Ikä?

</3

Onko ikä muka vain numeroita? Mielestäni ei.

41

573

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vain numeroita

      Mielestäni on.

      Ihminen joka tuijottaa vain ikää, on mielestäni henkisesti epäkypsä eikä ole nähnyt elämää tarpeeksi tajutakseen, että ikä on vain numeroita.

      Jos rakastaa toista sellaisena kuin on, ei siihen syntymävuodet vaikuta. Jos ei rakasta, niin voi keksiä kaikenlaisia tekosyitä, miksi ei toinen kelpaa, kuten esimerkiksi ikä.

      Yleensä sellaiset, jotka itse ovat kypsyneet erittäin myöhään, jopa ikätovereitaan hitaammin yleensä olettavat myös muidenkin varsinkin nuorten olevan erittäin epäkypsiä..

      Ihmisillä on myös toisinaan tapana unohtaa, että he itsekin ovat olleet nuoria.

      • Höpö Höpö

        Voi hyvänen aika, kyllä eletty elämä vaan jättää jälkensä, LUOJAN KIITOS! Vaikka olisi kuinka kypsä ja varhaiskypsä parikymppinen niin en itse nelikymppisenä voisi kuvitellakaan olevani suhteessa parikymppisen, tai edes kolmikymppisen kanssa,
        silloin minussa olisi kovasti paljon jotain vikaa, ja itse olisin henkisesti jotenkin epäkypsä tosiaan. Eikä se tarkoita numeroiden tuijottamista, vaan eletyn elämänkokemuksen puutteen tuijottamista, ja hyvin lapsellisten mielipiteitten ja käytöksen esiintymisen tuijottamista, kun ne niin selvästi näkyy... en edes jaksaisi sellaista teinipelleilyä suhteessa.
        Ei siinä mitään vikaa ole, jos on nuori, mutta nuoret ei tunnu tajuavan jos vanhempi ja kokeneempi heidät torjuu.
        Mitä ihmeen tekemistä sillä on sen kanssa, että on itse ollut nuori, pitäisikö tällä muistolla ryhtyä paimentamaan teiniä ja ryhtymään äitihahmoksi suhteessa?
        Ei kuulkaas, minä ainakin haluan suht tasaveroisen aikuisen naisen rinnalleni kulkemaan.


      • vain numeroita
        Höpö Höpö kirjoitti:

        Voi hyvänen aika, kyllä eletty elämä vaan jättää jälkensä, LUOJAN KIITOS! Vaikka olisi kuinka kypsä ja varhaiskypsä parikymppinen niin en itse nelikymppisenä voisi kuvitellakaan olevani suhteessa parikymppisen, tai edes kolmikymppisen kanssa,
        silloin minussa olisi kovasti paljon jotain vikaa, ja itse olisin henkisesti jotenkin epäkypsä tosiaan. Eikä se tarkoita numeroiden tuijottamista, vaan eletyn elämänkokemuksen puutteen tuijottamista, ja hyvin lapsellisten mielipiteitten ja käytöksen esiintymisen tuijottamista, kun ne niin selvästi näkyy... en edes jaksaisi sellaista teinipelleilyä suhteessa.
        Ei siinä mitään vikaa ole, jos on nuori, mutta nuoret ei tunnu tajuavan jos vanhempi ja kokeneempi heidät torjuu.
        Mitä ihmeen tekemistä sillä on sen kanssa, että on itse ollut nuori, pitäisikö tällä muistolla ryhtyä paimentamaan teiniä ja ryhtymään äitihahmoksi suhteessa?
        Ei kuulkaas, minä ainakin haluan suht tasaveroisen aikuisen naisen rinnalleni kulkemaan.

        Jokainen voi toki tykätä mistä haluaa. Todennäköisesti jos on kamalasti ennakkoluuloja, voi menettää monta hyvää tilaisuutta ja monta hyvää naista.

        Oletko varma, ettei kyse ole siitä, että koet itsesi jotenkin alempiarvoiseksi tai huonommaksi kun olet nuoremman naisen seurassa ?


      • Tyttö
        Höpö Höpö kirjoitti:

        Voi hyvänen aika, kyllä eletty elämä vaan jättää jälkensä, LUOJAN KIITOS! Vaikka olisi kuinka kypsä ja varhaiskypsä parikymppinen niin en itse nelikymppisenä voisi kuvitellakaan olevani suhteessa parikymppisen, tai edes kolmikymppisen kanssa,
        silloin minussa olisi kovasti paljon jotain vikaa, ja itse olisin henkisesti jotenkin epäkypsä tosiaan. Eikä se tarkoita numeroiden tuijottamista, vaan eletyn elämänkokemuksen puutteen tuijottamista, ja hyvin lapsellisten mielipiteitten ja käytöksen esiintymisen tuijottamista, kun ne niin selvästi näkyy... en edes jaksaisi sellaista teinipelleilyä suhteessa.
        Ei siinä mitään vikaa ole, jos on nuori, mutta nuoret ei tunnu tajuavan jos vanhempi ja kokeneempi heidät torjuu.
        Mitä ihmeen tekemistä sillä on sen kanssa, että on itse ollut nuori, pitäisikö tällä muistolla ryhtyä paimentamaan teiniä ja ryhtymään äitihahmoksi suhteessa?
        Ei kuulkaas, minä ainakin haluan suht tasaveroisen aikuisen naisen rinnalleni kulkemaan.

        Olen nimimerkin Höpö Höpö kanssa samaa mieltä siinä mielessä, että minustakaan ikää ei voi kuitata vain numerona.

        Sellaisessa parisuhteessa eläminen, jossa ikäero on suuri, ei varmastikaan sovi kaikille. Kuten Höpö Höpö sanoikin, eletty elämä jättää jälkensä ja eri ikäiset ihmiset ovat lisäksi eläneet hieman erilaisessa ympäristössä. Elämäntilanteet ovat usein erilaisia ja kenties tarpeet ja toiveet tulevaisuuden suhteen sekä kyky sitoutua saattavat poiketa hieman.

        Itse olen nuorehko, alle 30-vuotias nainen ja olen ollut parisuhteessa ainoastaan itseäni vanhempien naisten kanssa. Ikäeroa on yleensä ollut ~kymmenen vuotta, mikä ei välttämättä ole kovin paljoa edes. Kuitenkaan en voi sanoa, etteikö ikäeroa täysin suhteessa huomaa. Lähinnä se näkyy siinä, että oma elämäni on joiltain osin vielä auki. Opiskelen enkä ole varma siitä, mitä tulevaisuuden työnäkymät pitävät sisällään. Toisella taas asiat ovat siinä mielessä vakiintuneet.

        Meillä tämä on oikeastaan ainoa, missä ikäeron huomaa. Muutoin olemme kiinnostuneita hyvin samankaltaisista asioista ja meidän elämäntapamme on ollut helppo sovittaa yhteen. Myös tulevaisuudesta ajattelemme samoin. Tässä on kuitenkin keskeistä se, että minullakin on olllut oma historiani ja olen aina haaveillut suhteesta, joka kestää läpi elämän. Lisäksi minulla on ollut jo hyvin nuoresta vahva itsetuntemus niin, että tiedän mikä on minulle hyväksi ja millaisia asioita haluan elämääni.

        Ymmärrän hyvin, että kaikki eivät jaksa antaa mahdollisuutta itseään reilusti nuoremmille ihmisille. En tiedä tekisinkö niin itsekään.

        Kuitenkin olen todella onnellinen siitä, että oma puolisoni "otti riskin" ja ikäerosta huolimatta heittäytyi suhteeseen kanssani. Paljon olisi meiltä kummaltakin mennyt ohi, jos näin ei olisi käynyt. :)


      • ...
        Tyttö kirjoitti:

        Olen nimimerkin Höpö Höpö kanssa samaa mieltä siinä mielessä, että minustakaan ikää ei voi kuitata vain numerona.

        Sellaisessa parisuhteessa eläminen, jossa ikäero on suuri, ei varmastikaan sovi kaikille. Kuten Höpö Höpö sanoikin, eletty elämä jättää jälkensä ja eri ikäiset ihmiset ovat lisäksi eläneet hieman erilaisessa ympäristössä. Elämäntilanteet ovat usein erilaisia ja kenties tarpeet ja toiveet tulevaisuuden suhteen sekä kyky sitoutua saattavat poiketa hieman.

        Itse olen nuorehko, alle 30-vuotias nainen ja olen ollut parisuhteessa ainoastaan itseäni vanhempien naisten kanssa. Ikäeroa on yleensä ollut ~kymmenen vuotta, mikä ei välttämättä ole kovin paljoa edes. Kuitenkaan en voi sanoa, etteikö ikäeroa täysin suhteessa huomaa. Lähinnä se näkyy siinä, että oma elämäni on joiltain osin vielä auki. Opiskelen enkä ole varma siitä, mitä tulevaisuuden työnäkymät pitävät sisällään. Toisella taas asiat ovat siinä mielessä vakiintuneet.

        Meillä tämä on oikeastaan ainoa, missä ikäeron huomaa. Muutoin olemme kiinnostuneita hyvin samankaltaisista asioista ja meidän elämäntapamme on ollut helppo sovittaa yhteen. Myös tulevaisuudesta ajattelemme samoin. Tässä on kuitenkin keskeistä se, että minullakin on olllut oma historiani ja olen aina haaveillut suhteesta, joka kestää läpi elämän. Lisäksi minulla on ollut jo hyvin nuoresta vahva itsetuntemus niin, että tiedän mikä on minulle hyväksi ja millaisia asioita haluan elämääni.

        Ymmärrän hyvin, että kaikki eivät jaksa antaa mahdollisuutta itseään reilusti nuoremmille ihmisille. En tiedä tekisinkö niin itsekään.

        Kuitenkin olen todella onnellinen siitä, että oma puolisoni "otti riskin" ja ikäerosta huolimatta heittäytyi suhteeseen kanssani. Paljon olisi meiltä kummaltakin mennyt ohi, jos näin ei olisi käynyt. :)

        Paljon teiltäkin olisi jäänyt kokematta ja näkemättä, jos se vanhempi osapuoli olisi ollut sen verran ennakkoluuloinen, ettei kanssasi olisi lähtenyt suhteeseen pelkän ikäeron takia.


      • Pöhö Pöhö
        vain numeroita kirjoitti:

        Jokainen voi toki tykätä mistä haluaa. Todennäköisesti jos on kamalasti ennakkoluuloja, voi menettää monta hyvää tilaisuutta ja monta hyvää naista.

        Oletko varma, ettei kyse ole siitä, että koet itsesi jotenkin alempiarvoiseksi tai huonommaksi kun olet nuoremman naisen seurassa ?

        En halua äitihahmoksi, ja sellainen olo kieltämättä tulee kovin nuoressa ja lapsekkaassa seurassa jossa jutut on mitä on ... miksi teillä nuorilla on niin sitkeässä käsitys, että vain nuoruus ja alhainen ikä on jotain parasta ja himoittavaa tässä maailmassa, jotain mitä ihan takuulla jokainen, ne/me vanhatkin varmasti haluamme, muttemme vain myönnä? Ja vielä, että seurassanne olemme jotenkin huonoja ja alempiarvoisiakin vielä, pitää sanoa etten ole koskaan edes tullut ajatelleeksi että joku vanhempi voisi kokea noin! Itse viihdyn hyvin omissa nahoissani, eikä minulla ole ikäkriisiäkään, miksi ihmeessä minun pitäisi selitellä kuin minussa olisi jotain vikaa, jos en viihdy parikymppisten seurassa...
        Ihan samanlainen juttu tämä on kuin mikä tahansa mieltymysasia, toiset tykkää jostain mistä toiset taas ei, eikä kummassakaan mitään vikaa tarvitse olla, saati ennakkoluuloja... en minä vihreitä verhojakaan väkisin osta, jos punainen on lempivärini, en vaikka kuinka tyrkyttäisitte.


      • 999+999
        Pöhö Pöhö kirjoitti:

        En halua äitihahmoksi, ja sellainen olo kieltämättä tulee kovin nuoressa ja lapsekkaassa seurassa jossa jutut on mitä on ... miksi teillä nuorilla on niin sitkeässä käsitys, että vain nuoruus ja alhainen ikä on jotain parasta ja himoittavaa tässä maailmassa, jotain mitä ihan takuulla jokainen, ne/me vanhatkin varmasti haluamme, muttemme vain myönnä? Ja vielä, että seurassanne olemme jotenkin huonoja ja alempiarvoisiakin vielä, pitää sanoa etten ole koskaan edes tullut ajatelleeksi että joku vanhempi voisi kokea noin! Itse viihdyn hyvin omissa nahoissani, eikä minulla ole ikäkriisiäkään, miksi ihmeessä minun pitäisi selitellä kuin minussa olisi jotain vikaa, jos en viihdy parikymppisten seurassa...
        Ihan samanlainen juttu tämä on kuin mikä tahansa mieltymysasia, toiset tykkää jostain mistä toiset taas ei, eikä kummassakaan mitään vikaa tarvitse olla, saati ennakkoluuloja... en minä vihreitä verhojakaan väkisin osta, jos punainen on lempivärini, en vaikka kuinka tyrkyttäisitte.

        No olet juurikin todiste siitä että ikä on todellakin vain numeroita. Anteeksi vaan mutta vaikutat harvinaisen kapeakatseinen ja ennakoluuloinen keski-iästäsi huolimatta.

        Äitihahmouskin on ihan asennekysymys...jotkut ihmiset kaipaavat vielä viiskymppisenäkin äitihahmoa elämäänsä, eikä siinäkään mitään pahaa ole.

        Ja hei, vaikket osta niitä vihreitä verhoja niin alatko mollaamaan niitäkin?


      • Äly Hoi voi voi
        999+999 kirjoitti:

        No olet juurikin todiste siitä että ikä on todellakin vain numeroita. Anteeksi vaan mutta vaikutat harvinaisen kapeakatseinen ja ennakoluuloinen keski-iästäsi huolimatta.

        Äitihahmouskin on ihan asennekysymys...jotkut ihmiset kaipaavat vielä viiskymppisenäkin äitihahmoa elämäänsä, eikä siinäkään mitään pahaa ole.

        Ja hei, vaikket osta niitä vihreitä verhoja niin alatko mollaamaan niitäkin?

        Miksi sinun on vaikea hyväksyä minun mielipidettäni, se jos mikä on kapeakatseisuutta ja ennakkoluuloisuutta. Aloittaja kysyi, minä vastaan, jos vastaukset ei miellytä, on turha haukkua vastaajia, jokainen meistä on oikeutettu omaan mielipiteeseensä ja katsantokantaansa, omituista että teille nuorille pitää olla aina tätä opettamassa... huomaatko, siinä juuri yksi iso syy miksi se ikä juuri on muutakin kuin numero!
        Miksi koet kaiken eriävän mielipiteen mollaamiseksi? Eihän täällä voi mistään, eikä mitenkään, eikä millään tyylillä kirjoittaa joutumatta hyökkäyksen kohteeksi, sen olen huomannut, mutta tämä nyt on jo naurettavaa... toiset pitää tyttäristä, toiset äideistä, ei siitä kannata sen enempää riehua eikä ketään syytellä, eiköhän kaikille löydy se mielitietty.


      • 999+999
        Äly Hoi voi voi kirjoitti:

        Miksi sinun on vaikea hyväksyä minun mielipidettäni, se jos mikä on kapeakatseisuutta ja ennakkoluuloisuutta. Aloittaja kysyi, minä vastaan, jos vastaukset ei miellytä, on turha haukkua vastaajia, jokainen meistä on oikeutettu omaan mielipiteeseensä ja katsantokantaansa, omituista että teille nuorille pitää olla aina tätä opettamassa... huomaatko, siinä juuri yksi iso syy miksi se ikä juuri on muutakin kuin numero!
        Miksi koet kaiken eriävän mielipiteen mollaamiseksi? Eihän täällä voi mistään, eikä mitenkään, eikä millään tyylillä kirjoittaa joutumatta hyökkäyksen kohteeksi, sen olen huomannut, mutta tämä nyt on jo naurettavaa... toiset pitää tyttäristä, toiset äideistä, ei siitä kannata sen enempää riehua eikä ketään syytellä, eiköhän kaikille löydy se mielitietty.

        Ikävää jos koit tulleesi haukutuksi osalta sillä mielestäni esitin vain eriävän mielipiteeni kuitenkaan sortumatta esim. allaolevan tyyliseen tapaan esittää oma kanta:

        "hyvin lapsellisten mielipiteitten ja käytöksen esiintymisen tuijottamista, kun ne niin selvästi näkyy... en edes jaksaisi sellaista teinipelleilyä suhteessa. "

        Todellakin jokaisella on oma makunsa ja mieltymyksensä, mutta jotenkin surullista jos omaa näkökulmaansa täytyy puolustella muita mollaten...se ei kyllä yhtään herätä kunnioitusta mielipidettäsi kohtaan ja itse asiassa edelleen vesität vielä omalla kirjoitustyylilläsi sen alkuperäisen sanomasi.


      • Hohho i jaa
        999+999 kirjoitti:

        Ikävää jos koit tulleesi haukutuksi osalta sillä mielestäni esitin vain eriävän mielipiteeni kuitenkaan sortumatta esim. allaolevan tyyliseen tapaan esittää oma kanta:

        "hyvin lapsellisten mielipiteitten ja käytöksen esiintymisen tuijottamista, kun ne niin selvästi näkyy... en edes jaksaisi sellaista teinipelleilyä suhteessa. "

        Todellakin jokaisella on oma makunsa ja mieltymyksensä, mutta jotenkin surullista jos omaa näkökulmaansa täytyy puolustella muita mollaten...se ei kyllä yhtään herätä kunnioitusta mielipidettäsi kohtaan ja itse asiassa edelleen vesität vielä omalla kirjoitustyylilläsi sen alkuperäisen sanomasi.

        Muita mollaten, niin kuin juuri itse teet... ei sitten kannata sortua samaan, mitä vastaan saarnaa, ihminen vain olen, enkä tämän enempää jaksa/viitsi asiaa vääntää, tämäkin menee jo yli normaalin... eihän tästä tule loppua ikinä, aina voi tarttua toisen johonkin lauseeseen ja vääntää sen mieleisekseen mollaukseksi ja miten se nyt sitten sattuu sopimaan omaan tarkoitukseen, ja sen varjolla mollata vähän lisää... noh, palataan taas siihen, että tätä juuri tarkoitin, ja tarkoitan edelleen. En jaksa jokaista asiaa suhteessakaan analysoida ja pilkkoa pieniksi paloiksi ja turhanpäiväinen kiukuttelu on ehdottomasti ei sallittua, kuten myös mustasukkaisuus, ja se kaikki on nuorilla vielä niin päällä, kun ollaan epävarmoja itsestä.
        Miksi ylipäänsä pitäisi puolustella omaa mielipidettä, mielipide on mielipide ja perustuu faktoihin, tunteisiin, elettyyn elämään tai mihin ikinä perustuukaan....kaikki on sallittua ja yhtä hyvää, mielipideasioistapa onkin järkeä kiistellä.


      • 40++
        Hohho i jaa kirjoitti:

        Muita mollaten, niin kuin juuri itse teet... ei sitten kannata sortua samaan, mitä vastaan saarnaa, ihminen vain olen, enkä tämän enempää jaksa/viitsi asiaa vääntää, tämäkin menee jo yli normaalin... eihän tästä tule loppua ikinä, aina voi tarttua toisen johonkin lauseeseen ja vääntää sen mieleisekseen mollaukseksi ja miten se nyt sitten sattuu sopimaan omaan tarkoitukseen, ja sen varjolla mollata vähän lisää... noh, palataan taas siihen, että tätä juuri tarkoitin, ja tarkoitan edelleen. En jaksa jokaista asiaa suhteessakaan analysoida ja pilkkoa pieniksi paloiksi ja turhanpäiväinen kiukuttelu on ehdottomasti ei sallittua, kuten myös mustasukkaisuus, ja se kaikki on nuorilla vielä niin päällä, kun ollaan epävarmoja itsestä.
        Miksi ylipäänsä pitäisi puolustella omaa mielipidettä, mielipide on mielipide ja perustuu faktoihin, tunteisiin, elettyyn elämään tai mihin ikinä perustuukaan....kaikki on sallittua ja yhtä hyvää, mielipideasioistapa onkin järkeä kiistellä.

        Onko sinulla omakohtaista suhdekokemusta huomattavasti sinua nuoremman kanssa?


      • ...
        Hohho i jaa kirjoitti:

        Muita mollaten, niin kuin juuri itse teet... ei sitten kannata sortua samaan, mitä vastaan saarnaa, ihminen vain olen, enkä tämän enempää jaksa/viitsi asiaa vääntää, tämäkin menee jo yli normaalin... eihän tästä tule loppua ikinä, aina voi tarttua toisen johonkin lauseeseen ja vääntää sen mieleisekseen mollaukseksi ja miten se nyt sitten sattuu sopimaan omaan tarkoitukseen, ja sen varjolla mollata vähän lisää... noh, palataan taas siihen, että tätä juuri tarkoitin, ja tarkoitan edelleen. En jaksa jokaista asiaa suhteessakaan analysoida ja pilkkoa pieniksi paloiksi ja turhanpäiväinen kiukuttelu on ehdottomasti ei sallittua, kuten myös mustasukkaisuus, ja se kaikki on nuorilla vielä niin päällä, kun ollaan epävarmoja itsestä.
        Miksi ylipäänsä pitäisi puolustella omaa mielipidettä, mielipide on mielipide ja perustuu faktoihin, tunteisiin, elettyyn elämään tai mihin ikinä perustuukaan....kaikki on sallittua ja yhtä hyvää, mielipideasioistapa onkin järkeä kiistellä.

        Ja täten leimaat kaikki nuoret epävarmoiksi ja vanhemmat ihmiset varmoiksi ?

        Sattumoisin tunnen nitä vanhempia 50 naisia, jotka todella ovat epävarmoja itsestään ja sitten myös niitä nuoria, jotka ovat varmoja itsestään ja siitä mitä haluavat.

        Saaneen ihan kokemusta kirjoittaa, että vanhemmat naiset ne vasta v'mäisiä ovat varsinkin tuolloin kun on ne vaihdevuodet päällä. Silloinhan vasta epävarmoja ollaankin ja haetaan itsetunnon pönkitystä kaikesta.

        Mutta korostan vielä, jokainen on yksilö. Aina voi tehdä yleistyksiä, mutta aina joukkoon mahtuu niitä, jotka eivät mahdu yleistyksien piiriin.

        On myös eri asia onko epävarma noin yleisesti vai onko päällä rakkaussuruja ym. Surut ja murheet kuuluvat myös elämään, se on ihan normaalia, eikä se suinkaan vielä ole mikään merkki huonosta itsetunnosta. Hälyttävämpää olisikin jos ei mitään tuntisi, ei surua eikä iloa.


      • 999+999
        Hohho i jaa kirjoitti:

        Muita mollaten, niin kuin juuri itse teet... ei sitten kannata sortua samaan, mitä vastaan saarnaa, ihminen vain olen, enkä tämän enempää jaksa/viitsi asiaa vääntää, tämäkin menee jo yli normaalin... eihän tästä tule loppua ikinä, aina voi tarttua toisen johonkin lauseeseen ja vääntää sen mieleisekseen mollaukseksi ja miten se nyt sitten sattuu sopimaan omaan tarkoitukseen, ja sen varjolla mollata vähän lisää... noh, palataan taas siihen, että tätä juuri tarkoitin, ja tarkoitan edelleen. En jaksa jokaista asiaa suhteessakaan analysoida ja pilkkoa pieniksi paloiksi ja turhanpäiväinen kiukuttelu on ehdottomasti ei sallittua, kuten myös mustasukkaisuus, ja se kaikki on nuorilla vielä niin päällä, kun ollaan epävarmoja itsestä.
        Miksi ylipäänsä pitäisi puolustella omaa mielipidettä, mielipide on mielipide ja perustuu faktoihin, tunteisiin, elettyyn elämään tai mihin ikinä perustuukaan....kaikki on sallittua ja yhtä hyvää, mielipideasioistapa onkin järkeä kiistellä.

        Joo eipä ole tarkoitus todellakaan mollata. Provosoiduin vain ehkä tavastasi luonnehtia nuoria ihmisiä.
        Itselläni menee piakkoin neljänkympin legendaarinen rajapyykki rikki, ja uskon etten ole sen aikuisempi vielä kuusikymppisenäkään :)

        Jotkut ihmiset ovat jo syntyessään keski-ikäisiä, toiset eivät "aikuistu" koskaan mutta eihän se tarkoita että koko elämä on "teinipelleilyä" - vaan ainoastaan toisinaan


      • ...
        ... kirjoitti:

        Ja täten leimaat kaikki nuoret epävarmoiksi ja vanhemmat ihmiset varmoiksi ?

        Sattumoisin tunnen nitä vanhempia 50 naisia, jotka todella ovat epävarmoja itsestään ja sitten myös niitä nuoria, jotka ovat varmoja itsestään ja siitä mitä haluavat.

        Saaneen ihan kokemusta kirjoittaa, että vanhemmat naiset ne vasta v'mäisiä ovat varsinkin tuolloin kun on ne vaihdevuodet päällä. Silloinhan vasta epävarmoja ollaankin ja haetaan itsetunnon pönkitystä kaikesta.

        Mutta korostan vielä, jokainen on yksilö. Aina voi tehdä yleistyksiä, mutta aina joukkoon mahtuu niitä, jotka eivät mahdu yleistyksien piiriin.

        On myös eri asia onko epävarma noin yleisesti vai onko päällä rakkaussuruja ym. Surut ja murheet kuuluvat myös elämään, se on ihan normaalia, eikä se suinkaan vielä ole mikään merkki huonosta itsetunnosta. Hälyttävämpää olisikin jos ei mitään tuntisi, ei surua eikä iloa.

        Korostan vielä, että silloin ne vaihde(lue viihde )vuodet tulevat, niin silloin se kiukuttele vasta alkaakin. Kaikessa on vikaa, kaikki on pielessä, mikään ei kelpaa, etsitään uusia suhteita, lennetään kukasta kukkaan, kaikille kiukutellaan ihan mitättömistä asioista jne.

        Huom. erittäin useasti vaihdevuotisia läheltä seuranneena =)


      • muista hengittää
        ... kirjoitti:

        Korostan vielä, että silloin ne vaihde(lue viihde )vuodet tulevat, niin silloin se kiukuttele vasta alkaakin. Kaikessa on vikaa, kaikki on pielessä, mikään ei kelpaa, etsitään uusia suhteita, lennetään kukasta kukkaan, kaikille kiukutellaan ihan mitättömistä asioista jne.

        Huom. erittäin useasti vaihdevuotisia läheltä seuranneena =)

        eli pitää puhua menopaussin sijasta menokelauksesta... En taida kommentoida tuohon, mutta sivusta seuranneena ja itsekin eläneenä mietin, että koitan omassa elämässäni kääntää joka kiven ja elää niin läsnä, ettei ainakaan elämättömyyttään tarvitse katkeroitua. Hymyssä suin, kiitollisella asenteella ja elämän mielettömään mielekkyyteen luottaen...


      • Just tuollasia!
        ... kirjoitti:

        Ja täten leimaat kaikki nuoret epävarmoiksi ja vanhemmat ihmiset varmoiksi ?

        Sattumoisin tunnen nitä vanhempia 50 naisia, jotka todella ovat epävarmoja itsestään ja sitten myös niitä nuoria, jotka ovat varmoja itsestään ja siitä mitä haluavat.

        Saaneen ihan kokemusta kirjoittaa, että vanhemmat naiset ne vasta v'mäisiä ovat varsinkin tuolloin kun on ne vaihdevuodet päällä. Silloinhan vasta epävarmoja ollaankin ja haetaan itsetunnon pönkitystä kaikesta.

        Mutta korostan vielä, jokainen on yksilö. Aina voi tehdä yleistyksiä, mutta aina joukkoon mahtuu niitä, jotka eivät mahdu yleistyksien piiriin.

        On myös eri asia onko epävarma noin yleisesti vai onko päällä rakkaussuruja ym. Surut ja murheet kuuluvat myös elämään, se on ihan normaalia, eikä se suinkaan vielä ole mikään merkki huonosta itsetunnosta. Hälyttävämpää olisikin jos ei mitään tuntisi, ei surua eikä iloa.

        No sinä se laitat mutkat suoriksi, kuka leimaa ja ketä? Tuo sinun kirjoituksesi on juuri sitä mitä tarkoitin, että otetaan jokin lause, ja väännetään se uuteen merkitykseen, niin kuin se sinulle sopii ja sinun tarkoitukseesi, kuka sinun mielestäsi on kirjoittanut että vanhat ihmiset ovat varmoja? Epävarmuus taas kuuluu nuoruuteen.
        Mistä ihmeestä revit surut ja ilotkin tuohon vielä perään, aivan kuin olisin nekin kieltänyt... nyt ei voi kuin nauraa, todistit taas niin oikeaksi sen minkä jo tiesinkin!
        Ikä on niin paljon enemmän kuin numeroita, kiitos siitä.
        Ja nyt voitkin aloittaa vanhempien ihmisten haukkumisen... eikun senhän teitkin jo, onnittelut, olet oikein fiksu nuori, heh heh!


      • 40++
        Just tuollasia! kirjoitti:

        No sinä se laitat mutkat suoriksi, kuka leimaa ja ketä? Tuo sinun kirjoituksesi on juuri sitä mitä tarkoitin, että otetaan jokin lause, ja väännetään se uuteen merkitykseen, niin kuin se sinulle sopii ja sinun tarkoitukseesi, kuka sinun mielestäsi on kirjoittanut että vanhat ihmiset ovat varmoja? Epävarmuus taas kuuluu nuoruuteen.
        Mistä ihmeestä revit surut ja ilotkin tuohon vielä perään, aivan kuin olisin nekin kieltänyt... nyt ei voi kuin nauraa, todistit taas niin oikeaksi sen minkä jo tiesinkin!
        Ikä on niin paljon enemmän kuin numeroita, kiitos siitä.
        Ja nyt voitkin aloittaa vanhempien ihmisten haukkumisen... eikun senhän teitkin jo, onnittelut, olet oikein fiksu nuori, heh heh!

        Tämäpä se vasta kypsän ihmisen tekstiä on.

        Hyvä osoitus, että kypsyys ei aina tule iän mukana, toisinaan ikä tulee yksin ;-)


    • ..

      Munkin mielestä ne on vain numeroita.

      Se, että rakastuu toiseen ihmiseen niin ei siihen vaikuta se, että minkä ikäinen hän on, onko tumma vai vaalee, onko täysin samanlainen kuin itse vai ihan toisesta ääripäästä. Se vain kolahtaa, jos kolahtaa!

      Jos toisen lähellä tuntee olevansa kotona. Tuntee olevansa ehjä.
      Se, että saa olla toisen kanssa aidosti se oma itsensä,
      kelpaa sellaisena kuin on.
      Se, että se toinen tykkää susta siltikin, vaikka oot kaukana täydellisyydestä.
      Niin mitä väliä silloin on jostain ikäerosta?

      • sisarAnni

        nunnan myös.aameeeen.


    • näköalapaikalla

      Ikää ja henkistä kypsyyttä tulee arvioida toisistaan erillään. Ei numerot sinänsä muokkaa ihmistä, vaan se kuuluisa elämänkokemus. Silti joskus hämmentää huomata, miten aikuisille ihmisille ei tunnu tarttuneen mittariin mitään muuta kuin niitä vuosia (karrikoidusti sanottuna), mutta vastaavasti on sitten sellaisia nuoria ihania ihmisiä, jotka osoittavat mykistävää kypsyyttä vähäisistä vuosirenkaista huolimatta. Eli tismalleen samoilla linjoilla olen edellisten kommentoijien kanssa. Otetaan vaan ihmiset ennakkoluulottomasti vastaan ja koitetaan ammentaa toinen toistemme kokemusmaailmasta... se on mun neuvo (vaikkei edes kysytty).

    • ...

      Itselleni kävi niin, että minua reilusti vanhempi nainen ihastui minuun.. Ja jossain vaiheessa ehkä hiukan painostamalla sai minut alkamaan seurustelemaan hänen kanssaan( olin kyllä itsekin ihastunut häneen ja silloin myös rakastumassa). Ja sitten kuin salama kirkkaalta hän tajusi, että olen liian nuori, ja jätti minut.

      • ////

        Tuttu tunne. Useammin kuin kerran on käynyt niin, että vanhempi nainen on alkanut pokata minua, sitten kun on saanut isketyksi minut, niin vähän ajan päästä tulee tämä niin tavallinen kriisi jokaiselle vanhemmalle naiselle, esitetään syyksi niin nuorta ikää ja emme sovi toisillemme, koska on niin paljon ikäeroa jne. Joka kerta saman kaavan mukaan.

        Todennäköisesti vaan on kyse siitä, että etsitään yhden tai muutaman yön heilaa, eikä haluta sitoutua. Helpompi on sanoa, että on liikaa ikäeroa, vaikka todellinen syy on se, että etsitään vain seksiä tai itsetunnon pönkittäjää. Myös alusta lähtien ikäni on ollut selvillä, joten ei se ikä ole ollut mikään yllätys..


      • märkäkorva
        //// kirjoitti:

        Tuttu tunne. Useammin kuin kerran on käynyt niin, että vanhempi nainen on alkanut pokata minua, sitten kun on saanut isketyksi minut, niin vähän ajan päästä tulee tämä niin tavallinen kriisi jokaiselle vanhemmalle naiselle, esitetään syyksi niin nuorta ikää ja emme sovi toisillemme, koska on niin paljon ikäeroa jne. Joka kerta saman kaavan mukaan.

        Todennäköisesti vaan on kyse siitä, että etsitään yhden tai muutaman yön heilaa, eikä haluta sitoutua. Helpompi on sanoa, että on liikaa ikäeroa, vaikka todellinen syy on se, että etsitään vain seksiä tai itsetunnon pönkittäjää. Myös alusta lähtien ikäni on ollut selvillä, joten ei se ikä ole ollut mikään yllätys..

        Kun on heikko itsetunto ja vahva luulo itsestä, ikä on tosiaan helppo muuttuja, jolla voi asettua toisen yläpuolelle. Kai sekin sitten sopii kuvioon: jatketaan egon pönkittämistä vielä viimeiseksi sillä, että katsotaan säälivästi ylhäältä alaspäin. Mutta itsestäänhän tällainen ihminen kertoo eikä kenestäkään muusta... Ikäjuopa ei oikeuta ketään käyttäytymään huonosti, vaikka nämä puumat joskus tuntuvat katsovan oikeudekseen tehdä ja sanoa mitä vaan :/


    • Yks viiskymppinen

      Kyllä ja ei.
      Ikä ja siihen liittyvät arvot jne. ovat miusta yhtä arvokkaita jokaisessa iässä ja ne tahtomattaankin muokkaavat meitä. Ja miusta se on hyvä.
      Jokaiseen ihmisen persoonaan kuuluvat yhtenä osana nää ikäjutut, nuorilla omat ja vanhemmilla omat. Niissäkin ollaan yksilöitä, esim. moni nuori on kypsempi ja käyttäytyy paremmin kuin joku puolta vanhempi ja taas toisinpäin: jotkut vanhemmat ihmisillä voi olla enemmän seikkailumieltä ja elämännälkää tms. kuin monella nuorella.
      Ketkä kaksi ihmistä sopii toisilleen ja keiden suhde toimii, se on vain kahden kauppa, kahden yksilön välinen juttu. Ikä määrää siinä vain osana persoonaa, ei numerona.

    • ...

      Lapsellisuus on niin suhteellista.. Jotkut asiat mitä toinen sanoo ja tekee on toisen mielestä lapsellista ja sitten kun itse tekee tai sanoo jotain niin se ei olekaan lapsellista.. Esimerkiksi jos nuorempi osapuoli haluaa vastauksia kysmyksiinsä esim. erosta, niin silloin on lapsellinen..

    • :)

      Mielestäni asiaa pitäisi kunnolla harkita ennenkuin aloittaa suhteen nuoremman ihmisen kanssa, eikä vaan mene tunteiden viemänä. Koska sitten kun se todellisuus iskee, niin siinä sitä sitten ollaan taas ja kun tiedettävästi parisuhdetta ei pysty lopettamaan niin etteikö se satuttaisi jompaa kumpaa. Ja luulisi, että vanhemmilla ihmisillä on jo sen verran tuota harkintakykyä ja järkeä, ettei anna vaan tunteiden viedä.

      • rakkauden takia

        Mutta mitä tarkoitusta varten sitten mennään suhteeseen jos ei tunteiden ? Rahan, yksinäisyyden tukahduttamiseen vai minkä ? Eikö parisuhde perustukin tunteisiin ?

        Yhtä lailla, samaa vuosiluokkaa olevien seurustelevien parissa voi toisesta ilmaantua sellaisia piirteitä, joiden kanssa ei voi elää esim. väkivalta, jatkuva pettäminen jne.

        Minä ainakin haluaisin suhteeseen tunteiden takia, sen takia, että pidän toisesta aivan älyttömästi, en sen takia, että asuminen olisi halvempaa tai että eläisin jonkun siivillä saati sitten haluaisin vain epätoivoisesti vain jonkun kunhan vaan jonkun, jotta ei tuntisi itseään yksinäiseksi.


    • :)

      Tottakai suhde aloitetaan tunteiden perusteella. Ja totta, ei se ikää katso toimiiko juttu vai ei. Mutta luulisi vain, että vanhemmat ihmiset tietävät paremmin mitä haluavat tai eivät ja harkitsisi ja punnitsisi asiaa ennenkuin hyppää suhteeseen.

    • 999+999

      Todellakin on vaan numeroita siinä vaiheessa kun on rakkautta.

      Silloin kun sielut kohtaavat ei siinä fyysistä ikää paljon tuijotella. Ja sielun voivat olla satoja tuhansia vuotta vanhoja niin eipä siinä muutaman kymmenen vuoden fyysinen ikäero paljon paina.

      Mielipiteitä on monia ja henk.koht. sellainen ihminen joka takertuisi ikäeroon yms. ei olisi minulle millään muullakaan tavoin oikea.

      Itse katson ikäeroon tuijottelun henkiseksi kypsymättömyydeksi, ja se että on kypsymätön ei katso ihmisen ikää ollenkaan. Kypsymättömiä materialisteja löytyy ihan kaikista ikäluokista.

      Eli edelleen sielu ratkaisee

    • jh

      MIksi tällaisesta pitää edes vääntää täällä ja väittää toisten mielipiteitä vastaan, jokainen päättäköön kohdallansa, ja tilanteen ja tapauksen mukaan, tietenkin.

      • 17+5

        Tämä on keskustelupalsta. Hiljaista olisi, jos ei oltaisi eri mieltä mistään :) Se on tietty asia erikseen, että millä tyylillä puhutaan.


    • uskallus

      Ikä on ongelma ainoastaan siinä mielessä, että asiat eivät etene, kun kumpikin miettii, kumman (toisen!) pitäisi ottaa ratkaiseva askel. Nainen mies: homma etenee omalla painollaan; ikätoverit: pakit ei hävetä... Nainen nainen ja ikäero: monta aitaa ylitettävänä ja nolatuksi joutumisen pelkokerroin on tapissa.

      • e-tiketti

        Eli kumman sitten pitäisi olla aktiivisempi ja ottaa ohjat käsiin? Nuoremman vai vanhemman?


      • 57
        e-tiketti kirjoitti:

        Eli kumman sitten pitäisi olla aktiivisempi ja ottaa ohjat käsiin? Nuoremman vai vanhemman?

        Ei siihen ole sääntöjä! Kumman persoonalle aloite käy, kun tilanne on sopiva, kumpi rohkenee jne. Varmaan kaikki pelkää torjumista, ei liity ikään/sukupuoleen pätkääkään.


    • _laa_laa_

      Ikä on todellakin vain numero.

      Mutta ihmiset eivät ole ikiään =)

    • ikänsäkanssasinut

      Ihmisen elämänkokemuksesta riippuu minkä ikäinen hän on. Numerot on eri asia. Yleensä kumminkin numeroikä ja yksilön ikä on aika samat.
      Itse en jaksais nelikymppisenä kuunnella toisen opiskelujuttuja ja -rientoja ym. 20-30-vuotiaan elämään kuuluvaa. Mulla kiinnostaa ihmisessä juuri elämänkokemus ja viisaus (ei siis katkeruus!), kunnioitus. Nuoret helposti ajattelee, että aina tulee seuraava ja sen mukaisesti elävät, vanhemmilla asiat on väistämättä toisin ja sitä tulee myös varovaiseksi pistämään itseään likoon kun on pettymyksiä takana. Tällä en tarkoita, että nuoret automaattisesti olisivat "iloluonoisia ja pinnallisia". Keski-ikäisissä naisissa on valitettavsti teini-ikään jääneitä kummajaisia, jotka eivät tajua edes ulkonäkönsä muutoksia ja kieltävät muutenkin kaiken muutoksen. Se jos mikä on surullista.

      • ...

        Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi se on niin vaikeaa jos oma kumppani opiskelee ? Itselleni on ihan sama opiskelee kumppani, onko koko ikänsä ollut samalla työnantajalla eikä opiskele tai opiskelee että käy töissä.

        Jos haluaa, että kumppani on ns. samassa elämäntilanteessa ja laskee sen varaan, niin mitäs sitten kun jos vaikka itse on ollut koko elämänsä ajan siinä yhdessä ja samassa työssä toistaiseksi voimassaolevalla työsuhteella, mutta sitten tuleekin YT-neuvottelut ja väkeä potkitaan ulos ja itsekin siinä sitten lentää ulos. Ja kas näin, olette siis kumppaninne kanssa eri elämäntilanteissa, toinen on siinä työssä ja toinen sai fudut. Ja fudut saaneella on vähän pakko päivittää osaamistaan, sillä tiedot ja taidot ovat auttamattomasti vanhanaikaisia jo.. Eli opiskelemaan ja päivittämään osaamista siis.

        No niin, jättäisitkö tässä tilanteessa kumppanisi, vain ja ainoastaan sen takia, että olette eri elämäntilanteissa ? Onko tämä joku statusjutu, että kummankin pitää olla toistaiseksi voimassaolevissa työsuhteissa ? Nykyään se, että työsuhde on toistaiseksi voimassaoleva ei kerro vielä mitään, väkeä silti potkitaan ulos ja itseasiassa irtisanominenkin on helpompaa kuin määräaikaisuuksissa. Nykyään on myös muotia antaa vain pätkätöitä, vaikka kuinka olisi koulutusta.

        Tai mitä jos sinä tai kumppanisi joudutte jompikumpi váihtamaan kokonaan alaa vaikka allergian, vamman tai huonon työtilanteen vuoksi ? Mitä jos se toinen joutuukin opiskelemaan ja päivittämään omia tietotaitoja.

        On myös monia ammatteja, joissa joutuu opiskelemaan uutta koko ajan, päivittämään tietojaan, muuten on auttamattomasti ulkona omasta ammattialasta ja osaamisesta.

        Vaikka kuinka elämäänsä suunnittelee, niin ei kaikki mene juuri niin kuin pitäisi.

        Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmaa


      • ikänsäkanssasinut
        ... kirjoitti:

        Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi se on niin vaikeaa jos oma kumppani opiskelee ? Itselleni on ihan sama opiskelee kumppani, onko koko ikänsä ollut samalla työnantajalla eikä opiskele tai opiskelee että käy töissä.

        Jos haluaa, että kumppani on ns. samassa elämäntilanteessa ja laskee sen varaan, niin mitäs sitten kun jos vaikka itse on ollut koko elämänsä ajan siinä yhdessä ja samassa työssä toistaiseksi voimassaolevalla työsuhteella, mutta sitten tuleekin YT-neuvottelut ja väkeä potkitaan ulos ja itsekin siinä sitten lentää ulos. Ja kas näin, olette siis kumppaninne kanssa eri elämäntilanteissa, toinen on siinä työssä ja toinen sai fudut. Ja fudut saaneella on vähän pakko päivittää osaamistaan, sillä tiedot ja taidot ovat auttamattomasti vanhanaikaisia jo.. Eli opiskelemaan ja päivittämään osaamista siis.

        No niin, jättäisitkö tässä tilanteessa kumppanisi, vain ja ainoastaan sen takia, että olette eri elämäntilanteissa ? Onko tämä joku statusjutu, että kummankin pitää olla toistaiseksi voimassaolevissa työsuhteissa ? Nykyään se, että työsuhde on toistaiseksi voimassaoleva ei kerro vielä mitään, väkeä silti potkitaan ulos ja itseasiassa irtisanominenkin on helpompaa kuin määräaikaisuuksissa. Nykyään on myös muotia antaa vain pätkätöitä, vaikka kuinka olisi koulutusta.

        Tai mitä jos sinä tai kumppanisi joudutte jompikumpi váihtamaan kokonaan alaa vaikka allergian, vamman tai huonon työtilanteen vuoksi ? Mitä jos se toinen joutuukin opiskelemaan ja päivittämään omia tietotaitoja.

        On myös monia ammatteja, joissa joutuu opiskelemaan uutta koko ajan, päivittämään tietojaan, muuten on auttamattomasti ulkona omasta ammattialasta ja osaamisesta.

        Vaikka kuinka elämäänsä suunnittelee, niin ei kaikki mene juuri niin kuin pitäisi.

        Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmaa

        No kuule en tarkottanut opintojen täydentämistä tai alan vaihtoa, itsekin sitä olen tehnyt "myöhäisellä iällä". Viittaan siihen, että itketään kun gradu ei valmistu, mietitään miksi isona alkaa, sitten ollaan opiskelijabileissä ja ulkomailla vaihdossa yms. mikä kuuluu nuoren opiskelijan elämään. Olen käynyt ne jutut jo läpi enkä jaksa niistä kiinnostua. En myöskään seksuaali-identiteetin hakemisesta ja muusta sellaisesta, mikä on itsellä parin vuosikymmenen takana. Nuoren ihmisen ajatukset pyörii sen oman navan ympärillä ja niin pitääkin olla; itse en ole äitityyppiä ja haluan tasavertaisen ihmisen rinnalle, joka tukee myös minua jos on tarvetta. Mutta yhtä vähän olisin kiinnostunut, jos elämänkumppani miettisi millaisen hautakiven itselleen haluaa ja hankkisiko lonkkasuojan kaatumisen varalle, olisko ohitusleikkaus jo tehtävä jne. Mielestäni on parasta, jos molemmat on saman ikäisiä suurin piirtein ja jotakuinkin samankaltaisessa vaiheessa elämässä, kopiota en etsisi enkä haluaisi eikä niitä olekaan.


      • 999+999
        ikänsäkanssasinut kirjoitti:

        No kuule en tarkottanut opintojen täydentämistä tai alan vaihtoa, itsekin sitä olen tehnyt "myöhäisellä iällä". Viittaan siihen, että itketään kun gradu ei valmistu, mietitään miksi isona alkaa, sitten ollaan opiskelijabileissä ja ulkomailla vaihdossa yms. mikä kuuluu nuoren opiskelijan elämään. Olen käynyt ne jutut jo läpi enkä jaksa niistä kiinnostua. En myöskään seksuaali-identiteetin hakemisesta ja muusta sellaisesta, mikä on itsellä parin vuosikymmenen takana. Nuoren ihmisen ajatukset pyörii sen oman navan ympärillä ja niin pitääkin olla; itse en ole äitityyppiä ja haluan tasavertaisen ihmisen rinnalle, joka tukee myös minua jos on tarvetta. Mutta yhtä vähän olisin kiinnostunut, jos elämänkumppani miettisi millaisen hautakiven itselleen haluaa ja hankkisiko lonkkasuojan kaatumisen varalle, olisko ohitusleikkaus jo tehtävä jne. Mielestäni on parasta, jos molemmat on saman ikäisiä suurin piirtein ja jotakuinkin samankaltaisessa vaiheessa elämässä, kopiota en etsisi enkä haluaisi eikä niitä olekaan.

        Ootkohan ikinä kokenut Rakkautta?? Puhut elämänkumppanista kuin au-pairin valitsemisesta, sellainen joka vaan parhaiten sopii sisustukseesi ja sillä ei ole mitään mullistuksia elämässään meneillään että pystyy vaan hoitamaan hommansa moitteetta.

        Tiedäthän että kun rakastut ja rakastat niin Elämänkumppanisi ohitusleikkaus pitäisi olla sulle sillä hetkellä maailman tärkein asia. Ja uskoisin että tukisit kumppanisi gradun valmistumista 100 % varsinkin jos omat opintosi ei stressaisi siinä samanaikaisesti.
        Kun puhutaan rakkaudesta niin kyllä ne toisen asiat vaan kummasti kiinnostaa ja niistä tulee tärkeitä vaikka tällä hetkellä tietyt teemat saattavat tuntua kaukaisilta.

        Ja elämä tuppaa yllättämään usein monellakin tavalla; se mikä tuntuu tänään kaukaiselta voi olla huomenna jo osa elämääsi, tai päin vastoin. Hyvässä ja pahassa - mutta elämäksihän sitä vain kutsutaan,


      • ikänsäkanssasinut
        999+999 kirjoitti:

        Ootkohan ikinä kokenut Rakkautta?? Puhut elämänkumppanista kuin au-pairin valitsemisesta, sellainen joka vaan parhaiten sopii sisustukseesi ja sillä ei ole mitään mullistuksia elämässään meneillään että pystyy vaan hoitamaan hommansa moitteetta.

        Tiedäthän että kun rakastut ja rakastat niin Elämänkumppanisi ohitusleikkaus pitäisi olla sulle sillä hetkellä maailman tärkein asia. Ja uskoisin että tukisit kumppanisi gradun valmistumista 100 % varsinkin jos omat opintosi ei stressaisi siinä samanaikaisesti.
        Kun puhutaan rakkaudesta niin kyllä ne toisen asiat vaan kummasti kiinnostaa ja niistä tulee tärkeitä vaikka tällä hetkellä tietyt teemat saattavat tuntua kaukaisilta.

        Ja elämä tuppaa yllättämään usein monellakin tavalla; se mikä tuntuu tänään kaukaiselta voi olla huomenna jo osa elämääsi, tai päin vastoin. Hyvässä ja pahassa - mutta elämäksihän sitä vain kutsutaan,

        Hyvä että tiedät asiat ja minunkin elämäni paremmin kuin minä. Lienee mahtava fiilis kun voit päättää kaikkien muidenkin puolesta miten nämä tuntevat ja saavat tuntea, miten sanoa mielipiteensä ja minkälaisen sisällön kera.


      • 999+999
        ikänsäkanssasinut kirjoitti:

        Hyvä että tiedät asiat ja minunkin elämäni paremmin kuin minä. Lienee mahtava fiilis kun voit päättää kaikkien muidenkin puolesta miten nämä tuntevat ja saavat tuntea, miten sanoa mielipiteensä ja minkälaisen sisällön kera.

        Kurja jos koit kirjoitukseni noin. Tekstilläni on aivan toinenlainen sanoma...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1979
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      989
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      868
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      747
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      740
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      12
      718
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      683
    8. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      80
      674
    9. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      662
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      207
      655
    Aihe