Lohikosken Kolikkorinteen päiväkoti on nykyään huonossa hapessa, viimeisiä aikoja odottamassa. Monelta varmaan löytyy muistoja tästä päiväkodista vuosikymmenten takaa viime päiviin. Ajattelin että nyt voisi muistella menneitä aikoja Kolikkorinteen päiväkodissa. Toivon asiallista muistelua. Lapsi muistaa aika pienestä asioita ja parhaat asiat jää parhaiten mieleen, ja huonot muistot karisee pois. Allekirjoittaja Kävi päiväkodissa 1970 luvulla Talossa oli kaksi puolta pienten seimi, ja isompien lasten puoli, jota itse kävin. Talon kellarissa oli jaloilla seisova hiekkalaatikko jota talvella käytettiin ja tehtiin hiekkalinnoja ajeltiin autolla pitkin laatikon pohjaa hiekan päällä jne. Päiväkodissa opittiin uusia leikkejä laulaen ja soittaen lastenlaulut joita myös leikittiin muistan mm Pieni tytön tylleröinen, Mörkö se lähti piiriin, Käy piiriin käy piiriin käy mehiläisen piiriin, Metsä mökin ikkunast tonttu ulos kurkistaa, Ystäväni tuttavani ja paljon muita lauluja. Kesällä siinä pihalla oli uima-allas jossa kaiken vapaa ajan uitiin ja oli mukava auringon paisteella siinä pulikoida. Syksyn sumu peitti Kankaan tehtaan maamerkin 80 metrisen piipun varoitusvaloineen se saattoi säikäyttää uteliasta lasta. Jyväshyvän keksitehdas (nyk. Minimani) toi sopivassa tuulessa hyvät tuoksut pihalle. Jyväshyvä oli lähellä päiväkotia. Talvinen pulkkamäki oli siinä ohitustien paikalla. Johtajana oli silloin muistakseni Saara joka oli silloin jo lähellä eläke ikää. Muutkin ohjaajat muistan hatarasti mutta en nimiä. Päivät, viikot ja vuodet menivät nopeasti. Nyt siitä ajasta on lähes neljäkymmentä vuotta. Päiväkoti on lapselle hyväksi siellä opitaan toimimaan yhdessä, opitaan sosiaalisuutta, käyttäytymis tapoja, opitaan uusia lauluja ja leikkejä saa myös uusia kavereita sekä jää hyviä muistoja siitä ajasta. lähtiessäni sieltä pois sain kortin jossa luki näin Kaikkea hyvää elämässäsi. Kortti on vielä olemassa. Laittakaa muistoja Lohikosken Kolikkorinteen päiväkodista.
MUISTOJA LOHIKOSKEN KOLIKKORINTEEN PÄIVÄKODISTA
1970 ja 1980 välistä
10526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En muista. Olin silloin niin pieni.
Jees ihan kiva. Tosin kappalejakoon voisit kiinnittää vähän huomiota; se tekisi tekstistäsi huomattavasti miellyttävämmän lukea.
Joo. Itse olin siellä hoidossa joskus 70-luvun puolenvälin jälkeen tarhan puolella. Meidän ryhmä tais olla sammakot tai jotain ihan muuta. Siinä sitä touhuttiin kolikkotien puoleisessä päädyssä.Varmaan ollut mukavaa toimintaa, mutta kun tuo muisti on rajallinen, eikä tässä kehtaa mahdollisia nimiä mainita.
Tyttäreni oli pienenä Kolikkorinteen päikkärissä. Se oli lähin koska sinne välimatkaa on vain yksi ylämäki. Eilen juuri katselimme vanhoja valokuvia päikkäri ajoilta.
ITse en ole siellä koskaan ollut, mutta olen seurannut tästä vierestä ko paikan rappeutumista :( Kerran kävin kurkistelemassa hylätyn tarhan ikkunoista sisään; viimeisten lasten nimikyltit olivat vielä naulakoissa. Jotenkin haikeaa...
Siis ei tosiaankaan kiinnosta muistella näitä kunnallisen päiväkodin tasapäistämisohjelmia, jossa komento on kuin armeijassa, mitään joustamista ja poikkeuksia ei hyväksytä, hyvin ovat menneet pikkipioneeriopit aikoinaan ohjaajille perille. Onneksi olen ja lapseni ovat säilyttäneet yksilöllisyytemme kaikesta pakkosyötöstä huolimatta.
Juu samma här, tosikkohlöstölle päiväkodissa olevan ongelma sekin, etten vienyt lastani syömään sitä limaista puuroa heti aamulla kukonlaulun aikaan, vaan vein vasta sen jälkeen kun olimme aloittaneet rauhallisesti aamun monopuolisine aamupaloineen kotona. Tästä tuntui päiväkodin aikataulutettu systeemi menevän ihan sekaisin. Samoin hain lapseni jo ajoissa pois päiväkodista, että lapsen aikataulutetusta pv:stä tulisi lyhyt. Kyllähän näki naamoista, ettei se ollut hyvä, koska kateushan se iskee, ku kaikkien pitäisi olla kuin muottiinvalettuja.
No tulihan siellä oltua siinä 70-80-luvun vaihteen tienoilla. Olin siinä 4 vuoden vanha.
Muistan kun lastentarhan täti torui minua kiroilemisesta. Sanoi, että älä sitten kiroile ulkona, että meillä on ulkona nauhurit, että me kuullaan kyllä, jos joku siellä kiroilee. Narrasi, p€rkele. Menin yhteen nurkkaan pihalla ja kiroilin itsekseni ihan hiljaa. Että testataanpa, valehteliko se. Eivät kuulleet.
Ja sitten, jos oikein muistan, niin siinä kohtaa, missä nyt on nelostie, niin siinä taisi olla pulkkamäki. Vai muistanko väärin?
Lohikoski siempre en mi corazon!
Nii ja olikos siellä joku Maire-niminen lastentarhantäti?
Miks lapsuuteen ei voi palata?
Äitisi tississä tulisi sinun riippuvan.....
Tai Mairen?