subjektiivinen oikeus ja sen oikeuden menettäminen

Olin huostaanotettu lapsi, elin kasvattiperheessä. Kun olla lähellä täysi-ikäisyyttä, minulle sanottiin että joudun lähtemään yhtä tyhjin käsin kun tulinkin.
hädissäni sitten varasin sosiaalitoimistoon aikaa, ajattelin että jos saisin apua asunnon etsimiseen ja ehkä joihinkin kodin tavaroihin, Virkalilija totesi "ettei ihminen tarvitse muutakuin patjan".
Omillani olin ja kaikki meni alusta asti pieleen, luottotiedot menivät melkein heti, ja sain lapsen nuorena. (en ole ollut päihteiden tai alkoholin käyttäjä, enkä sortunut rikoksiin). Ammatinkin sain luettua, mutta haluaisin uudelleen kouluttautua, mutta minulla-kuten tällä nuorella perheellisellä miehelläkin esteenä oli raha. Kun ei ole vanhempia auttamassa, ei ole helppoa olla opintotuella-varsinkin jos on elätettäviä.
Raskas on silti ollut elämä ilman tukiverkkoja ja luottotiedottomana yh,na.
Nyt olen onneksi päässyt velkajärjestelyyn ja ehkä ensimmäisen kerran aikuisena voin olla velaton muutaman vuoden päästä.
Nämä kokemukset tulivat mieleeni kun kuuntelin äsken areenalta radio ohjelmaa subjektiivisesta jälkihuollosta.
Kuinka olisin itsekin juuri tuota apua kaivannut ja luotettavaa aikuista neuvomaan arkielämässä.
En usko että olisin yhtä vaikeaa tietä joutunut kulkemaan, jos alku olisi ollut vähän helpompi.
Nämä ovat tärkeitä asioita ja nämä aikuiset tekevät mittaamattoman arvokasta työtä näiden nuorten kanssa.