Arkojen/aggressiivisten koirien omistajille

Tuttua meillekin tuollainen. On niin outoa kun lapset ovat kerrankin aikuisia viisaampia ja kysyvät aina että saako silittää ja lapsille aina sanon että älä silitä päästä kun se voi pelottaa koiraa. Aikuisiltahan lapset ovat tämän tavan oppineet että vieraita koiria ei mennä noin vain silittelemään, mutta aikuiset ovatkin sitten itse kui pahaisia kakaroita ja tulevat silittelemään toisten koiria ilman lupaa.

sitä kuonokoppaa. Tosin kaikkein toimivin se on jonkun dobberin nokalla. Mutta luultavasti sillä on vaikutusta myös muihinkin. Hyvä ajatus voisi olla myös sellainen kaulaliina tai loimi johon painettu kuva irvistävästä koiran päästä ja teksti "minäkö kiltti, näkisitpä isäni".

Tutulta kuulostaa. Mulla on vieraita kohtaan aran puoleinen koira, joka pelkää varsinkin nopeasti tai liian lähellä liikkuvia ihmisiä = lapsia. Monet kysyvät silti saako sitä silittää ja jos se sattuu peloissaan haukahtelemaan ihmiset alkavat sille lässyttää että ei se haittaa kun haukut ja rupeavat lähestymään koiraani, joka tietysti pahentaa vain asiaa.. Onneksi koirani on vasta nuori ja kokoajan tehdään töitä arkuuden kanssa, että lenkeistä ja ulkoiluista tulisi entistä miellyttävämpiä niin koiralle kuin minullekin :)

Mulla on kaksi koiraa, joista toinen on vieraita kohtaan välinpitämätön/arka. Toinen pitää kaikista vastaantulevista, eritoten lapsista. Arempi koira yleensä pysyy silittelijöistä kauempana, mutta onpa nyt ruvennut ihan oma-aloitteisesti tulemaan rapsuteltavaksi, kun toistakin koiraa paijjaillaan :D Annan itse päättää, tuleeko, ja jos näyttää pelkäävän jotain lasta, sanon tälle, että silittää toista koiraa. Näin kaikki voi olla tilanteessa rauhassa :)

Minullakin on todella arka koira, tosin olen tuonlaisia ihmisiä kohdannut hyvin vähän.
Tosin on heitäkin tavattu, yleensä ovat olleet vanhuksia.
Kerran eräs vanhempi mies tuli, vaikka sanoin ettei saa tulla, ja alkoi sitten silittää koiraani pään päältä. Tässä tilanteessa koirani jäykistyi, tuijotti miestä ja karvat oli kunnolla pystyssä. Itse pelkäsin, että kohta puolustautuu puremalla tai muulla tavalla. Ei onneksi sitä tehnyt!

Minua ärsyttää tällaiset ihmiset yli kaiken, vaikka olen niitä tavannut vähän, mutta itellää meinaa sydän pysähtyä, ku näkee koiran reaktion, ja yksi p*skin asia siinä on että jos koira puree, nii se on omistajan syytä, eikä sen joka kielloista huolimatta tulee silittämään.

Tuosta "koirankouluttaja-koirakuiskaaja" ihmisjutusta tulee mieleen, serkkuni vaimo, joka kävi pevi -koulutuksessa ja nyt kuuluttaa kovalla äänellä, kuinka hyvä on kouluttamaan koiria, vaikka eivät ole saaneet koulutuksen ohella oman koiransa ongelmaa edes kuriin. Hän muun muassa neuvoo minua miten minun pitäisi kouluttaa omaa koiraani, jolla on juuri arkuuden takia ongelmia. Itse en pevi -koulutus metodeista pidä, joten en edes harkitse niiden käyttämistä, ja kuka hullu oikeasti käyttää tuollaista tai vastaavaa metodia ilman "ammattilaisen" avustusta.

taas täällä puhuu ns. ammattilaiset, toisin sanoen koiriin hullaantuneet jotka eivät edes tarvitsisi lemmikkiä. Itse olen nuorena silitellyt ja puhutellut monet vihaiseksi väitetyt koirat (en välttämättä ole edes silittely hetkellä tiennyt koiran oleva ns. vihainen koira) ja silti ne eivät ole purreet tai ärhennellet minulle. toisin on näiden luonnevikaisten yksilöiden kohdalla joita varmasti tällekkin palstalle kirjoittelijoiden koirista suurin osa on ja kun siihen yhdistää "luonnevikaisen" omistajan on paketti valmis. Miksi nämä henkilöt eivät voi tunnustaa sitä tosiasiaa että lemmikki on luonnevikainen? Ei vaan he toitottavat sen luonteen lempeyttä ja huonoja kokemuksia menneestä uskoen samalla olevansa suuria ja viisaita koiraihmisiä! Luonnevikaisesta koirasta ei tule ulkopuolisille eikä välttämättä omistajilleenkaan turvallista lemmikkiä, ei vaikka kuinka ns. koirauskovaiset sitä yrittää väittää ja todistella.

Ei sun tarvi tollaisia tressata, jos sitä leikitään koirakuiskaajia ni omalla vastuulla ne sun koiraa paijaa, sano kerran ja jos ei usko ni anna purasta, jos pitää niin luupää ihmisen olla!!

Totta. Itsellä samantapainen koira mutta käyttäytyy kuitenkin hyvin ristiriitaisesti mitä ihmisiin tulee. Eli on todella kiinnostunut mutta jos joku haluaa koskea tai osoittaa huomiota koira perääntyy tai alkaa haukkua. Halauisi ilmeisesti tutustua vain nuuskimalla eikä halua varsinkaan että päähän kosketaan. On jollain ollut otsaa vihjaillakin siitä miten koiria ei saa lyödä vaikka en ole ikinä lyönyt! Oon sanonut kaikille että pelkää nopeita liikkeitä ja päähän koskemista mutta silti kaikki huitoo käsillään pään kohdalle. Sehän on alistamisele josta kaikki koirat ei tykkää!
En minäkään koske toisten omaisuuteen. Koira nimenomaan on toisen omaisuutta eikä mikään terapia lelu ja hiplailtavaksi tarkoitettu. En silti uskoisi että koirani purisi ketään mutta lapsien kohtaamista jännitän koska koiraa pelottaa nopeat liikeet ja kovat äänet.

Pitäisiköhän teidän omistajien katsoa hieman peiliin näissä tilanteissa. Kuulostaa kummalta että jos ihminen kysyy että saako silittää, ei vastausta osata tehdä niin selväksi ettei kysyjä tule silittämään.

Molemmat omat koirat ovat todella ihmisrakkaita, toinen rotunsa omaisesti jopa mielistelevä. Toinen rodultaan varauksellinen. Meillä meni sosiaalistamiskausi paremmin kuin hyvin ja tietysti sosiaalistaminen jatkuu kokoajan. Ymmärrän kyllä että joillain yksilöillä asiat saattaa olla pienestä kiinni ja koirasta tulla arka, vaikka asiast tekisi kuinka hyvin, enkä siitä ketään halua syyttääkään. Tiedän että koira voi olla arka lyömättäkin.

Mutta mikäli koirasta tulee arka, tai vaikka koira ei olisikaan arka, on omistajan aina oltava koiran suojana, niin pennun kuin vanhuksenkin. Ja omistajan tulee itselleen määrittää asiat joita haluaa koiran tekevän ja joita ei halua tekevän. Sitten kun tulee tilanteita, joita ei haluta tapahtuvan on omistajalla vastuu suojella koiraa.

Vaikka omani ovatkin ihmisrakkaita, harvojen ihmisten luokse koiriani päästän. Kaiken sosiaalistamisen teen vain ihmisten ja koirien kanssa, jotka tiedän koiralleni hyviksi vaihtoehdoiksi. Näin varsinkin pennun kanssa.

Jos koirani olisivat arkoja kokisin tehtäväkseni suojella koiria vierailta ihmisiltä ja siten saada koirieni luottamusitseeni ja siihen ettei niiden tarvitse kohdata haluamattaan ketään. Ja entäs jos arka koira pakotettuna näykkäiseekin lasta. Sitten kun vielä lapsen isä ei tilannetta ymmärrä on edessä koiran viimeinen taival. Vaikka eihän se koiran vika ole.

Meillä ei tommosia kokemuksia ole.Lapset kysyy aina luvan,ja aina saavatkin silitellä.Kukaan ei ole tunkenut väkisin kysymättä silittelemään,eikä koskaan halailemaan yms.
Oma koirani tykkää kaikista ihmisistä,ja on siten sopiva silittelyn kohde ihan pikkulapsillekkin.Voi tietysti johtua koirani koostakin,etteivät kaiken mailman gurut sitä edes lähesty,78kiloa painaa.On koira kuitenkin usean lapsiperheen siliteltävänä ihan viikottain,ja koira kyllä tykkää.Joten ei mitenkään meitä haittaa että ihailevia katseita ja rapsutuksia tulee.