi asti. Tämä yhteiskunta sairastuttaa yhä enemmän heitä, kenellä on tunteita, ja Sinulla on. Miten huutaa pois paha olo. Aikoinaan oli pahoinvointia työpaikoilla ehkäisemässä nyrkkeilysäkki jossain työpaikan huoneessa, ja sitä sai käydä hakkaamassa kun kantti tuntui loppuvan. Ja eräänä päivänä säkkejä piti hankkia lisää, kun työntekijät voivat huonosti ja joka toinen oli mätkimässä säkkiä ja huusi: perkeleen pomo, ihan kaikkea sai kirota. Se mm. auttoiu agressioita. Yksi päivä itselläni oli kaikki päin mäntyä ja katsoin IS Toosan tv.n Viidakon jätökset, missä pari kaveria on pukeutunut naisiksi, näiksi tunnetuiksi mimmeiksi, ja että nauroin kippurassa, kun Martina "Aitolehti" meso kanootissa, tuli perkeleen melaa, jne. Itse asiassa mulle tuli hyvä olo.
Katsopas. Myös yksinkertaisesti voi mennä vaikka metsään ja huutaa kurkku suorana ja haistattaa kaikille,,,,kiroilla, huutaa, ravota, itkeä, siellä ei ole ketään kuulemassa, mutta sillä saa pahan oloa vekka sisältä.
Masennuslääke auttaa kyllä, menen käymään lääkärissä. Yksi asia on nykyyhteiskunnassa, käytös ja puhuminen pitää olla niin sivistynyttä, ennen vanhaan ukot ja akat ainakin maalla päästi semmosia perkeleitä kun sapetti ja hetken päästä oli jo helakka nauru. Se auttaa. Eikä se meinaa että olisi ateisti.
Yritäs näillä kotieväillä relata.
Keski-suomen salomailta lähtenyt jo nuorena tässä ja nähnyt melkosta touhua.
Sulle Tsemppiä.

Ihminen oppii lapsuudesta lähtien ajatuksia, joiden mukaan hänen on pakko sopeutua ympäristössä jo olemassaolevaan ajatusmalliin, ja tämän takia hänen oma tahtonsa vajoaa osittain tai kokonaan tiedottomuuteen.

Tämä on tahdon alistunut tila ja siksi ristitriitainen tila, mutta koska ihminen ei ymmärrä miten hän voi tuon tilan korjata, niin se johtaa turhautumiseen ja välillä simittömään kiukkuun, joka lähtee hallinnasta.

Olen lukenut erästä kirjaa, joka kuvailee ongelman erittäin tarkalla tavalla. Kirjasta löytyvän tiedon varassa oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatus paljastuu, siitä on tullut tietoiseksi, jolloin sen voi valita pois. Tätä työtä tehdessä mielessä olevat ulkoiset ajatukset lakkaavat vaikuttamasta, ja sitä mukaan myös oma tahto vapautuu niiden vallasta. Kun oma tahto on noussut takaisin tietoisuuteen, mieli on selkeä ja tasapainoinen, ja se tasapaino on pysyvää. Kannattaa tutustua, kirja todella toimii. Lisää sivulla www.alkuajatus.org

Lue tarkkaan!
Minä en kärsi masennuksesta, enkä käytä mitään lääkkeitä,mutta jostain syystä tiedän kaikesta kaiken. No niin, asiaan.

Sinua on alun perin lääkitty väärin,eli apaattisuutesi on johtunut matalasta testosteroni tasosta,johon nämä suomen pässinpäät lääkärit ovat määränneet masennuslääkkeitä. No mitä se on sulle tehnyt? Se on sekoittanut sun aivokemiat ihan perseelleen, kun olet lääkityksen lopettanut ja kärsit ilmeisesti serotoniinin puutteesta, matalien testojen lisäks. OK.

Sen lisäks alat viettää aikaasi kalastelemalla ja luonnossa liikkuen ja muutat sieltä hesan kolinasta helvettiin. Vaikka pohjoisen erämaille.
Netin sanot irti ensimmäiseks. Tämä paska ei mitään muuta kun lisää ihmisten pahaa oloa tämä netti.

Viha on perustunne.

Jos joku väittää että vihaaminen on sairasta niin kyllä hän on pikemminkin itse sairas.

Varsinkin Suomessa yritetään tunne-elämä tukahduttaa kaikin tavoin... totalitäärisessä sosialismissa inhimillisyys ole kovinkaan tärkeällä sijalla.

Ihminen tuntee vihaa jos häntä käytetään hyväksi, hänestä yritetään tehdä yhteiskunnan orja, pankkien velkaorja, häneltä viedään yksilövapaus, yksityisyys, luottotiedot, kunnia, asunto, arvot, oma tahto jne, jne.

Mm. globaalin valtapyramidin huipulla on nippu ääliöitä jotka luulevat että he pystyvät kontrolloida ihmisiä kuin karjaa!

Pitää osata sanoa ei!

Luulenpa myös että alumiinitölkit, lisäaineet ruuissa, järjettömät rokotukset yms. osaltaan vaikuttavat ihmisen normaalin tasapainoon.

Nonni! Ollaaaanxxxxx vähä samiksii????? Nojoo..noista jutuista joita tossa kerroit..on niiiin tuttuja mullekin. Mulla on ollut raivokohtauksia satunnaisesti jo n. 4 vuoden ajan.,Ne alko jossain ala-aste aikoina, oliko se 6 lk joo muistaakseni.Raivareita on jatkunut tähän päivään asti. .oon nytten juuri päättänyt ysiluokan ja "uus elämä" oottaa..(....) Kun suutun oikeen kunnolla nii sitte mua on vaikee estellä! Semmosissa tilanteissa esim satuttan itteeni, sären tavaroita, potkin ja hakaan esim seiniä ja ovia. Se kaikki sisällä pidetty tuska ,viha ja ahdistus... purkautuu samalla kertaa kun hermopalaa totaallisesti! Mulla viha,pelko ja ahdistus on kasvanut kokoajan suuremmaksi,ja välillä laantunut..näitä ovat aiheuttaneet esim; kiusaaminen.(kiusaaminen ei oo ollu koskaan fyysistä, ehkä siks koska oon tyttö(?) mutta esim ilkkumista, arvostelua, selän takana puhumista, syrjintää aikaslailla) Toinen asia joka on myös kasvattanu mun tunnetilaa mun sisälläni, on tosi heikko itse tunto NO JOO TÄÄ ON LIIAN MONIMUTKASTA! Mut joo hyvät kesät;)!

Joo kyllä jokin vihanhallintakurssikin vois olla sulle paikallaan. Kaikillahan välillä kiehahtaa, mutta normaalisti ihminen pystyy hallitsemaan tunteensa ja kanavoimaan tai maadottamaan sen.
Jotkut juoksevat lenkillä vimmatusti tai hakkaavat nyrkkeilysäkkiä että saavat pahimmat aggressiot ja adrenaliinit purettua. Kannattaiskohan sun hankkia kotiin hanskat ja nyrkkeilysäkki ja takoa sitä aina kun oikein v-tuttaa. Mulle se ainaskin tekis varmaan välillä hyvää:)

Hormonitasapainokin sun kannattais tarkistuttaa. Että mikä on testosteronitaso, kortisoli , kilpirauhashormoni ( liikatoiminta aiheuttaa hermostuneisuutta yms.)

Perkele, nyt ryhdistäytykää!!! Jos joku on hullu, niin tehkööt itselleen jotain ja jättäkööt toiset rauhaan!!!! Vittu mitä kusipäitä!! Mun tielle ei sellaisten kannata tulla..

Mittauta kilpirauhasarvosi (TSH ja T4V). Kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa tuollaisia oireita.

Suosittelisin kyllä kaikille miespuolisille ihmisille hakeutumista keskusteluryhmiin, kuten Mieli Maasta ry tai Miessakkien yleiset ryhmät. Mielenterveysaiheisissa ryhmissä ei käsittääkseni kysellä diagnooseja.

Kaikki paikalliset/valtakunnalliset henkiseen hyvinvointiin liittyvät mahdollisuudet kannattaa käydä läpi netin kautta tms. Ja varmaan jossain on ilmoitustaulujakin, mikäli sattuu oikeaan seinän löytämään.

Jos sattuu olemaan toiminnan mies, ryhmissä voi silti käydä katsomassa aina ensimmäisen/yhden kerran, niin näkeepähän mistä on kyse. (Kaikki ovat toiminnan miehiä omalla tavallaan lopulta.)

Turha tuota vihaa on hautoa sisällään. Itse olin niin ylimielinen, että ajattelin, ettei mies saa olla heikko, ja jätin kaikki nuo vertaismahdollisuudet käyttämättä.

Hyvin tuttu tunne on myös itselleni hyökätä toisten kimppuun. Ei se ole mikään sairaus!!!!! Siis välttämättä ei ole. Suunnaton viha tulee syrjäytymisen tunteesta ja siitä, ettei ole ketään jonka kanssa jutella luottamuksellisesti.

Henkilökohtainen ongelmani on löytää elämän mielekkyys/tarkoitus. Joitakin yksinäisiä pitää pinnalla pitkäaikainen rakas harrastus... Mutta tällaisen harrastuksen ovat usein alkuun saattaneet teini-iän positiiviset kokemukset... jolloin itse asiassa nämä jampat ovatkin mielenterveydeltään paremmalla tolalla kuin sellaiset jotka eivät harrasta juuri mitään tai ole mistään kiinnostuneet.

Toki terapiat ovat ihan hyvä juttu sinänsä.

Myös lääkkeet ovat ihan hyvä juttu sinänsä. Ottakaa huomioon, että esim. Antti Heikkilä ja Tohtori Tolonen kirjoittavat täysin epätieteellistä roskaa, eivätkä kumpikaan ymmärrä edes perusteita aivosairauksista. Heikkilä on ihan hauska tyyppi, mutta E-EPAn markkinointi "luonnolisuuteen" vedoten äärimmäistä mielikuvamainontaa. Siis jos joku kirjoittaa nimettömänä ihmeparantuneensa kaikista sairauksista E-EPA:lla ja oheistuotteilla, kyseessä on samalla tavalla lumevaikutus kuin joillakin lääkkeilläkin väitetään olevan.

Olen naien ja olen kohta 50 vee. Mulla alkoivat itkupotkuraivarit jo lapsena . teiininä tasoituin ja nyt sitten pukkaa päälle vihaa , raivoa, itkua , kiukkua.... tapan kaikki mielessäni... on alkotausta minulla ja lääkkeiden käyttö yli 20 vuotiaasta. Krooninen masennus ja ahdistus-paniikki-sosiaalisten tilojen pelko koko ikäni olleet. Psykoterapiaa oon käynyt yli 14 vuotta samalla psykiatrilla loppui 1994, sen jälkeen mtt.ssa kerran viikossa juttelemassa.... en tiiä mikä mua taas rassaa....hormoonikorvaushoito päällä eli mulla on vaihdevuodet voi johtua niistäkin???? Mutta ei auta sepram ainakaan

Raivokohtausta seuraa itellä monsti nolotuskohtaus. Kaikkein paskasinta on se jos joku näkee raivoamiseni vaikka luulen olevani yksin tai kuulee kun kiroan. Jos huomaan että joku on seurannut tunteenpurkaustani (vaikkapa vanhemmista jompikumpi) niin silloin iskee aika tappava häpeä, jota kestää aina jonkin aikaa.
Isän kuullen tai nähden ei oikeastaan huvita tunteilla yhtään, olla vaan niin viilipytty ku suinki, en siis naura enkä varsinkaan itke enkä enkä oiekastaan osoita mitään tunteita sen seurassa. Empä tuolle huvikseni puhelekaan. Kerran erehyin sanomaan Perkele! yhessä hankalassa tilanteessa niin se vaan töyskäisi: Siinä ei perkeleet auta. Aaattelimpa että jaha, tuon seurassa sitten näimmä purraan hammasta ja huulta ja ollaan kuin se yks kummelihahmo joka kuuntelee asiakkaan vittuilua tyynesti ja hajottaa puhelun jälkeen kaikki toimistonsa tavarat.
Äidin seurassa pystyn ottaan rennosti.
Mutta joo, kiroiltuapa sitä tulee itselläkin varmaan joka päivä, ehkä 3 päivää vuodessa ku en kiroile.

Meijän kylällä toisella puolen jokkee o yks seitekymppinen poikamiesi joka varmaan vieläki ajoittain, mutta ainakin ennen, ruukas juovuksissa huutaa nii helvetisti että kuulu aika selvästi meillekin, jostain yli puolen kilsan päästä. Mitä lie lapsuuen traumoja siellä karjunu, en tiiä hänen historiaansa. oon joskus itekkin ruukannu pahassa vihassa mennä johonki mettän laitaan ja karjasta niin että veri suusa huudon jälkeen maistuu. Kiva sitten kuunnela sitä kaikua ja miettiä että kuuleekohan joku ja aatteleeko että ukahan tuolla huutaa ja miksi

Ahistuna ihminen on kuin kokispullo jota hölskytetään vaikka siinä on korkki kiinni. Tai auringossa kellivä pensakanisteri, pullistuu pullistuu..
Oma isäni alkaa kuiskailla ku se oikeen vihaseksi menee. Se on helvetin vittumaisen kuulosta, jopa tympeämpää kuin karjuminen. Silloin mua vituttaa kun tiiän että kohta se räjähtää.

PERKLEEN SAATNAN PERKLE EIKÖ KUKAAN TEISTÄ VOI PERKLEEN SAATNAN PERKLE AUTTAA MINUA!!!!!!!!

SAATNAN VITTY PRKELEEN HLVETTI SAATNA, MITEN HELVTIN PERKLEESSÄ TÄSSÄ PITÄISI TOIMIA KUN EI EDES PERKLEEN SAATNAN RUOKAKAUPPAAN PÄÄSE JA TÄÄLLÄ PRKELEEN SAATNAN IHMISET SANOO ETTÄ AUTTAA MUTTA PRKELEEN SAATNAN HELVTIN PERKLE EI AUTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

VITTYJEN PERKLEEN SAATNA MITENKÄS TÄSSÄ MAAILMASSA TOIMIT KUN ET PYSTY IHMISTEN KANSSA KOMMUNIKOIMAAN PUHELIMESSA TAI KASVOTUSTEN! ET PYSTY LÄHTEÄ NELJÄN SEINÄN SISÄLTÄ POIS! ET PYSTY SIIS TÖISSÄ KÄYMÄÄN ETKÄ RUOKAKAUPASSA, PUHUMATTAKAAN MISTÄÄN NS.MENOISTA MITÄ IHMISILLÄ ON! EIKÄ OLE PRKELEEN SAATNAN VITTYJEN PRKELE SUHTEEN SUHDETTA.
JA TÄMÄN PSKAN KESKELLÄ PITÄISI SATNAN PERKLE SOIKOON VUOKRAAN JA RUOKAAN JA LÄÄKKEISIIN SAADA RAHAT!

MUTTA MILLÄ SAAT RAHAT KUN EI SITÄ PYSTY ILMASTA TAIKOMAAN!

NIIN MITEN TÄSSÄ SAATNAN HELVTEIN PERKLEEN SAATNAN YHTEISKUNNASSA VOI ELÄÄ MITENKÄÄN!

KERTOKAA SE NYT ON PRKLEEN SAATNAN HELVTETIN SAATNA!!!
KERTOKAA!!!!!!

http://www.youtube.com/watch?v=23VSoQc8oaI

Muistaakseni Jussi-miestyö auttaa miehiä jotka kamppailevat vihansa kanssa.Uskon että sinulle on tullut jo pienenä lapsena vihaa jonka olet kätkenyt sisimpääsi-Sinua on kohdeltu eriarvoisesti,tai olet joutunut kokemaan väkivaltaa.Sinua ei ole kuultu,ei kuunneltu.Ei ole ollut korvia sinulle.Olen varma että pääset vihastasi,se vaan on työstettävä.Itselläni on ollut valtavasti vihaa,johtuen siitä kun minulle on tehty paljon pahaa.Hyvin paljon pahaa.On kiusattu,kidutettu,hyväksikäytetty,monin eri tavoin.Olen käynyt hakemassa apua,ja väkivalta-asiantuntijat on olleet parhaita.Kirjoittaminen omassa yksinäisyydessä-sekä liikunta tottakai.Onnea paranemisesi tielle,varmasti vapaudut vielä taakastasi!

Minulla vihan purkaukset johtuvat lapsuudesta. Äitini sekosi tai meni psykoosiin melkein joka syksy. Hän elää vielä ja on jo vanha. En voi oikein tavata häntä enää vihani ja katkeruuteni vuoksi. Hän ei ymmärrä mitä on tehnyt ja syyttää aina toisia näistä sekoamisistaan. Me ei saada välejämme kuntoon millään yrityksellä. Yritän aina mennä häntä tapaamaan asenteella, mutta en jaksa. Monta päivää sen jälkeen kestää vihaa. Ilmeisesti syyllistää auttajansa, minut ja monet muut sairautensa takia. Hänellä on myös kuulemma erikoisasema Jumalan silmissä. Muut ovat häntä alempana. Mitenhän tällaisesta selviää. Ikää minullakin jo on.

MIkä aiheuttaa sinulla uupumusta? Stressi? Mistä? työstä vai työn puutteesta? Seurusteletko? Onko sanomista siinä? vai muissa ihmissuhteissa? Lepäätkö tarpeeksi niin fyysisesti kuin henkisesti?

Itse paloin niin loppuun alkuvuodesta 2 eri työpaikan takia, laskupinojen takia (vitutti kun tekee töitä niskalimassa muutamantunnin yöunilla ja silti ei rahaa jää mihinkään lainojen ja laskujen jälkeen joka aiheutti stressia) treenaan vieläkin paljon (kyllä, en jättänyt treenejä väliin vaan se oli poissa yöunista) sekä vituillaan pitkään ollut parisuhde. Kun pimahtelin tämän tästä aikani ( kyllä ihmetytti ) ja kun hakkasin ukonretkun mustelmille tajusin etä JOTAIN on tehtävä, ei näin voi jatkua.

Jätin miehen (kyllä, minä jätin, kaikesta huolimatta) pidin toisesta työpaikasta 2 kk palkattoman vapaan ja vähensin hetkeksi treenikertoja jotta voin vain nukkua! Kävin myös ystävien kanssa ulkona pitkästä aikaa tuulettumassa.
Minulta toipumiseen meni n. 3 kk.

Tässä vain minun tarinani, en tiedä sinun taustojasi ja syitä turhautumiseesi ja agreihin. Siksi ehdotan että otat nyt aikalisän. jos mahdollista niin lähde vaikka matkalle lepolomalle :)

Toivon että saat itsesi kuntoon, burn outteja on nykyään monella kun kaikki pitää suorittaa sekä eläminen on niin perkeleen kallista että ei rahat mienaa riittää mitenkään niin helposti tulee painettua ylkkää ja ehkä paria eri duuniakin... pitäs kuuitenkin muistaa pitää huolta itsestään.

Pakko sanoa että itse olen syönyt masennuslääkkeitä n. puoli vuotta, en huomannut mitään eroa, kunnes tuli lääkkeen vaihto (vaihdettiin kun en kerta eroa huomannut), lääke lopetettiin pikkuhiljaa, ja ennen uutta lääkettä oltiin 2 viikkoa ilman mitään lääkettä ja silloin vasta huomasin että kyllä lääkkeellä tehoja oli ollut, mielessä ei ollut kuin synkkiä ajatuksia ja ahdistuneisuutta jne. Nyt toivon että uusi lääke toimisi..

Samanlaista tapausta minä ajattelin tuon Hyvinkään ja joidenkin muidenkin joukkosurmien takana olevan. En nyt suoraan väitä, ettäkö pitäisin aloittajaa potentiaalisena joukkosurmaajana aloituksen tekstin perusteella, mutta joskus katselin vuosia hyvin läheltä sellaista tyyppiä, joka puhui viikottain, ellei päivittäin ihmisiin kohdistuneesta väkivallan ja jopa tappamisenhalustaan.
Erittäin älykäs mies oli kyseessä, äykkäimpiä ihmisiä, keitä on vastaan tullut. Kuitenkin hänen väkivaltainen ajattelutapansa oli hyvin luotaantyötävä. Sellainen, että "noi pitäis tappaa ja v*ttu noikin pitäis tappaa". Käsiase sillä oli, mutta eipä tehnyt joukkosurmaa, onneksi. En usko, että tulee tekemäänkään.

Sen verran voisin sanoa, että jos nyt joku kuitenkin sen joukkosurman aikoo tehdä, niin menkää nyt hyvät ihmiset tekemään se mieluummin vaikkapa jonkun rikollisjärjestön kokoontumiseen, psykiatriliiton vuosikokoukseen, kiasmaan, tai naistutkimus instituutti Kristiinainstituuttiin. Noista tulisi enemmän kiitosta, kuin p*skaa suurimmalta osalta kansaa. *joke*

KERTOKAA NYT PERKLEEN SAATNAN VITTY SOIKOON!

MITEN TÄSSÄ YHTEISKUNNASSA VOI OLLA IHMISTEN KANSSA TEKEMISISSÄ EIKÄ VOI POISTUA TALOSTA!?

EI OLE RAHAA RUOKAAN VUOKRAAN TAI LÄÄKKEISIIN?!???!?!?!


KERTOKAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ala kuunteleen Radio Dei -kanavaa, äläkä luovuta vaikka tuntuisikin ensin tehottomalta, toimii varmasti pitkällä aika välillä. Itse olen parantunut ja todistan, että Jeesus on totisesti Tie, Totuus ja Elämä, Hänessä on myös kaikki viisauden ja tiedon salaisuudet kätkettyinä, ja Hän antaa yltäkylläisen elämän! Tämä ei ole mitään psyykkausta tai muuta asenne puskemista, vaan totisinta totta.

Naiselle ainakin suosittelisin raivopäiväkirjaa, jotta näkisi vaikuttaako hormonitoiminta.Masennus näyttäytyy ahdistuksena ja aggressiona myös, eli mielialalääke kannattaa ainakin kokeilla.
Itselleni auttoi, eli sain ns. elämän.

Menkää lääkäriin ja vaatikaa KILPIRAUSASEN toiminnan tutkimista joka selviää verikokeella . KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINTA aiheuttaa mm. raivoa ja vetämättömyyttä ja sotkee ihmisen pään helposti . Uskomatonta mutta totta

Mulla on sama tilanne,oon 28v nainen,mulla kunnon hikitreeni auttaa jossain määrin hillitsemään itseni,välillä tuntuu tosin et pää räjähtää kappaleiksi ku on niin raivo olo,mä lopetin juomisen kokonaan ku tein typeryyksiä enkä vonu hallita itseäni,ne kaverit joiden kans join ja vietin aikaa on lähteny mun elämästä ja nyt olen tosi yksnäinen,raittiina olen ollu yli 3 vuotta ja luulen että se mun apaattisuus ja masennus johtu siit alkoholista kun mieliala on tähän päivään mennessä paaljon parempi,ei enää alakuloinen,mut toi hermoheikkous on on jääny ja sitä on vaikee hallita...jos päivä alkaa hyvin ja olo ok ja sit joku sanoo tai tekee jotain väärin niin hermot menee ja koko loppupäivä on pilalla,haluttas sillon lakata olemasta...mua kiusattiin koko peruskoulu aika ujouden takia ja varmaan sekin vaikuttaa että viha on patoutunut..Pelkäsin että teen jotain itelleni ja lapsilleni joten varasin lääkärille ajan ja kävin juttelemassa,asperger-aikuisen piirteitä minusta löytyy ja tunnelukkoja,nyt oottelen aikaa mielenterveystoimistoon,jossa aletaan selvittään mikä minua vaivaa kun en itse sitä osaa selvittää,mieluummin syön vaikka rauhottavia koko ikäni kuin olen tällainen tikittävä aikapommi,by the way varaa aika lääkäriin ja kerro tarinasi,siitä on hyvä lähteä,itse tein niin koska haluan elämässä eteenpäin ja ennen kaikkea olla normaali ihminen joka pystyy hallitsemaan hermonsa vaikka mikä olis!

Ainoa tie tunteista vapautumiseen on tunteiden läpikäyminen! Meidät on rakennettu siten, että opimme lapsuudessa tietynlaiset tunneohjelmoinnit eli opimme sen mitä tunteita on turvallista ilmaista ja mitkä tunteet pitää tukahduttaa (jotta ei tulisi hylätyksi). Tukahdutetut tunteet eivät katoa mihinkään, vaan ne sitoutuvat kehoonn ja odottavat parempaa ajankohtaa tullakseen sieltä tietoisuuteen.

Otapa käteen sellainen kirja kuin Itsensä parantava ihminen, Susanna Ehdin. Ehdin on immunologia ja lääketietoon tohtori. HÄn on paljon tutkinut tunteita. Kirjassaan hän kirjoittaa muun muassa siitä kuinka tukahdutetut tunteet sitoutuu kehossa oleviin peptideihin. Peptidit sijaitsevat solujen pinnalla. Tukahdutettuja tunteita voi olla siis kaikkialla kehossa. Ehdinin näkemys tunne asioihin on aivan toinen kuin useimman lääketieteen asiantuntijan.

Tunteita voi turruttaa lääkkeillä, mutta ne eivät katoa mihinkään. Lääkkeet voivat olla joskus akuutisti tarpeellisia, mutta ketään ei pitäisi ohjata pitkäaikaiseen lääkekäyttöön kuin ehkä vain todella vaikeissa psyykkisissä sairauksissa.

IHmisellä voi olla kehossaan kymmenien vuosien itkemättömät itkut, pettymyksen, muistot ja vihan tunteet kehossaan. Tie parantumiseen käy niin, että näille tunteille pitää antaa oikeus tulla ulos! Sinä saat tuntea kaikki ne tunteet, joita sinulla on. Salli itsellesi kaikki tunteet. Pura niitä tunteita ulos.. pura raivo hakkaamalla tyynyä tai nyrkkeilysäkkiä, itke niin että tuntuu, kirjoita tunteita paperille.. kirjoittaminen on yllättävän terapeuttista, liiku, mene rosen terapiaan, heitä kiviä järveen.. kaikki keinot, jotka eivät vahingoita sinua tai ketään muuta ovat sallittuja keinoja.

Kun mun omat tunteet lähtivät nousemaan. Itkin vuoden joka päivä. Pintaan nousi kaikki mahdollinen.. valtava riittämättömyyden ja arvottomuuden tunne, häpeä, pettymys, suru ja paljon vihaa. Muun muassa vihaani lähtemällä 50 km rullaluistelulenkille.. Olin niin täynnä vihaa, että olisin halunnut pahoinpidellä jokaisen kohtaamani ihmisen. KUn tulin kotiin, kehosta purkautui valtava itku ja lopulta koin valtavan rauhan tunteen sisälläni.

Tästä kertomastani tunne prosessista on jo melkein kymmenen vuotta. Tämä on yksi esimerkki monista. Olen käynyt läpi melkoisia tunteita. Voin kertoa, että tunteiden läpi eläminen vie ihmisen tasapainoon ja paranemiseen. Mitään muuta tietä ei ole kuin käydä tunnehelvetti läpi! Tunteet voivat tuntua pelottavilta ja pahoilta, mutta niihin ei kuole. Kaikkien tunteiden alla on meidän todellinen minä. Siellä on myös rauha, rakkaus ja luottamus elämän kantavan voimaan.

Kaikkea hyvää sinulle! Älä anna periksi. Ole rohkea ja lähde itsesi kohtaamisen tielle. Apua tähän prosessiin saat kirjaston kirjoista ja esim. keskustelupalstoilta. Ehkä sinulla on myös ympäriläsi ihmisiä, jotka haluavat auttaa sinua eheyteen ja tasapainoon.

välissä, MUTTA varsinainen vika löytyy seinien välistä-Tämän kun tiedostat niin paranet jo huomattavasti! Eikä vaivoihisi saa missään nimessä käyttää synteettisiä psyykelääkkeitä!
Kerro ensin osumien numerot tästä koko(=62kohtaa) testistä, jotka täsmää kohdallaas?


..................jatkuu.
1. Välittömästi haiseva homeiden-cocktail.
- Tämä ryhmä on vain muutama prosentti kaikista kv-homeiden kohteista.
2. >>>Haisematon homeiden-cocktail.
Huom! >>>Tämä ryhmä on valtaosa kaikista kv-homeiden kohteista!
- Tällaisen homeiden-cocktailin pystyy haistamaan ainoastaan jo pitemmän aikaa(vuosia) kv-homeiden toksiinille altistunut/herkistynyt henkilö, tai koulutettu homekoira.
>>>Tuon salakavalan haisemattomuuden vuoksi kehitin tämän oiretestin, joka sittemmin on osoittautunut varmimmaksi yksittäiseksi kotikonstiksi todeta kosteusvaurio-homeen olemassa olo ja se voidaan tehdä joka kodissa. Elimistömme on tarkempi kuin yksikään sähköinen mittari. Kv-homeen toteaminen varmuudella ja ilmaiseksi:
>>>Huomaa testin *-kohdat koska tästä löytyy syy “outoon” käyttäytymiseen.

Tässä toisenlainen lähestymistapa masennukseen:
>>>Masentaa – ainakin sitten, kun kärsit allaolevista oireista ja kerrot näistä lääkärille, joka tekee pahimman mahdollisen virheen: Syyllistää potilasta lisää kertomalla että “vika on korvien välissä”, vaikka todellisuudessa oireet ovat korvien välissä, mutta varsinainen vika onkin seinien välissä!
Kun kokosin tätä kvht-testiä hermostollisten oireiden osalta, niin itselleni tuli “outoja oireita”:
- Olin selittämässä eräälle ystävälleni erästä asiaa ja yhtäkkiä kesken lauseen “Ding”-en muistanut edes aihetta, mistä olin kertomassa (14). Tällainen jos mikä masentaisi, ellei tietäisi mistä on kysymys.
- Toinen tosi inhottava oire on kun esimerkiksi tulitikku tippuu kädestä lattialle ja “pinna palaa” heti ja aloitat helvetillisen raivoamisen (6) asiasta johon normaalisti et reagoisi mitenkään!
Se, miksi tuon tämän esille, johtuu siitä, että nämä ovat turhankin yleisiä ongelmia ja jatkuvasti saan (onneksi!) kuunnella potilaiden helpotuksen huokauksia, että “Ei minulla olekaan vikaa korvien välissä, vaan vika onkin seinien välissä!”!

Jos satut törmäämään näihin oireisiin, niin tiedät jo ennakolta mistä on kyse!

Tämä oiretesti perustuu satojen KosteusVaurioHomeToksiinille(KVHT) altistuneiden eri henkilöiden saamiin oireisiin ja sairastumisiin.
Ohje a, b, c, d, e, f, g, h sarakkeiden täyttöön:
-Merkkaa a-sarakkeen laatikkoon a sen oireen kohdalle joka täsmää. Laske a-sarakkeen osumat yhteen alas a-yhteenvedon kohdalle.
-3-4 viikon päästä merkkaa b-sarakkeen laatikkoon b sen oireen kohdalle joka täsmää. Laske b-sarakkeen osumat yhteen alas b-yhteenvedon kohdalle. Jne.
a|b|c|d|e|f’|g|h|
_|_|_|_|_|_|_|_|* 1. Unettomuutta.
_|_|_|_|_|_|_|_|* 2. Väsymys, joka ei mene ohi lepäämällä.
_|_|_|_|_|_|_|_|* 3. Unelias/sekava olo levosta huolimatta.
_|_|_|_|_|_|_|_|* 4. Huimausta.
_|_|_|_|_|_|_|_|* 5. Pahoinvointia ja oksentelua.
_|_|_|_|_|_|_|_|* 6. >>>>>>Kiukkuinen, raivareita, ärtyisyyttä ja masennusta.
_|_|_|_|_|_|_|_|* 7. Vapina.
_|_|_|_|_|_|_|_|* 8. Viiltää päässä-salamana leikkaavaa päänsärkyä.
_|_|_|_|_|_|_|_|* 9. Tavallista päänsärkyä.
_|_|_|_|_|_|_|_|*10. Keskittymisvaikeuksia.
_|_|_|_|_|_|_|_|*11. Aloitekyvyttömyyttä.
_|_|_|_|_|_|_|_|*12. Lähimuisti pätkii, sanoja katoaa mielestä hetkellisesti.
_|_|_|_|_|_|_|_|*13. Sinun on vaikea muistaa sanoja, tuntemasi naapurin nimeä et muista.
_|_|_|_|_|_|_|_|*14. >>>Kun alat kertomaan x asiasta ja saman tien unohdat mitä piti sanoa.
_|_|_|_|_|_|_|_|*15. Nielemisvaikeudet.
_|_|_|_|_|_|_|_|*16. Kasvojen ja raajojen tunnottomuus.
Jatkuu linkissä...........
http://pappasmurffi.nettisivu.org/kvht-kvht-altistuneen-oiretesti/

Hoitoon ohjeistus:
http://maitohappobakteeri.nettisivu.org/mhb-maitohappoprobiootti-bakteerit-pahkinankuoressa-vaiheittain-lyhyesti/

Auttakaa huuto on viesti minulle siitä, että olet neuroleptilääkkeiden ja psykiatrisen hoitojärjestelmän uhri. Siihen ei auta kehoitukset eivätkä saarnat. On vain odotettava, että kehosi itse poistaa lääkkeet, sama kuin juopon on odotettava selviämistä, sitäkään ei voi nopeuttaa. Se saattaa kestää pitkäänkin, jopa vuosia.

Lääkitykseesäsi on tapahtunut muutos ja ainoa keino saada helpotusta on saada takaisin alkuperäinen lääkemäärä. Mutta se tietää kyllä lopunikäistä lääkeriippuvuutta jos tälle tielle lähtee. Jos palaaminen takaisin lääkitykseen helpottaa, on se merkki lääkkeiden aiheuttamasta riippuvuudesta.

Kun mainitset ettei ole lääkkeisiin rahaa ja sana lepositeetkin tuli jossain vaiheessa, tiedän, että olet ollut osastolla jossa sinut on tumpattu täyteen lääkkeitä.

Lääkärit jotka ovat saattaneet sinut tuollaiseen tilaan, ovat kyllä tilivelvollisia ihmisen rääkkäämisestä ja kiduttamisesta. Neuroleptilääkkeiden runteleman ihmisen on vaikeaa kun ei pysty itsekään yksilöimään oloaan eikä siten saamaan helpotusta kun ei tiedä miten pitäisi auttaa. Lääkärit eivät valitettavasti aina ymmärrä haittavaikutiuksia, vaan lisäävät vain lääkemääriä tai vaihtavat merkkiä, mikä vain pitkittää onglemia niitä poistamatta.

Kukaan ihminen ei taida pysytä täällä palstalla viemään sinulta pois vieroitusoireitasi, voimme vain myötäelää kaikkea sitä mitä tänne kirjoitat.

Olen melko varma siitä, että mielisairaaksi kasvetaan, eikä useimmiten synnytä tai sairastuta idiopaattisesti. Niin iso merkitys on kuitenkin sillä, mitä ihminen kokee ja miten muut osaavat siihen sisäiseen kokemukseen reagoida. En sano näin sillä perusteella, että tietäisin kaikesta kaiken. Onpahan tullut juteltua monenlaisen tallaajan kanssa ja katsottua paljon sivusta ja tunnusteltua itsensä sisältä.

On ihan eri asia kannustaa yhtä lasta alistamaan muita ja toista alistumaan kuin keskustella tunteiden asetuttua järjevästi kaikkien osapuolten kokemuksista, siitä mitä kukakin teki ja miksi. Aikuisetkin ovat toki ihmisiä, mutta sitä mukaa kun vaan osaa ja kykenee, pitää myös ottaa vastuuta toisista.

Vaikka tapa jolla ihminen jonkin tilanteen on kokenut ei välttämättä ole ainoa tapa tulkita tapahtuma, se ei poista kokemusta. Vihansa, surunsa ja pelkonsa voi tunnustaa ja tunnistaa, yleensä sen huomaa turhaksi ja oivaltaa, että nyt on jo löytänyt ratkaisut ongelmiin, omaa jo vastuun ja vapauden vaikuttaa.

Se on aika hieno tunne, kun tajuaa että se jatkuu aina vaan. Uudetkin kokemukset osaa ottaa uudella tavalla vastaan, vaikka kaikilta muilta se ei ehkä onnistuisikaan. Yhdessä koettu alkaakin tuntua upeimmalta asialta maailmassa, eikä enää tule pelättyä, hävettyä, oltua mustasukkainen tai tarvittua ketään täytteekseen, tai ainakin noista pääsee hetkessä läpi. Jossain vaiheessa voi lakata aina lannistumasta siitä, miten muut ottavat omat oivallukset vastaan ja liihotella elämässä kevyesti eteenpäin, tuntea mielihyvää pienistä asioista ja suurista mittakaavoista.

Synnynnäinen herkkyys reakoida pinimpäänkin ärsykkeeseen ja väärät kasvatusasenteet luovat ihmisiä, jotka ajavat läheisensä itsemurhan partaalle raivoamisellaan, arvostelullaan ja muullakin päsmäröinninlään. Usein henkilö on kasvatusfriikin jälkeläinen, joka ei ole saanut vapaasti hengittää, vaan on ollut koko aika tarkkailun alla. Viha tilanteesta kasvaa ja patoutuu. Ainoa purkautumistie on sitten pinellä toleranssilla varustetulla lopettaa kaikki kyykytys kertaheitolla. Kotona opittu malli jatkuu sitten aikuisena, jos henkilö ei itse oivalla vääriä ajatusmallejaan ja opi vastustamaan manipulointia, jota tapahtuu kuitenkin koko aika kaikkialla.

Itsetuntemusta pitää harjoittaa läpi elämän, jos on herkkä provosoitumaan.

Enpä arvannut, että ketjusta tulisi näin pitkä... En jaksanut lukea joka viestiä mutta poimin joitain yleisempiä pointteja.

1. En ole mies. Olisi varmaan pitänyt mainita sukupuoli koska suurin osa noista ampujista ja vastaavista on miespuolisia.

2. Kyse ei ole psykoosissa, ei omalla kohdallani enkä usko että muillakaan jotka ovat aloitusviestiini samaistuneet. Todellisuudentaju pysyy kyllä, ongelma on tunteissa joita en kai osaa käsitellä terveellä tavalla.
Olen myös tehnyt kilpirauhastestit ja verikokeet, mistään sellaisesta ei siis ole kyse.

3. Kaikille neropateille jotka kehottavat meitä tappamaan itsemme, kutsuvat pullamössöksi ym, tarjoavat Jeesusta jne: teidän takianne ihmiset eivät uskalla hakea apua ongelmiinsa. Ei paljoa huvita tunnustaa kärsivänsä yhtään mistään kun heti sataa p*skaa niskaan ja leimataan koko loppuelämäksi. Tällaiset ihmiset ovat yksi suurimmista syistä siihen, miksi itse piilottelin masennustani pitkään ja uskoin vuosia, että kyse on oikeasti asenneongelmasta. Koska niinhän meille opetetaan - masennusta ei ole, on pelkkää turhaa valittamista.

4. Olen käyttänyt useampaa masennuslääkitystä ja käynyt keskustelemassa (en varsinaisessa psykoterapiassa). Lopetin koska vuoden käyntejen jälkeen en kokenut saaneeni mitään apua. Olen aiemminkin käynyt läpi saman rumban ja aina lähinnä pohditaan, että mitä pitäisi tehdä. Niin, mitä? Edes ammattilaiset eivät tunnu tietävän. Toivon tilanne. Toki voisin jatkaa lääkkeiden kokeilemista ja jonottaa vuoden sinne terapiaan, mutta en jaksa uskoa että sieltä mitään uutta apua löytyisi. Yksityinen puoli olisi eri asia, mutta rahaa ei siihen ole.

5. Tervelliset elämäntavat ovat auttaneet masennuksessa. Mutta tuntuu, että kun olen reippaampi liikunnan ja terveellisen ruokavalion ansiosta, juuri silloin ne padot murtuvat. Raivoamisen lisäksi myös esimerkiksi itken herkemmin, mitä ei apaattisessa masennuksen tilassa tapahdu. Kaikki se apatiassa kerääntynyt tunne ryöpsähtää ihan hallitsemattomana.

6. Näen oman vihani niin, että olen koko elämäni vihannut palavasti itseäni. Tämä taas johtuu epäonnistumisista. Olen aina kokenut olevani huono, lapsuudesta asti. Muut olivat fiksumpia, lahjakkaampia, sosiaalisempia, kauniimpia, kiltimpiä, helpompia lapsia. Itse koin olevani lähinnä painolasti vaikka koskaan vanhempani (jotka ovat ihan normaalia, mukavia ihmisiä) eivät niin sanoneet. Koulussa olin epäsuosittu, joskaan en kiusattu. Sitten masennus pahensi ja tipuin kelkasta ja olen nyt täysi luuseri, asia, jota ei voi unohtaa hetkeksikään.
Jossain vaiheessa itseni vihaamisesta meni maku. Tuntuu hassulta sanoa niin, mutta nykyään jos ajattelen, että olen arvoton ja minun pitäisi kuolla, se ei tunnu miltään. Se levy on pyörinyt päässä 24/7 jo lapsuudesta asti. Esimerkiksi viiltely ei enää auta omaan ahdistukseeni, jotenkin totuin siihenkin. Pitäisi kai löytyy uusi, tehokkaampi keino tuhota itseä. En tosin jaksa uskoa, että pystyisin vihaamaan itseäni tämän enempää.
Sen sijaan muiden (ihmisten, ympäristön) tuhoamisen ajatteleminen tehoaa samalla tavalla kuin itseni satuttaminen aikanaan. Paha olo leviää, kuppi tulee täyteen ja siinä vaiheessa alkaa lainehtia yli ja aggressio ja katkeruus kohdistuu muihin. En osaa sitä paremmin selittää.

7. En ole koskaan ketään satuttanut, enkä usko, että tulen satuttamaan tulevaisuudessakaan. Kukaan tuskin voi olla 100% varma asiasta, sillä ihminen voi päätyä tilaan, jossa käyttäytyy täysin luonteensa vastaisesti. En ole aggressiivinen ihminen luonnostaan, enemmän yliherkkä ja passiivinen. Siksi raivokohtaukset kauhistuttavatkin, jos temperamenttini olisi tulisempi, ne saattaisivat tuntua normaaleilta. Nyt häpeän näitä "kohtauksia" vaikka kukaan ei ole ollut niitä näkemässä.

Mulla on myös niin paha tilanne että pelkään puhelimessa puhumistakin, julkisissa paikoissa syömistä, kaupassa käymistä, julkisilla kulkuneuvoilla kulkemista ja oikeestaan ihan kaikkea. En tosiaankaan pysty töissäkään käymään enkä opiskelemaan mitään.

Mitään seurustelusuhdetta ei ole ollut enkä ole seksiäkään koskaan harrastanut. Muutama kaveri on mutta niitäkin näkee erittäin harvoin ja pitkän tauon jälkeen alkaa jo melkein heitäkin aristella. Onkohan tässä paljon vaihtoehtoja kuin tehdä kohta itsari?

Kilpirauhasarvot on myös minulta otettu pariinkin kertaan eikä niissä ole mitään ollut. Minäkin olen käyttänyt pitkän aikaa masennuslääkettä eikä auttanut. En usko muidenkaan masennuslääkkeiden tehoon enkä mihinkään keskusteluapuun kun ei siitä mulle mitään hyötyä ollut. Mitään jeesusjuttuja on turha minullekkaan tulla tyrkyttämään.

Apu löytyy sitten kun henkilö on itse siihen halukas. Kukaan ulkopuolinen ei voi toista parantaa väkisin, se ei yksinkertaisesti ole mahdollista.

Usein masennuksessa olevalla on käsitys, että hän voi käydä terapiassa olematta itse halukas muuttumaan. Muutoksesta nimenomaan on kyse, asenteen muutoksesta itseensä ja muihin. Masentunut on juuttunut ajatusrakennelmiin, jotka pyörivät samoilla radoilla ja siksi ei mikään auta, ei lääkkeet eikä keskustelu.

Liittyykö masennukseen jotenkin nuo raivokohtaukset? Itse olen aina ollut hiljainen, rauhallinen ja liiankin kiltti ihminen. En ole koskaan osannut sanoa ihmisille vastaan, jos joku on minulle ilkeillyt tai loukannut jollain tavalla. Masennusta ja itsetuhoisia ajatuksia minulla on ollut melkein koko elämäni, vaikka en ole koskaan yrittänyt itsemurhaa. Nyt muutamien viime vuosien aikana luonteeni on alkanut muuttua, ja saan raivareita todella helposti. Yleensä tilanteet ovat sellaisia, että joku ventovieras ihminen törttöilee esim. meinaa ajaa pyörällä päälleni, tai tulee aukomaan päätään tai tekee jotain joka minua ärsyttää. Silloin päässäni jotenkin sumenee, ja ensimmäisenä kun suuni aukaisen, sieltä purkautuu kaikki kirosanat ja sitten loukkauksia tuota ihmistä kohtaan. Jälkeen päin minua aina hävettää, ja ajattelen ettei olisi pitänyt sanoa mitään, mutta sillä hetkellä olen niin suuren raivon vallassa, että en pysty hillitsemään itseäni. En ole edes humalassa näiden asioiden tapahtuessa, vaan ihan täysin selvinpäin, sillä en käytä mitään päihteitä, enkä ole koskaan käyttänytkään. Vaikka olen harmitellut usein liiallista kiltteyttäni ja sitä, että olen antanut ihmisten kohdella itseäni miten sattuu, niin en pidä itsestäni tällaisenakaan. Mitä ihmettä minulle on tapahtunut?

Oireet korvien välissä, mutta varsinainen vika löytyykin aivan muualta.
Täälläkin kirjoittavista suurin osa kärsii juuri tästä, eikä missään nimessä pidä sotkea nuppia lisää psyykelääkkeillä!!!


...............- Toinen tosi inhottava oire on kun esimerkiksi tulitikku tippuu kädestä lattialle ja “pinna palaa” heti ja aloitat helvetillisen raivoamisen (6) asiasta johon normaalisti et reagoisi mitenkään!
Se, miksi tuon tämän esille, johtuu siitä, että nämä ovat turhankin yleisiä ongelmia ja jatkuvasti saan (onneksi!) kuunnella potilaiden helpotuksen huokauksia, että “Ei minulla olekaan vikaa korvien välissä, vaan vika onkin seinien välissä”!

Jos satut törmäämään näihin oireisiin, niin tiedät jo ennakolta mistä on kyse, jolloin sinun pitää poistua myrkkyaltistuksesta pois välittömästi! ............................
Lähde:
http://maitohappobakteeri.omasivu.fi/?page_id=75

Totta, itse saan ihan hirvittäviä raivokohtauksia. Ja syynä esim jokin niinkin pikkuasia kuin parveketupakointi.. Asun yksiössä ja ikkunani sivuilla on parvekkeet ja niillä vedetään röökiä ihan kokoajan, yötä myöten. Olen hajuherkkä ja "jumissa" tässä asunnossa (ilman vuokravakuuksia en voi muuttaa ja tämä on muutenkin hyvä ja edullinen asunto, tuo röökaus on ainoa ISO miinus). Jos mulla on migreeni, haistan röökiä abaut sillä sekunnilla kun se kaivetaan askista. Menen välittömästi sulkemaan ikkunan (eikö mulla ole oikeutta raikkaaseen ulkoilmaan??) Jos haju pääsee asuntoon tosi pahasti, mä yleensä hakkaan sitä lasia tai ikkunaa läimin kiinni ja kiroilen ja huudan ääneeni. Saatan huutaa yhteenpuristettujen hampaideni välistä vielä kun menen takaisin paikalleni tekemään mitä sitten teinkin. Olen USEASTI harkinnut että heitän naapuria jollakin, mukilla, kaukosäärimellä, puukolla. En tiedä onko tämmöinen oikeasti normaalia. Suutun helposti ja lepyn helposti, mutta tämä tupakka-asia menee ihan hulluille poluille..

Itse olen saanut suurimman avun erittäin ammattitaitoisen rosenterapeutin avulla, yhdistettynä tre terapia. Tre:ssä keho menee tärinätilaan, jossa purkaa stressiä solutasolta asti. Tätä voi tehdä myös yksin kotona, alkuun saattaa olla turvallisempaa olla ohjauksessa koska tämä tärinä aluksi nostaa lisää tunteita pintaa. Mitä traumaattisimmista kokemuksista on kyse, sitä tarkemmin ne on ovat muistin ulottumattomissa, mutta tämän kautta tunteet nousevat käsiteltäviksi. Vihan ja raivon takana on aina kaltoinkohtelua tai jollain tavalla aikuinen ei ole ottanut aikuisen vastuuta lapsen tarpeita huomioiden. Kyllähän sellainen kerää vihaa ja raivoa kun kukaan ei huomaa, ymmärrä ja auta. Lapsen on selvittävä yksi omien tunteiden kanssa, aikuisena viimeistään alkaa kyllästymään tähän olotilaan ja tajuaa että se on myös muille raskasta. Itsellä ei ole kovin korkea luottamus koululääketieteen terapiapalveluihin, siellä ei ole aikaa eikä ammattitaitoa kohdata ihmistä kokonaisuutena.

Vaikean netin teettäminen ja maksatamine, toiselle vaade saa mennä pyytämään itsemurhan linjastolta apua ja poistua netistäni