Soittajalle

Tässä runo kauniille, ihanalle pianonsoittajalle tänään :)

Tulit tuulena läpi elämän,
riivit puustani jokaisen lehden.
Muita halusit minua enemmän,
minut täyden tyhjäksi tehden.

Sinun huultesi hento kuiskaus,
koko maailma minulle huusi.
Tuo käsi ja kätesi huiskaus,
tuo karmiinin punainen suusi.

Sinut jälleen kerran unessa näin,
sinä tummasilmäinen nainen.
Minä kysyin sitä silloin,
minä kysyin itseltäin:
Miksi sinua saanut mä en?

Jäit sisälleni sinä elämään,
niin kuin lyhdyssä elää sen henki.
Tuskin ilman halusin elääkään,
minä toimeton herra ja renki.
Sinä katsoit minua katsoen,
vain sen yhden ja ainoan kerran.
Muiden katseita enää katso en,
sydän sukelsi syvään sen verran.

Sinut jälleen kerran unessa näin,
sinä tummasilmäinen nainen.
Minä kysyin sitä silloin,
minä kysyin itseltäin:
Miksi sinua saanut mä en?

Oli aamu ja ilta ja vapaus,
olla yksin ja ulvoa kuuta.
Olin tuttu ja toivoton tapaus,
sinä jossain maailmaa muuta.
Joskus kuulen rapussa askeleet,
sinun korkosi rytmissä soivan,
ehkä muistot ne kulkevat itsekseen,
toivoo katseesi palata voivan...