Varpaasta se kaikki alkoi

Eli äitini kiinanharjakoira jäi jotenkin hissin oven väliin, äitini kun suosii fleksiä ja koira tuli perässä eikä ehtinyt ajoissa. Varpaat jäi toisesta jalasta väliin ja yksi kantava varvas murtui ja toinen meni aivan poikki.
Ainakin kaksi ja puoli kuukautta on tätä rumbaa nyt seurattu sivusta ja alan olla huolestunut sekä koiran että äitini mielenterveydestä.
Kahdeksan viikkoa oli jalka lastassa, sen jälkeen amputoitiin se varvas jota ei voitu pelastaa. 20 tikkiä siitä leikkauksesta.
Nyt leikkauksen jälkeen, tikit ovat olleet reilusti yli kymmenen päivää ja jalka siteessä koko ajan. Päivittäin siteen vaihto. Ei oikein haava parane kunnolla kun ei saa ilmaa ja koko ajan joutuu hauteisessa kääreessä pitämään.
Lauantaina haava sitten alkoi punoittaa entisestään ja päivystävä eläinlääkäri määräsi uuden antibiootin. Koira on syönyt koko ajan jotain antibioottia.
Eilen taas äiti vei koiran omalle eläinlääkärille varmistaakseen varpaan kuntoa ja el oli sitä mieltä ettei hätää. Yöllä koira oli sitten repinyt siteen pois ja nuollut pitkään sekä hartaasti jalkaa joka aamulla oli todella punainen ja pahan näköinen. On niin kipeä että ei enää varaa ollenkaan sille. Taas lääkäriin ja keskiviikkona eli huomenna sitten olisi tikkien poisto.
Koko tänä aikana koira on käynyt vähintään kerran viikossa eläilääkärissä, joko lastan vaihdossa tai haavojen tarkistuksissa....hintaa on kertynyt mieletön summa. Eipä ollut vakuutusta....
Nyt sitten edessä voi pahimmillaan olla se että tulehdus leviää luuhun, seurauksia en tiedä.
Joka tapauksessa varpaan joka saatiin lastalla luutumaan, kestävyydestä ei ole mitään takeita. Yksi hyppy tai loikka ja sama ralli alkaa taas.
Koiralla on muitakin ongelmia, allergia ilmeisesti vehnälle, kova eroahdistus (menee niin paniikkiiin joutuessaan olemaan hetkenkin yksin että juoksee pitkin seiniä, läähättää ja tärisee). Lisäksi sillä on erittäin herkkä vatsa, jatkuvasti ripulilla.
Koira on tullut äidilleni vasta yksi vuotiaana, oltuaan sitä ennen ainakin yhdessä kodissa josta palautettu kenneliin. Koira nyt 1,5 vuotias.
Sivusta seuraan tätä ikävää tapahtumien sarjaa ja mielessäni pyörii huoli sekä koirasta että omistajasta.
Mitä olette mieltä, kannattaako jatkaa tätä äärettömän kalliiksi tulevaa ja kivuliasta hoitoprosessia vai antaako koiran nukkua pois?
Äidilläni on jo hermot kovalla koetuksella, on iäkäskin ja kaikki eläkerahat menevät koiraan. Lisäksi hän ei voi mennä minnekkään ilman koiraa kun ei sitä yksin voi jättää. Kauppareissutkin vaativat jonkun muun apua.
Missä kulkee se raja, tietysti todella vaikea määritellä...mutta itse ehkä taipuisin jo päästämään koiran tuskistaan.
Minulla on itsellänikin koira ja ymmärrän kiintymyksen, mutta ajattelen myös niin että joskus rakkaan lemmikin lopetus on palvelus ja hyvä teko, ei suinkaan mitään välinpitämättömyyttä.
Löytyykö ajatuksia ja mielipiteitä mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Onko mieltä jatkaa hoitoa josta ei tule mitään takuuta.( Varpaan luu on parimillinen ja se on juuri kantava varvas. )