Minäkö?

Pippuri kirjoitti:

Aika on pysähtynyt. Tunnen sen jokaisessa solussani. Veri suonissani on hyytynyt, enkä pysty liikkumaan. Kaikki tuntuu niin holjalta. Silmieni edessä on paksu sumu ja ilma tuoksuu tunkkaiselta. Vaatteeni ovat märät ja kenkäni ovat kadonneet. Tunsin kylmyyttä, joka ei ollut todellista. En tuntenut sitä vaikka värisin. Päässäni tuntui kuin se painaisi muutaman kilon enemmän, mutta kuitenkin se tuntuu kevyeltä. Korviani kuumottaa, mutta kieleni on kylmä. Silmiä kutittaa, mutta en pysty raapimaan. Hiuksistani tippuu vesi, enkä edes muista miksi olin märkä. Tämä on silkkaa hulluutta. Rinnastani pulppuaa nauru kuin itkukin. Itken ja nauran. Tämä on silkkaa hulluutta. En tiedä missä olen, mutta olen yksin. Mitä minä taas olen tehnyt. En muista. Pelottaa. Olen yksin. Kova maa jalkojeni alla on kylmä ja varpaitani kipristelee vaikka minulla onkin lämmin olo. Miksi. Jaksan kysyä. Miksi. Eikä kukaan osaa vastata minulle, koska kukaan ei tiedä missä olen. En ole koskaan pelännyt näin. Tämä on painajaista. Päässäni pyörii miljoona eri asiaa, mutta missäkään ei ole päätä eikä häntää. Yritän purra kieltä, mutta se ei edes tuntunut kivulta vaan joltain oudolta tunteelta, joka sanoi että se on kipua. Maistoin veren maun suussa. Se maistui viattoman vaaralliselle. Tämä on silkkaa hulluutta. Jaksoin mielessäni toistaa. En tiedä kuinka kauan olin siinä seissyt, en edes muista joutuneeni tänne. En edes tiedä missä olin. Maa tuntui jalkojeni alla kovalta mullalta. Ehkä olin metsässä. Ehkä olin hautausmaalla. Ehkä olin kuollut ja tämä on minun uusi kotini. Edelleen seisoin, enkä pystynyt liikkumaan. Mitä minä olen tehnyt. Missä minä olen. Kuka minä olen.
Lämmin aalto pyyhkäisi lävitseni ja istuin kivellä. Ei edes tuulen vire käynyt, eikä linnut laulaneet. Missä olin. Sankka sumu oli niin suuri etten nähnyt juurikaan eteen päin. Metrin ehkä puolitoista. Mutta kivi oli iso. Suljin silmäni ja kyyneleeni alkoivat tietämättäni valua poskilleni. Kuinka kauan minä olen ollut täällä. Kuka minä olen? Pyyhin kyyneleeni pois ja näin käteni. Punaista. Maistoin ja se maistui samalle kuin kieleen purressani, mutta tällä kertaa siinä oli suolainen sivumaku. Itkinkö verta? Silmiäni poltti. Olenko hullu? Mitä minulle tapahtuu… kaikki oli sekaista. Aloin nauraa. Aloin itkeä. Mitä minä olen tehnyt?
Lämmin aalto pyyhkäisi lävitseni. Seisoin ohuen lankun päällä. En tiennyt kuinka korea putous olisi jos putoisin. Jalkani tunsivat lankun piikkien tunkeutuvan jalkapohjiini. Mieleni sanoi, että sattuu mutta en tuntenut kipua. Käteni olivat levällään, jotta saisin pidettyä tasapainoni. Itkin jälleen. Katsoin alas paitaani, johon tippuivat punaiset pisarat. Kehoni oli väsynyt vaikka mieleni oli kysymysten uurna, jonka tahtoisin avata. Mikä minusta on tullut?
Lämmin aalto pyyhkäisi lävitseni ja putosin lankulta kiljuen. Tunsin roikkuvani. Käteni olivat sidottu köydellä, en nähnyt sitä. Pelkäsin. Kehoni tuntui kylmältä, mutta minua ei paleltanut. Tuulen virettäkään en ole tuntenut. Vain kylmyyttä jota en tiedostanut kylmyydeksi. Ei äänen ääntä. Ei mitään. Sydämeni löi tiuhaan tahtiin. Painostavan tunkkainen ilma yritti masentaa minua. Siinä se onnistui hyvin. En osannut enää itkeä. Olenko hirviö?
Lämmin aalto pyyhkäisi lävitseni. Köyteni katkesi kajahtaen ja minä tipuin huutaen. Istuin tuolilla sidottuna. Jalkani ja käteni olivat sidottu. Suuni oli tukittu. Mitä täällä tapahtuu. Itkuni olen jo itkenyt. Mieleni tekisi itkeä, mutta en enää pystynyt. Olen itkuni jo itkenyt. En tiedä osaanko enää pelätä. Maa jalkojeni alla on märkää ja pehmeää. Olen ymmällä. Verinen paitani on riekaleina ja näen ison läskin mahani. Miksi minä?
Lämmin aalto pyyhkäisi lävitseni. Olin kaulaani myöden upoksissa. En pysty liikkumaan ja happi on vähissä. Yritän haukkoa ilmaa. Jokin painaa vatsaani. Koko kehoni on kylmä, mutta mieleni sanoo sen olevan jotain muuta. Mitä? Tämä on silkkaa hulluutta, haluan huutaa. Olenko hullu. Olenko seonnut. Jalkoihini kietoutuu jokin. Yhä tiukemmin ja tiukemmin. Tunnen kuinka se repii ihon rikki. Mieleni sanoo että nyt kuuluisi huutaa kivusta, mutta en tunne kipua. Käsiini kietoutuu jokin. En tiedä mikä se on mutta se on kylmempi kuin kehoni. Se repii käsistänikin ihon rikki. En kuitenkaan tunne sitä. Jostain kumman syystä kyynel vierähtää poskelleni. Näen silmäkulmastani, että se on punainen. Onko tämä todellista vai mielikuvitukseni tuotetta?
Lämmin aalto pyyhkäisi läpi kasvojeni. Seison peilin edessä. Näen kuvani, mutta se en ole minä. Vanha nainen tuijotti minua takaisin. Verestävin silmin. Hän näytti enemmän kuolleelta kuin elävältä. Hän sanoo jotain, mutta en saa selvää. Kunnes kuulen hänen äänensä pääni sisällä. Olen sinä ja sinä olet minä. Olemme yksi ja sama ihminen. Näin nainen hoki koko ajan. Naisella tippui kyynel poskelleen. Sekin oli punainen. Hän pyyhi sen pois ja maistoi sitä niin kuin minäkin olin tehnyt. Hän hymyili ja minä tuijotin kuvaani pystymättä välttää silmiä, jotka tunsivat minut paremmin kuin minä. Onko tämä unta?
Lämmin aalto pyyhkäisi lävitseni. Olen ilmassa. Olin sidottu käsistäni ja jaloistani. Minua vedettiin joka ilmansuuntaan. tämä sattuu sanoo aivoni, mutta en vieläkään tunne kipua. Kaikki on sumun peitossa enkä tiedä missä olen. Paitani on riekaleina. Ranteeni ja nilkkani ovat hiertyneet. Olen yltäpäältä veressä. Enkä tiedä enää mitä ajatella. Pelkään ja sisälläni alkaa kasvaa viha kohti jotain jota en tuntenut. Vihani kasvoi silmittömäksi. Riuhdoin ja huusin. Olenko paholainen?
Lämmin aalto pyyhkäisi lävitseni. Kellun vedessä. En pysty liikkumaan. En jaksanut liikkua. Kehoni on väsynyt vaikka mieleni riuhtoi itseään kuin isompikin eläin. Vesi jäätyi ympäriltäni. Nyt minun on kylmä sanoo mieleni. En kuitenkaan tuntenut kylmyyttä. Vesi suli ja jokin kietoutui vatsani ympärille. Se otti minusta tiukan otteen. En tiedä kuinka kauan olin paikoillani. Pelkään, vihaan ja tahdon itkeä, mutta en pysty olen jo kyyneleeni vuodattanut kuiviin. Mikä minusta on tullut?
Lämmin aalto pyyhkäisi lävitseni ja jokin vetää minut pohjaan. Roikun jaloistani alaspäin. Tunnen sen painovoimasta. Jokin vetää minua alaspäin. Tästä ei tule mitään. Tämä on silkkaa hulluutta. Tätä ei tapahdu. Tämän on pakko olla joku erehdys. Suljen silmäni ja esitän toiveen ulospääsystä. Onko tämä oikein?
Lämmin aalto pyyhkäisee lävitseni. Edessäni seisoo tumma hahmo. Se on selkäpäin minuun. Onko se kuolema? Kuka hän on. Tietääkö hän missä olen. Onko hän kiduttajani vai pelastajani? Kohotan käteni ja kosketan sitä olkapäähän. Juuri kun olin näkemässä hänet. Palasin. Palaan siihen samaan paikkaan, josta olin lähtenyt. Elämääni. Pieneen kaappiini. Tyhjään elämääni. Ei ole mitään eikä tule mitään. Minulta puuttuu se mitä haluan. Se, jota en koskaan saa. Keskellä päivää. Aika oli pysähtynyt. Ei ole mitään eikä tule mitään. Silkkaa hulluutta ja minä palaan aina entiseen. Miksi. Tiedä en. Se olen minä ja se tulen aina olemaan minä. kaikki paitsi minä, Hulluuden kerjäläinen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä