Nuoret voivat pahoin
eikä ole häävi olo itselläkään
kun tätä touhua katselee
Sota oli rankka paikka
sen jälkeen rakentaa isänmaa
kituuttaen ja retuuttaen
ilonaiheet oli harvassa
Kaiken pitäisi olla nyt kunnossa
kaiken tämän raadannan jälkeen
mutta eivät ne nuoret kuuntele
itse kyllä nuoria kuuntelisin
mutta kun en oikein ymmärrä
Tai ymmärrän sen että voivat pahoin
niin kuin kai me kaikki
kun ei sitten kuitenkaan
tämän parempaa maailmaa pystytty heille antamaan
eikä ole häävi olo itselläkään
kun tätä touhua katselee
Sota oli rankka paikka
sen jälkeen rakentaa isänmaa
kituuttaen ja retuuttaen
ilonaiheet oli harvassa
Kaiken pitäisi olla nyt kunnossa
kaiken tämän raadannan jälkeen
mutta eivät ne nuoret kuuntele
itse kyllä nuoria kuuntelisin
mutta kun en oikein ymmärrä
Tai ymmärrän sen että voivat pahoin
niin kuin kai me kaikki
kun ei sitten kuitenkaan
tämän parempaa maailmaa pystytty heille antamaan
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nuoret ovat voineet aina pahoin
ja toistaneet samat virheet kuin vanhempansa.
Ilonaiheet eivät minusta ole harvassa
kaikki riippuu asenteesta..
Maailmaa emme voi luoda heille
emme sellaista mikä on valmiiksi tehty
Pakko heidän oppia
kantapäänkin kautta
elämään iloiten..
Eikö se ole elämän tarkoitus
kuolla onnellisena ja
tyytyväisenä siihen
mitä on aikaan saanut?
Minulle on..
Ehkä kenties mutta ei tämmöisiä tragedioita ennen ollut ainakaan useammaksi asti, jos miettii näitä ampumis-surmia ja muita. Samaa mieltä muutenkin ja mutta asioitahan voi aina pohtia. Elämän tarkoitus on kuolla onnellisena? Jaa, erikoisesti laitettu mutta voihan se niinkin kai ilmaista.
Nii-in olen mietinyt että elämän tarkoitus olisi kasvaa henkisesti kunnes aika jättää. Jokainen lie haluaa kuolla tyytyväisenä siihen mitä on hyvää tehnyt. Ei sillä etteikö elämää ja muita ikävöisi tai surisi.. Mutta sanotaan lohdutuksena onnellisena että jotain tuli niinkuin oikeinkin tehtyä ;)
Nuorista kyllä on osasta kovakin huoli, osa taas on todella henosti kasvaneita ja fiksuja.. Mikähän lie, ehkä nykyään tartutaan aseisiin kun muut keinot loppuvat. Ellei nuorista huolehdita.. Liikaa aikaa ajatella kaikkea kurjaa on nuorilla, liian vähän töitä yms.. Nuoet tarvii tekemistä ja yhteisöä jonne kuulua. Se on monella varmaan hukassa ja ihmisiä ei nähdä ihmisinä vaan tietokoneina..
Niin kai sitä kukaan ei halua harmitella jotta miksen tehnyt tuota ja tätäkin. Kuolla hymy huulillaan, siinäpä unelmaa. Nuorilla vähän vaikutusmahdollisuuksia elämäänsä, siksi kenties keinot ovat äärimmäisiäkin joskus. Tuntuu ettei muu auta kuin järeäkeino. En tiedä. Syrjäytyminen paha ongelma.
Hääviltä ei vaikuta..
mutta, mitä enemmän saa sen enempi haluaa
eikä nälkä lopu ahneelta. Koko maapallo voi huonosti.
Minulla oli onnea - sain viettää turvallisen lapsuuden ja nuoruuden.
Minut kasvatettiin isänmaalliseksi, mutta aika on muuttunut..
Veteraanit niin he ansaisisivat paljon enemmän..
Voiko sanoa, että jokainen vanhempi tekee varmasti lapsensa eteen parhaansa?
Pidän nykynuoria fiksuina. Mutta..aika on muuttunut. Ja me sen myötä..
Näin on näreet. Joskus kuten itsellä veteraanien kunnioitus ja isänmaallisuus tulee jossakin vaiheessa myöhemmin, Nuorenahan aina sitä kapinoi. Myöhemmin useinkin viisastuu ja avara-katseistuu, kunnioittaa eri kansoja, svedupellejä ja mitä niitä on. Eihän kenenkään syy ole se missä syntynyt, ihmisiä nekin on! Fiksuja ovat totta kaiken-ikäiset, ainahan vaan mahtuu se pieni poikkeus-ryhmä joukkoon ja tyhmyyshän tiivistyy. Joskus kaikki muutos ei olekaan kylläkään hyvästä. Mikä päti 1975 on käyttö-kelpoista tänäkin päivänä. Aika muuttuu, minä en.
Niinpä.. Mietin että nyt vaahdotaaan aselakia, en usko sen auttavan.. Yhteisöt puuttuu ja kaikki eivät enää syrjäytyneitä siedä, eli tämä ns lokerointi ja luokkaerot on kasvaneet suomessa.. Selittänee jotakin kun arvot on muuttuneet vähemmän on sosiaalista rientoa ja me-henkeä kunnissa.. Ei hyvä. Yhteisön rakenne ja tavat siis ajaa jotkut ulos systeemistä, vaikka pitäisi saada tukea.
Vai aselakia puuhaavat. En seuraa uutisia juurikaan koska kaikkea pelätään ja kaikki on kaameaa. Ehkäpä aselain tarkoitus on vain antaa mielikuva aivan kuin jotain tehtäisiin ongelman eteen, eipä voi tulla jälkipäin syyttelemään että miksette mitään tehnyt. Syrjäytyneelle varmaan kohdistuukin paljon paineita koskapa johonkin pitäisi kuulua ja olla tietyn lainen. tuki puuttuu.