Kotikaupungissani erään nimeltä mainitsemattoman grillikioskiyrittäjän rouvan suhde kahteen mäyräkoiraansa on vähintäänkin outo, etten sanoisi jopa perverssi. Olin tuossa taannoin asioimassa kyseisellä grillillä odottelemassa että joku tulisi myymään, ja kioskin takaa kuului ihmeellisintä lepertelyä ja lirkutusta mitä kuunaan olen kuullut. ”No ketkäs mussukat ne siinä, voi hellenlettas sentään, meneekö pikku kullat isin kanssa kauppaan, meneekö? Murut menee isin kanssa kauppaan joo! Hei hei Eetu ja Aku, hei hei! Hei hei!” ja niin edelleen, kammottavalla lässyttävällä nuotilla jolla jotkut tädit pikkulapsille puhuvat. Ajattelin ensin että kaiketi kyseessä olivat rouvan lapsenlapset tms, mutta hämmästys olikin suuri kun näin että kyseessä olivatkin rouvan mies ja omat koirat, joiden perään rouva vilkutti ja huuteli kuin heikkopäinen. Isi ja mussukat?! No taisivat mussukat tosiaan ollakin vähän isinsä näköisiä, kun tarkemmin ajattelen. Ei jumaliste, ajattelin mielessäni. Ruokahalu kyllä lähti sillä kertaa. En itse oikein hyväksy sitäkään että pikkuvauvoille lässytetään, vaikka siihen on kyllä olemassa jonkinlainen selittämätön sisäänrakennettu kiusaus, itsellänikin. Mutta nämä koirat olivat selvästikin aikuisia ja, niin, koiria! Itse pyrin sekä lapsilleni että eläimilleni puhumaan normaalilla äänensävyllä, aivan kuten toisille aikuisillekin. Toki esim. käskyt koiralle täytyy artikuloida tarpeeksi selkeästi, samaan tapaan kuin hieman heikkokuuloiselle vanhukselle puhutaan, mutta ääntä ei varsinaisesti tarvitse muuttaa. Kummallekaan! Itse asiassa meidän 5-vuotias labradoriuros tuntuu pikemminkin kammoavan lässyttäviä ja leperteleviä ihmisiä ja kääntää yleensä vaivautuneena päänsä pois jos joku alkaa sille lirkuttamaan. Se pidä sitä normaalina ihmisen käytöksenä, tietenkään. Enkä sen koommin minä. Koira on perheenjäsen siinä missä muutkin, oikeuksineen ja velvollisuuksineen, ja sitä kohdellaan asiallisesti ja kunnioittavasti kuten muitakin ”lauman” jäseniä. Ei hyysätä kuin vammaista eikä leperrellä kuin vähämieliselle,
Niin ja olenhan minäkin koirallemme ”papi” mutta vain lapsilleni ”iskä”. En ikimaailmassa voisi kuvitella olevani koiralle ”isi”.
Niin ja olenhan minäkin koirallemme ”papi” mutta vain lapsilleni ”iskä”. En ikimaailmassa voisi kuvitella olevani koiralle ”isi”.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lepertelyhän on ihmisen sisäänrakenettu mekanismi :) Tutkimusten mukaan vauva oppii lepertelevällä äänellä sanottuja sanoja paremmin kuin tavallisella.
Niin, ymmärrän toki sen pikkulapsen ja koiranpennunkin tapauksessa, mutta että aikuiselle koiralle leperretään ja lässytetään. Hauskuutin äsken itseäni kuvittelemalla poliisin lirkuttamassa rotevalle schäferille: "Voivoi, voro karkaa, meniskö isin pikku mussukka ja ottais tuhmaa setää hihasta kii meniskö, että isi saa raudat tuhman sedän ranteisiin. Voi hellanlettas miten söötisti isin pikku kultsipuppeli kaatoi pahan sedän maahan, fantsua! Ei sedältä nenua olis kyllä tarvinnu purra, senkin pikku hassuliini! Se on joskus tommoinen höpsö tuo mussukka..."
Kuten sanottu ihminen on ihminen ja käyttäytyy kuin ihminen eli sisäänrtakennettu mekanismi joka ilmenee niin puolisolle, lapselle, mummollekin ja koirille kaikille joita paapotaan ja rakastetaan. :)
Do diin nyt on pakko lopettaa tekstaaminen äidin pikku mussukka kulkee jo kovin levottomasti ja haluaa pissille..diiin pissille mennään kyllä mennään pus pus mennään mennään :) oota vielä hetki ..vartoo nyt!
Ei, kyllä lapset oppivat paremmin puhumaan, kun heille EI leperrellä. :D
Samaa lässytystä kans kammoksun ja mielestäni on lapsia kohtaan väärin, jos joku vanhempi kutsuu itseään äidiksi tai isäksi myös koirallensa.. Koira toki kuuluu perheeseen, mutta sehän on KOIRA, jolla rooli perheessä toivottavasti erotetaan IHMISTEN roolista!
Ei lässytys koiraa riko, jos sitä tekee silloin tällöin ja arki toimii. Mun hauva on mun pikku mussukka typykkäinen typsylä typsyliini tyttö lutumussu ja vaikka mitä hellittelyhetkillä. Koira tajuaa silti olevansa koira, ja mäkin tajuan että se on koira, mut kyl mä ennemmin oon koiralleni emäntä kuin äiti. Arvatkaa repesinkö kun kuulin miten veli lässytti hamsterille XD kyl ne miehetkin osaa!
Lepertelyhän on ihmisen sisäänrakenettu mekanismi :) Tutkimusten mukaan vauva oppii lepertelevällä äänellä sanottuja sanoja paremmin kuin tavallisella.
NYT oli kyse koirista,ei vauvoista.Vai oliko kyseessä koiravauva?
Kaikesta sitä ihmiset jaksavatkin ärsyyntyä! ;) Relaa vähän.
Kauheeta kakkaa
syöttää rakeilleen kalleinta filettä, vaikka raha ei riitä pakollisiin menoihin ja yrityskin konkurssissa. Tekisi mieli vääntää niskat nurin niiltä pudeleilta.
No mitä järkeä tuossa nyt on haluta viattomia elukkoja satuttaa? Tietysti ne syö sen fileen mielellään, mutta jos niille syötettäis tavallisia koirannappuloita, niin kyllä ne senkin söisivät, eivätkä vaatisi kummempaa. Miksi siis haluta vääntää niskat nurin koirilta, eikö pikemmin omistajalta? Tosin oon sitä mieltä, että ihminen saa ihan itse päättää mihin rahansa pistää, ne vähätkin. Jos joku tahtoo ostaa filettä koiralleen niillä viimesillä rahoillaan, ja olla itse nälissään, niin siitä vaan mun puolestani. Se kun on niin, että jos eläimen ottaa, niin vastuu siitä pitää kantaa ja huolta pitää, oli tilanne mikä hyvänsä. Arvostan siis enemmän kuvailemasi kaltaista ihmistä, kuin jotain pissistä joka ottaa jonku pikku chihun kun Paris Hiltonillakin on, eikä sitten pidä koirastaan huolta ollenkaan vaan jättää sen yksin kämppään päiväkausiksi, ja itse vaan shoppailee, istuu kahvilassa bf:n kanssa päivät ja bilettää illat.
konkurssiyrittäjä syöttää toisten rahoilla, samoin kuin sosiaalipummitkin. Jos on varaa elättää rakkia, ei pidä hakea sosiaaliturvaa.