Olin huostaanotettu lapsi, elin kasvattiperheessä. Kun olla lähellä täysi-ikäisyyttä, minulle sanottiin että joudun lähtemään yhtä tyhjin käsin kun tulinkin.
hädissäni sitten varasin sosiaalitoimistoon aikaa, ajattelin että jos saisin apua asunnon etsimiseen ja ehkä joihinkin kodin tavaroihin, Virkalilija totesi "ettei ihminen tarvitse muutakuin patjan".
Omillani olin ja kaikki meni alusta asti pieleen, luottotiedot menivät melkein heti, ja sain lapsen nuorena. (en ole ollut päihteiden tai alkoholin käyttäjä, enkä sortunut rikoksiin). Ammatinkin sain luettua, mutta haluaisin uudelleen kouluttautua, mutta minulla-kuten tällä nuorella perheellisellä miehelläkin esteenä oli raha. Kun ei ole vanhempia auttamassa, ei ole helppoa olla opintotuella-varsinkin jos on elätettäviä.
Raskas on silti ollut elämä ilman tukiverkkoja ja luottotiedottomana yh,na.
Nyt olen onneksi päässyt velkajärjestelyyn ja ehkä ensimmäisen kerran aikuisena voin olla velaton muutaman vuoden päästä.
Nämä kokemukset tulivat mieleeni kun kuuntelin äsken areenalta radio ohjelmaa subjektiivisesta jälkihuollosta.
Kuinka olisin itsekin juuri tuota apua kaivannut ja luotettavaa aikuista neuvomaan arkielämässä.
En usko että olisin yhtä vaikeaa tietä joutunut kulkemaan, jos alku olisi ollut vähän helpompi.
Nämä ovat tärkeitä asioita ja nämä aikuiset tekevät mittaamattoman arvokasta työtä näiden nuorten kanssa.
hädissäni sitten varasin sosiaalitoimistoon aikaa, ajattelin että jos saisin apua asunnon etsimiseen ja ehkä joihinkin kodin tavaroihin, Virkalilija totesi "ettei ihminen tarvitse muutakuin patjan".
Omillani olin ja kaikki meni alusta asti pieleen, luottotiedot menivät melkein heti, ja sain lapsen nuorena. (en ole ollut päihteiden tai alkoholin käyttäjä, enkä sortunut rikoksiin). Ammatinkin sain luettua, mutta haluaisin uudelleen kouluttautua, mutta minulla-kuten tällä nuorella perheellisellä miehelläkin esteenä oli raha. Kun ei ole vanhempia auttamassa, ei ole helppoa olla opintotuella-varsinkin jos on elätettäviä.
Raskas on silti ollut elämä ilman tukiverkkoja ja luottotiedottomana yh,na.
Nyt olen onneksi päässyt velkajärjestelyyn ja ehkä ensimmäisen kerran aikuisena voin olla velaton muutaman vuoden päästä.
Nämä kokemukset tulivat mieleeni kun kuuntelin äsken areenalta radio ohjelmaa subjektiivisesta jälkihuollosta.
Kuinka olisin itsekin juuri tuota apua kaivannut ja luotettavaa aikuista neuvomaan arkielämässä.
En usko että olisin yhtä vaikeaa tietä joutunut kulkemaan, jos alku olisi ollut vähän helpompi.
Nämä ovat tärkeitä asioita ja nämä aikuiset tekevät mittaamattoman arvokasta työtä näiden nuorten kanssa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kunnan apuaTuossa on tehty väärin. Huostaanotetulla nuorella on oikeus ns. jälkihuoltoon, kunnes täyttää 21, mikä tarkoittaa esim asunnon hankkimimisessa. Lisäksi nuoren kuuluu saada itsenäistymisvaroja juuri esim. asunnon tarvikkeiden hankintaan. Opinnoissa pitää lain mukaan myös tukea, esim opintolainaa ei pitäisi joutua ottamaan.
Itselle kävi aikalailla samoin. Lapsia teimme kyllä miehen ollessa töissä, mutta eron jälkeen yh:na rimpuillut. Hankalaoittanut koulutusta ja työnsaantia, kun asuin syrjäisessä paikassa ilman ajokorttia ja autoa, kun ei ollut varaa hommata, kun ei päässyt töihin tienaamaan lman sitä autoa. Nyt, ikää 35v on toivoa saada jotenkin jossain kohtaa asiat järjestykseen.
Vilpittömästi kyllä vituttaa aina toisinaan, kun tiedän, että minulle olisi kuulunut jonkunlaista apua ja neuvontaa, kun 17v. (ilman patjaa) passitettiin sijaisperheestä matkoihini. Ja ei, en ole ollut huonosti käyttäytyvä tai ongelmia aiheuttava teini.