Elämän kevätkö?

Kun vaan jatkaa sinnikkäästi eteenpäin niin pian edessä avautuu uusia maisemia, uusia ihmisiä. Uskalla nostaa katse ylös ja vilkuilla sivuille myös!

Liikaa sivutuulta tänään.

Elämä on ihanaa
kun sen oikein oivaltaa
ja lentää siivin valkein niinkuin joutsen.

Orvokin sini,
ruusun puna.

Olen päissäni,
silti seisoo muna.

Jos sinun pitäisi valita, näitten kahden välillä.
kumman tahtoisit mielummin,
vahvat juuret vai kantavat siivet?

Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa. Hän sanoi: 'Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta. Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe. Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus.' 'Kumpi susi voittaa?', kysyi lapsi. 'Se, jota ruokit', vastasi vanhus.

Sillä hetkellä
kuulin tuulen,
mutta en kuunnellut sitä.

Näin auringon,
mutta en tuntenut sen lämpöä.

Ja pelkäsin
kivisen pihan
jokaista säröä
paljaiden jalkojeni alla.

Sitten hiljenevä tuuli kuuli jälleen ajatukseni,
raukea aurinko rohkaisi minua
ja kivisen pihan jokainen särö
lohdutti minua matkalla kotiin.

Enää en ollut yksin.

ihana....!!! muista aina katsella aurinkoon.

Lisää runoja, pliis?

Minun puutarhani tuntee auringon ja kuun.
Lehtimajassa päivälilja rakastelee kuunliljaa ja
yksinäinen villiviini etsii lohtua maahumalasta.

Minun puutarhassani nurmi peittää mullan,
multa moreenin ja moreeni sulan laavan,
josta voima virtaa omenapuiden latvoihin.

Joka vittua valkkaa, se vähempi nai.

Säkenöivä valo sokaisee sinivuokkojen silmät,
kun latvukset kumartavat jo kesälle.

Siimeksessä ristilehdet ennustavat menetystä, kuolemaa ja surua.
Syksy on enää askeleen päässä.

Kohtasimmeko kadotaksemme jälleen?