Tallustelin
merenrantaa pitkin
aamuvarhain
kevein askelin.
Lenkkipolku kutsui,
merituuli tuoksui,
rantahiekat toista puolta,
toista mäntykankaat reunustain.
Palasin
ja jälkeen aamu-uinnin
aamukahvin pariin
raukeana istahdin.
Aamuaurinkokin paistoi,
kesäsade välillä maan kastoi.
Kuin aina ennenkin, niin nytkin
olithan siellä sinäkin.
merenrantaa pitkin
aamuvarhain
kevein askelin.
Lenkkipolku kutsui,
merituuli tuoksui,
rantahiekat toista puolta,
toista mäntykankaat reunustain.
Palasin
ja jälkeen aamu-uinnin
aamukahvin pariin
raukeana istahdin.
Aamuaurinkokin paistoi,
kesäsade välillä maan kastoi.
Kuin aina ennenkin, niin nytkin
olithan siellä sinäkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on lähellä. Kaunis saaristo on tuossa ihan lähellä. Menisinkö sinne? Tuskinpa. Tuulee niin vietävästi, en viitsi palella. Taidan kohtapuoliin istahtaa oluselle, johonkin nurkkapöytään sihtaan, lukemaan runoja. Että voikin olla hyvä runokirja, miten voikin. Raakaa touhua ollut jonkun elämä. Hienoa, että on osannut ulostaa itsestään sen paskan, on kaiketi helpottanut, antanut mahdollisuuden ulkopuolisuuteen hetkittäin, kostoonkin, välinpitämättömyyteen.