Mietin, että miksi aina ihastun ns. toivottomiin tapauksiin - varattuihin tai sellaisiin naisiin, joilla on aivan erilaiset taustat eikä siksi juurikaan onnistumisen mahdollisuuksia. Nyt olen yrittänyt ihastua oikein systemaattisesti ja järkiperäisesti erääseen tosi kivaan naiseen, jonka kanssa on paljon yhteistä jne., mutta ei ole kipinää eikä hänkään kyllä vaikuta kovin innostuneelta. Mikä näissä mun kuvioissa mättää? Voiko olla, että pelkään sitoutumista / hylkäämistä niin paljon? Kotoa saatu parisuhdemalli on kyllä karmea.
Älyttömiä ihastuksia
23
690
Vastaukset
- makes sense!
Väkisin ei tule mitään, mutta olen ainakin omalla kohdalla huomannut, että sellaiset 'hullaantumiset' kuvailemasi kaltaisiin saavuttamattomiin tapauksiin kielivät kyllä jotakin mun kipeistä kohdista. Ikään kuin se hylkäämiskokemus pitäis elää aina vaan uudelleen ja uudelleen. Ikään kuin itsellä ei olisi muuta kuin narrin rooli...
Olen sanonut tän aiemminkin: tosi rakkaus ei tee heikoksi vaan vahvaksi. Ei tosirakkaus saa matelemaan toisen edessä, vaan se kohottaa ja saa tuntemaan tietynlaista positiivista ylpeyttä ja arvostusta. - pkeckman
"Mietin,"
Hyvä.
"Nyt olen yrittänyt ihastua oikein systemaattisesti ja järkiperäisesti erääseen tosi kivaan naiseen, jonka kanssa on paljon yhteistä jne"
Ei kannata väkipakolla alkaa ihastuttamaan itseään. Sehän tapahtuu luonnostaan jos on tapahtuakseen. Ensin ihmettelit, että ihastut naisiin, joilla on _aivan_ erilaiset taustat. Nyt kuitenkin sanot, että yrität ihastua johnkin, jonka kanssa sinulla on _paljon_ yhteistä. RR.
"mutta ei ole kipinää eikä hänkään kyllä vaikuta kovin innostuneelta."
Siis ei kummankaan puoleista ihastumista. What's the problem?
"Voiko olla, että pelkään sitoutumista / hylkäämistä niin paljon?"
Jos haet rakkautta, niin alkuvaiheessa siihen liittyvät monet suuret pelot. Jos tuntisit itseäsi tietäisit ehkä minkälaisen kanssa haluaisit sitoutua, etkä sitä niin pelkäisi, vaan tahtoisit. Mutta alkuvaiheessa, ennen suhteen vakiintumista, siihen voivat liittyä hylkäämisen pelot.
"Kotoa saatu parisuhdemalli on kyllä karmea"
Jos kotoa saatu parisuhdemalli on ihan perseestä, niin sitä voi pitää peilinä ja todistusaineistona kuvalleen siitä, minkälainen voisi olla hyvä parisuhdemalli ja siis perseinen parisuhdemallikin voi olla kasvattavaa havaintoaineistoa.- pkeckman
"Jos tuntisit itseäsi"
= Olisit joku, muukin kuin vaatekappale. Olisit tehnyt itsestäsi jonkun, jota rakastat. Niinkuin kaikki(?) olemme lukeneet: "Ensin on rakastettava itseään, jotta voisi rakastaa toista" tms...
- sataasataaropisee
Naisten kans on haasteellista, mukaanlukien itteni.
Eihän sitä alussa voi näyttää kiinnostustaan, jollei se toinen ensin o jotain näyttänyt Jos on kax jokka vartoo merkkiä, niin eihän siinä sitten mitään satu ja tapahdu.
Vällyissähän se kipinä yleensä herätellään. Se on se valinta ja sitten kummankaan ei tarttee miettiä, et tykkääks toi vai ei..
Mitähän koodia toi yks lykkää tua alempana`??
Alotin vahingossa alhaalta vastaamisen, niin ei onnistunut kirjottaminen normaalisti... - nti Cee
haluaisin tietää kuinka vanha olet? Itselle tuollaiset ihastukset mahdottomiin kohteisiin liittyivät nuoruuteen. En kai ollut valmis suhteeseen, ne olivat sellaisia turvallisia kuivaharjoituksia. Jossain vaiheessa halusin oikean suhteen eikä kuivaharjoittelu enää riittänyt.
- toisinpäin
Kehenkään ei voi pakottaa itseään ihastumaan, se joko tulee itsestään tai sitten ei tule. Se ei ole aitoa jos yritän väkipakolla itseäsi ihastuttaa johonkin, huijaat vain itseäsi.
Ja vaikka olisi kuinka paljon yhteistä, ei välttämättä siltikään homma toimi. Samankaltaisuus ei ole siis automaattinen tae onnistumiseen.
Tykästyin aikoinaan naiseen, jonka kanssa meillä oli erittäin paljon yhteistä, mutta sitlikään homma ei toiminut, sain pakit silti. Toista ei kiinnostanut tarpeeksi, vaikka kuinka oli yhteisiä asioita. Että näinkin päin.- millie222
nimenomaam toi, et smankaltasiuus ei mikään tae onnistumiselle,ei tod.mulla alkaa tökkimään jossain vaihees jos liika samiksii tai ees sinneppäin !
- Näinpäin
Just näin se menee, saman tyyliset/kaltaiset ei vedä toisiaan loppupeleissä puoleensa. Tietynlainen vastakkainasettelu luo paljon enemmän kiinnostusta. Vähän samaa ja tuttua, sopivasti kiehtovaa uutta...
- 20+20
Sen verran vaan sanon, että järkisyistä ei ainakaan kovin nuorena kannata suhteeseen lähteä. Toisesta voi tulla itselle merkittävä ihminen, vaikka kipinä puuttuisikin. Siinä sitä sitten ollaan tuskasina ja suruissaan, jos tuleekin sitten vahingossa sellainen todellinen ihastus eteen, mutta onkin jo sitoutunut.
Todennäköisesti tulee vain suuri harmitus puolin ja toisin, kun eron aika koittaa.
Kantsii todella miettiä mihin ryhtyy. - no sense
Kiitti vaan kommenteista. En ole mikään tytteli enää vaan jo neljänkympin korvilla, joten kyse on siitä, että suhteita on ollut mutta melko lyhyitä. Siksi nyt yritän lähestyä koko asiaa enemmän järjellä, sillä ihan oikeasti haluan suhteen, mieluiten loppuelämän kestävän. Rakastun aina todella vahvasti, menee jalat alta jne., mutta ei kestä. Eikö toista voisi oppia rakastamaan kun oppii tuntemaan ja arvostamaan häntä? Eikö pitkässä liitossa kyse ole kuitenkin enemmän tästä, eikö näin voisi ajatella jo heti suhteen alussa? En tiedä. Täytyy kai ryhtyä asosiaaliseen nunnaelämään.
- sister act
Voihan olla, että sulla on niin suuret vaatimukset kumppanin suhteen ettei kukaan ole tarpeeksi hyvä ja tuo vitsinä heitetty nunnaelämä oliskin enemmän sun juttus. Näin mun kohdalla.
- 20+20
Mun vajaa 30v elämänkokemuksellani voin sanoa, että jos kipinää ei ole alussa, sitä ei ole lopussakaan. Kiintyminen toki syvenee eikä ystävyyteen perustuvassa parisuhteessa mitään väärää ole, jos sellaisen haluaa.
Ollaanko tänä päivänä valmiita sitoutumaan suhteeseen, jossa ei ole intohimoa?
En tarttuisi heti ensimmäiseen mukavaan naiseen, josta olisi teoreettisella tasolla hyväksi kumppaniksi. Katsele nyt vielä ympärillesi ja mieti, millaista naista elämääsi haluat. Uskon, että kun olet saanut sisäistettyä sen, mikä sulle on hyväksi, alat myös vaistomaisesti etsiä jotakin sellaista.
Ehkä sellaista jalat alta -kokemusta ei tarvitse odottaa, mutta odota nyt edes naista, jossa on "sitä jotakin". Kun tällainen tunne on ollut alussa, on jotakin, mihin palata sitten, kun suhde on edennyt jo pitkälle ja toinen on arkipäiväinen osa elämää. Ei tarvitse lähteä muualta etsimään, kun tietää, että omassa kumppanissa on se kaikki.
- Tunteet purkkiin
Olen miettinyt ihan samoja juttuja. Monet minua on väittänytkin ylikriittisesti ja että analysoin liikaa ihmisiä. Mutta se valitettava tosiasia on se, että ihastun aina sellaisiin ihmisiin ketkä ovat samalla aaltopituudella ja muutenkin arvomaailma natsaa... Sitten on tullut virhearviointeja, että ihastumisen lumoissa antaa anteeksi monta tekijää ja piirrettä ihmisessä, jotka tavallaan takaraivossa tietää että juuri nämä piirteet ja tekijät tulee kaatamaan suhteen.
Eli minäkin yleensä puntaroin järjellä paljon ensin ihmistä - eli tavallaan itsekin yritän järkiperäisesti ihastua sellaisiin ihmisiin keiden kanssa pystyn näkemään ihanan tulevaisuuden ja parisuhteen. Mutta itsekin sen tiedostan, että ei väkisin voi ihastua, enkä sitä edes sillain yritäkään.
En edes oikeastaan ihastu helposti. En etsimällä etsi ketään itselleni. Minulla on tilanteet mennyt niin että monet ovat ihastuneet minuun, mutta sitten taas itse ei ole ollut kiinnostunut ollenkaan, tai jos jostain olen edes hitusen, niin se ei riitä, koska ne sattuivat olemaan muuten aivan erilaisia, joten en pystynyt kuvittelemaan mitään parisuhdetta heidän kanssaan.
Sitten oli tilanne että ihastuin pitkän ajan jälkeen erääseen naiseen. Olin tuntenut hänet jo monta vuotta, mutta en tavallan täysin tuntenut. Rupesin huomaamaan hänessä juuri niitä asioita mitä itse arvostan suunnattomasti, hänen persoonansa oli muutenkin jotain sellaista, mitä en ole tähän mennessä huomannut kenessäkään.
Mietin tässä vastakohtaa, verraten omaan elämäntilanteeseeni:
Voiko tunteita haudata? Tiedän kyllä vastauksen että ei tietenkään, mutta
kuinka kauan niitä tunteita voi pitää kurissa? Minulla on aivan älytön ihastus "heteroon" ja hän on ihastunut myös minuun, lisäksi hän on vielä parisuhteessa.
Emme pysty olemaan erossa toisistamme ja tunteet ovat syviä, mutta en ole sillain konkreettisesti niitä näyttänyt, siis puhunut, mutta teoilla kyllä. Ja sama toistepäin. On ollut fyysistäkin läheisyyttä, mutta ei seksiä eikä pussailuja sinänsä. Olemme todella läheisiä ja riippuvaisia toistemme seurasta, mutta en uskalla olla täysillä mukana tunteideni kanssa, koska tavallaan tiedostan että ei hän miestään jättäisi, vaikka toisaalta se voisi hyvinkin olla mahdollista kokemuksien perusteella.
Lisäksi tuo hänen seksuaalinen suuntautuminenkin arveluttaa. Mutta ei hän nyt hetero voi olla jos hän minun kanssa on tuollain. Olen siis ottanut välillä etäisyyttä ja välillä taas en pysty olemaan erossakaan. Turhauttavaa. Minusta alkaa tuntua että olen rakastunut häneen. Ja yritän tässä tukahduttaa äkkiä tunteitani, ettei tule pettymyksiä, mutta se ei hirveästi auta kun tämä nainen on niin mukana tässä jutussa, että hänkin on todella kiinnostunut minusta. Olen vähän umpikujassa...Eikä sekään tunnu luontevalta jutella tästä aiheesta hänen kanssaan, koska hänkin on vähän varovainen minun suhteeni.
Taitaa olla parempi että olemme vain ystäviä, ja ottaa etäisyyttä. Hän vain tuntuu kuin sielunkumppanilta minulle. Meillä olisi ihana parisuhde :( Monet ovat luulleetkin meitä pariskunnaksi.- linjajuoksija
Vaikuttaa just sellaiselta asetelmalta, jossa voit saada siipeesi :( Tietääkö tämä ystäväsi, että viehätyt naisista? Paras tapa mun kokemuksen mukaan on olla itse mahdollisimman läpinäkyvä. Ole sinä oma itsesi äläkä lähde mukaan mihinkään arvuutteluleikkeihin. Pidä puheesi ja eleesi linjassa, vaikka toinen olisi epäjohdonmukainen ja ristiriitainen omassa viestinnässään. Muista itsekunnioitus: ei sun pidä salailla itseäsi, vaikka sellaiseen sua piilotetusti provottaisikin.
- Joo_ei
Etäisyyttä ottaisin,ja nopeasti, vastaavassa tilanteessa.. onko mahdollista kertoa että olette mielestäsi vähän liian tiiviisti yhteydessä? Jos teitä luullaan pariskunnaksi, ei kyllä vaikuta tavalliselta ystävyydeltä hänenkään puolelta!
- Tunteet purkkiin
Kyllä hän tietää että olen lesbo. Oikeastaan tietää melkein kaiken minusta, taustat yms. ja minä hänestä...Ja hän tietää senkin että mitä mieltä olen tuollaisesta touhusta, jos ollaan parisuhteessa ja sählätään taustalla jotain muuta. Näistä kerroin silloin kun olimme vielä ystävä-tasolla, jolloin ei ollut tunteita pelissä kummallakaan. Jotenkin tämä vaan ajautui siihen että nyt ne tunteet sitten on pelissä molemmilla, enkä olisi halunnut :( Olen kyllä kovasti taistellut sitä vastaan!
Tämä vaikuttaa jo joltain kissa ja hiiri leikiltä, mikä on jatkunut jo monta kuukautta putkeen.
En ole itsestäni paljastanut omia tunteitani selvästi hänelle, koska en halua menettää kasvojani, ja samaa tekee ilmeisesti hänkin.
Häntä ei edes haittaa vaikka meitä on luultu pariskunnaksi, välillä tuntuu että hän on vain kulissisuhteessa hänen miehensä kanssa, ja salassa haluaa olla minun kanssani enemmän tekemisissä kuin hänen miehensä...
Haluasin räpiköidä itseni irti tästä "jutusta", ja aloittaa sillä etäisyyden ottamisella, mutta kun en pysty kun hän haluaa olla koko ajan kanssani, lisäksi vaikuttaa se että meidän on pakko olla tekemisissä erinäisten työhön liittyvien asioidenkin kannalta.
Voi ei, en varmaan ikinä pääse pois tästä tilanteesta! Toisaalta en myöskään halua menettää häntä ystävänäkään...Mitä minä hänelle kerron, jos otan sitä etäisyyttä? Hän varmasti tulee ihmettelemään asiaa ja haluaa vastauksia...- 62
Mistä tiedät että hänen tunteet on samanlaiset, jos kerran asiasta ei ole puhuttu? Vielä jos olet tehnyt selväksi että et hyväksy niitä "sähläilyjä". Hän saattaa pitää sua ystävänä. Ei seksiä eikä pussailuja, mitä fyysistä se sitten onkaan, ottaisko kuitenkin ystävyyden kannalta koko jutun.
- kjlkkj
Miksi et kertoisi sitä mitä olet kirjoittanut tänne? Että se mitä saat häneltä ei yksinkertaisesti riitä sinulle. Ilman pitkää ja vakavaa keskustelua tuo ei tule onnistumaan kylläkään. Jouduin joskus itse miettimään etäisyyden ottoa, suhde alkoi liian vauhdikkaasti, toinen halusi olla (kuten sinunkin tapauksessasi) kanssani koko ajan. Alkoi ahdistaa, ei tullut hoidettua tilannetta kovin hyvin. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt puhua rehellisesti mitä tunsin eikä keksiä erilaisia tekosyitä.
- l'oison rebel
Kyllä minun mielestä samanlaisuus on parempi pohja suhteelle kuin erilaisuus. Kumpaakaan ei tosin saa olla liikaa. Rakastua voi myös hiljakseen, joten koita vielä jatkaa. Jos ei pidemmän päälle herää myös ihastumisen tunteita ja eroottista kiinnostusta niin ei taida olla tulevaisuutta.
Ihastuminen on kyllä ihan eri asia kuin rakastaminen. - tunteet purkkiin
Olen kyllä miettinyt että kertoisin nämä samat ajatukset hänelle, mutta pelkään että hän säikähtää ja juoksee pois. Ja jatkaa sitä varmemmin suhdettaan hänen miehensä kanssa.
Sanotaan vaikka näin, että molemmat on vähän "ujoja" tekemään mitään suuria riskinottoja, tuon eroottisuuden suhteen. Kumpikaan ei uskalla rikkoa jäätä...
Mielestäni ystävät eivät nuku sylikkäin tai harrasta jalkapeliä, tai käyttäydy vaivautuneesti toisen seurassa...Huomaan että hän haluaa hirveästi minulta läheisyyttä tai jotain, jos nukutaan vierekkäin, mutta en ole uskaltanut muuta kuin pitää kiinni...Ystävät eivät käyttäydy mustasukkaisesti toisilleen, jos joku ulkopuolinen osoittaa kiinnostusta jompaan kumpaan...
Hän on varmasti todella kaapissa, ja ties vaikka satun olemaan hänen ensimmäinen naisihastuksensa...Luulisi että uskaltaisi tulla edes vähän kaapista, kun kuitenkin aika isossa kaupungissa asutaan (Tre) ja olemme jo aikuisia ihmisiä. Noh, sentään hän ei ole naimisissa, eikä ole lapsia, eikä edes asu yhdessä tämän miehensä kanssa.
Enkä edes ole sillain mustasukkainenkaan hänen miehestään, jos satumme olemaan samoissa paikoissa. Haluan vain että hän tekee jonkin näköisen päätöksen, tai on edes jommalle kummalle rehellinen. Niin silläpä ei minulla oikein ole mitään suuntaa mitä tässä pitäisi ajatella saati tehdä...Olla vaan ja antaa tilanteiden mennä? Tätä on jatkunut jo niin monta kuukautta, että kohta en pysty pitämään näppejäni erossa hänestä! Kamalaa!- tulkinta tämäkin
Sen perusteella, miten kuvailet teidän suhdetta, niin ei se ihan pelkkää ystävyyttä ole.. Vielä sekin, että hän tietää suuntautuneisuutesi. Jos kyse olisi ihan ystävyydestä hänen puoleltaan, niin kyllä luulisi, ettei hän ehdoin tahdoin antaisi tilanteiden mennä "kiehnäysasteelle".. paitsi tietysti, jos kyse on jostain narsistisesta persoonasta, joka etsii vain omaansa eikä välitä toisen tunteista pätkän vertaa..
- viherjauhe
tulkinta tämäkin kirjoitti:
Sen perusteella, miten kuvailet teidän suhdetta, niin ei se ihan pelkkää ystävyyttä ole.. Vielä sekin, että hän tietää suuntautuneisuutesi. Jos kyse olisi ihan ystävyydestä hänen puoleltaan, niin kyllä luulisi, ettei hän ehdoin tahdoin antaisi tilanteiden mennä "kiehnäysasteelle".. paitsi tietysti, jos kyse on jostain narsistisesta persoonasta, joka etsii vain omaansa eikä välitä toisen tunteista pätkän vertaa..
En ikinä jatkais tommosessa ihme systeemissä. Saat vielä turpaan ja lujasti, purkki.
- tunteet purkkiin
viherjauhe kirjoitti:
En ikinä jatkais tommosessa ihme systeemissä. Saat vielä turpaan ja lujasti, purkki.
En minäkään haluais jatkaa. Olen AINA ollut tuollaisia vastaan ja muita tuttujani varoitellut, jos heillä on ollut jotain tuon tyylisiä tapauksia. Nyt olen itse samassa tilanteessa. Jotenkin se vain ajautui tuohon, ottaen huomioon etten ole ikinä ihastunut ystäviin... Vaikea irtautua, kun on jo tunteita herännyt, ja tulen näkemään häntä vastaisuudessa tahtomattani paljon. Tai oikeastaan, ihastumisvaihe on mennyt jo monta kuukautta sitten. On se elämä vaikeaa taas.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1341947Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28891- 69855
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259732Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64717- 10696
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132673- 26649
- 77648
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.201640