Kätteleminen ja tervehtiminen

Mitä ovat tapanuoret? Onko se jokin uusi nimitys jollekin homogeeniselle ryhmälle?

Nuorille aikuisille ei enää opeteta käytöstapoja kotona eikä näköjään koulussakaan, koska eivät osaa edes esittäytyä, kun tapaavat uusia ihmisiä. Olin eilen syntymäpäiväjuhlissa, jossa suurin osa vieraista oli minua n. 20 vuotta nuorempia, ikäluokkaa 20 - 30 v, kaikilla myöskin jo omaa jälkikasvua hankittuna. Kukaan ei tullut esittäytymään eikä myöskään katsonut päin, kun itse olisin esittäytynyt. Ei kuulu näköjään nykypäivän etikettiin enää...

On todella sääli kun henkilö, tieten tai tietämättään, noin karkeasti ohittaa kaikista alkeellisimmat käytöstavat. Eikö todellakaan heidän aivoihinsa mahdu idea että käytöstavat on se öljy joka voitelee kanssakäynnin muiden kanssa sujuvaksi. Varsinkin silloin kun ollaan tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.

Kenelle se tekee hallaa? Tietenkin hänelle itselleen. Kuka haluaisi tuollaisen nollan edustavan yhtiötään? Kuka haluaisi tuollaisen nollan edustavan omaa ystäväpiiriään? Kuka edes haluaisi tuntea tuollaisen nollan?

Saattaa olla että tuo käytöstavaton nolla on Nobellin palkinnon tasoa ammattimielessä, mutta hänen siirryttyään pois näyttopäätteeltään, kuka edes haluaisi tuntea häntä?

Eikö pomo esitellyt sinua kaikille? eikös sen niin päin pitäisi mennä?

Moni jäppe ja mimmi oottaa jo kesälomaa. Ei silloin uudet työntekijät hirveesti kiinnosta...

Täälä on nyt sitte vissiin yks semmone "tapanuori", ikää on 18.

Itselleni ei tosiaan olla kotona opetettu kättelemistä ja tervehtimistä. Ensimmäisellä kerralla kun tällainen tapahtui "aidossa" tilanteessa niin hieman ihmeissäni tulin tuijottaneeksi vanhemman tulijan kättä tämän ojentaessa sitä kohti. Tilanne tuli hieman luettua våärin ja väistin kättä, sillä luulin hänen tavoitelleen takanani olevia tavaroita. Saimme makeat naurut tilanteesta. Olihan tämäkin ihan hyvä jäänmurtamis tapa. :D Ikää oli tuolloin 14 vuotta.

Tämän jälkeen käsi on automaattisesti noussut kättelyyn ja katse kätteliän silmiin. Oma-aloitteisuus on kaikista vaikeinta, nimen omaan siksi kun ei tiedä kuka haluaisi kätellä ja kuka ei. Itselle koen paremmaksi mennä suoraan asiaan. Nopeasti nimet vaihdetaan ja sitten keskustellaan mistä nyt ikinä pystyy keskustella. Se tulee minusta luontevammin eikä tunnu yhtä viralliselta kuin kättely. Mutta aina kun joku tulee käsi ojossa vastaan, siihen tulee tartuttua jo ilman erillistä ajatusta. :D

Kyllähän minä kättelen uusia ihmisiä, jos he käsi ojossa tunkevat lähelle. Samalla tulee tunne, että tuo ei halua olla minun ystäväni, joten pidetään etäisyyttä. Ja koska hän kuitenkin joutuu uuteen työpaikkaan tullessaan muistamaan sata uutta nimeä, niin turhaa minä omaani kerron, kun sen kohta jo unohtaa ja pääseepähän helpommalla, kun ei tarvitse yrittääkään muistaa sitä heti.

Ei ystäviä kätellä. Vai kuinka moni teistä kättelee perheensä jäseniä vaikka aina aamuisin? Kätteleminen sopii työhaastattelutilanteisiin tai vastaavaan, missä ollaan täysin eri arvoasemassa ja ollaan virallisen kohteliaita, mutta ei kavereita. Työkaverit ovat joko kavereita tai sellaisia, jotka kättelevät ja joiden kanssa puhutaan vain työasioista, jos on pakko. Ilmeisesti näille ei ollut tarve, joille kättäsi tarjosi merkiksi teidän välisestä etäisyydestä ja virallisesta suhteestanne.

Totta kai ystäviäkin kätellään silloin kun ei kovin usein tavata ja varsinkin jos heistä pitää ja arvostaa. Jos kaverin tapaa päivän mittaan monta kertaa, kättely on tietysti liiallista joka kerta. Mutta jos tapaa vaikkapa vain kerran kuussa, niin toki on mukava kätelläkin. Kättelyyn ei tarvitse ryhtyä, jos kaveri on juuri tulossa ruumiinavauksesta, syrjähypyiltä tai muista sotkuista. Silloin riittää asiallinen moikkaus tai nyökkäys samoin kuin silloin kun hän on täys mitättömyys.

yleensä työ paikoille sattuu noita ,mutta kannattaa olla välittämättä . Oot enemmän niitten kaa tekemisissä jotka on ystävällisiä , niin metsä vastaa kun sinne huuetaan 8)

Mihin on todellakin nykyajan nuorilta kadonneet ns. hyvät tavat, tervehtiminen, kättely, hymy ja iloisuus. Tuntuu kuin osa olisi myrkynnielleitä ja vailla sosiaalisia taitoja työelämässä.

Onko syynä netti, yksinistuskelu ja netinselailu. Päivää ei osata sanoa, mutta hiireen osataan nyrkki puristaa. tekeekö tämä tietokonevirtuoosi maailma ihmisestä etäisen, yksinäisen ja jotenkin reppanan? Jotenkin tulee mieleen ihmispelkoinen yksilö, joka istuu koneen takana mutta kun kohtaa oikean ihmisen katoaa.

Toinen "lajiryhmä" ovat sitten nämä nuoret, jotka luulevat tietävänsä kaiken ja elävät vain siinä minä minä maailmassa. Vaikka heillä ei ole kokemusta, osaamista tai tietämystä ovat suuna päänä ensimmäisinä joka paikassa.

Niissä paikoissa jossa on kivaa mutta ei työnsisällön kannalta eli näitä ns. lusmuilijoita. Työt teettetään mielummin muilla ja itse istutaan perseellään ja ohjaillaan muita ja sekin kaikki koneen/netin äärellä tai kännykässä.
Miten nämä sankarit voivat oikeasti keskittyä normaaliin työhön?

Minusta se kerttoo sen, että kotona ei ole opetettu hyviä tapoja. Ilmeisemmin kouluissakaan niitä ei enää opeteta ja ryhmäkoot isoja. Ihminen on vain tietokoneen kanssa ja tekee tehtäviä etänä. Kyllä siinä kärsii ihminen ja hänen sosiaalinen puolensa. Vaikka ollaan erilaisissa sosiaalisen median yhteyksissä ei se ole sama asia kuin sosiaalinen känssakäyminen.

Vai onko osasyy se, että erotaan jatkuvasti ja lapset jäävät ikäänkuin oman onnensa nojaan ja elävät kuka millaista elämää kukakin. Oman onnensa seppiä ja taivaanrannan maalareita heistä sitten tulee!

Voin myöntää, että nuorten kasvatuksesta on jääneet perus käytöstavatkin unohduksiin, jos niitä edes on opetettu. Itse olen iältäni 16 ja onneksi omalta osaltani osaan tervehtiä, jos joku tervehtii minua ja kätelläkin kykenen. Mutta siinä kohtaa minulla osaaminen katkeaa, kun pitäisi itse mennä esittäytymään jollekulle tuntemattomalle. Voin sanoa, että siinä kohtaa alkaa vatsassa heittää ja on hyvä, jos ääntä lähtee suusta. Olen suoraan sanottuna aika paniikissa silloin. Eikä asiaa auta se, että olen luonteeltani vielä melko ujokin.

Aika monella nuorella on varmasti niin, että saattavat vähän vierastaa koko oma-aloitteisuutta tervehtiessä, koska se on kieltämättä pelottava tilanne ja varsinkin silloin, kun ei ole aiemmin nuorempana sitä joutunut tekemään. Varmasti on myös niitä, joilla käytöstavat ovat oikeasti niinkin huonona, että työkaverille tai kenelle vain vähän tuntemattomalle ollaan suorastaan töykeitä. Siihen ei auta muu kuin osoittaa, että tuollainen käyttäytyminen ei oikein toimi.

Mutta haluan myös tuoda esille sen, että vaikka tässä onkin kyse nuorista ja kuinka heidän käytöstavat uupuvat ja muutenkin käyttäytyminen voi olla aika huonoa, niin ei nuoret ainoita ole. On niitä vanhempiakin jotka käyttäytyvät huonosti ja saattavat käytöstavat puuttua. Ja kotoahan se kaikki oikeastaan lähtee. Jos kotona ei opeteta niin tuskin oikein muuallakaan.

Kumminkin, olen itse sitä mieltä, että jotenkin voisi yrittää saada koteihin tuotua käytöstapojen opettamista ja samoin kouluihin. Miksi ei myös työpaikoille? Se olisi hyvä nuoremmille ja hyvää kertausta vähän vanhemmille työntekijöille samalla.

Olen 26-vuotias, osaan teititellä ja tervehdin reippaalla kättelyllä katsekontaktin ja hymyn kera ihmisen kuin ihmisen. Vaan minua vanhemmat eivät aina pidäkään tästä; vuokraemäntäni loukkaantui teitittelystä kuten osa työpaikkani asiakkaistakin (vanhempia rouvia kaikki, tiuskivat että he eivät ole vielä vanhoja), kättä on väistetty ja katseltu muualle jne. Että kyllä näitä riittää, myös vanhemmissa ihmisissä. ;) Ja monen monta kertaa olen ajatellut bussia odotellessa että päästänpä tuon vanhuksen ensin bussiin- ei ole tarvinnut edes yrittää, kun vanhus sohii kepillään kaikki kauas ja/tai rynnii jonon edelle käskemättä...

moi

ne nuoret ihmisen irvikuvat syövätkin lakki päässä.....surkeeta

Lapset oli PALJON iloisempia ennen.
Oli enemmän normaalia ulkoilua isossa ystäväporukassa seikkailua eikä väline suorittamista sekä sosiaalinen kanssakäyminen oli muuta kuin facebookissa ja tietokoneen äärellä lihomista.
Vanhempia ihmisiä kunnioitettiin ja käteltiin.

Myönnän, että joskus toistakymmentä vuotta sitten kun nuoriso alkoi pitää pipoa sisällä, se tuntui kummalliselta. Nykyään kuitenkin pipopäät ovat osa valtavirtakulttuuria (taisi kulttuuriministerikin tituleerata itseään pipopääksi) eikä mielestäni pipo päässä syöminen tunnu epäkohteliaalta. Historiallisesti katsottuna on niitä ollut kummallisempiakin muoti-ilmiöitä eikä se suoranaisesti liity käytöstapojen osaamiseen tai osaamattomuuteen.

Minullekin on käynyt niin, että 50 -vuotiaat ovat pitäneet itseään liian nuorina teititeltäviksi, loukkaantuneet ja sanoneet suoraan loukkaantuneensa niinkin hävyttömästä tavasta osoittaa "omaa nuoremmuuttaan", mitä en ihan käsitä. Kättelyn pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille, jotka työssään kohtaavat uusia ihmisiä, paitsi ehkä jos ollaan jossain Mäkkärissä töissä.

Itse pitäisin melkoisen epäkohteliaana, jos uusi työkaveri tokaisisi viiden minuutin myöhästymisen takia

- no huomenta, oliko bussi myöhässä ?

tai utelisi, mitä olen tehnyt vapaa-ajallani (- no kuule mois, miten sulla meni viikonloppu) tai missä teen ostokseni (- kivat kengät, mistäs ostit?). Ei myöskään tulisi mieleenkään tunkeilla kyselemällä tällaisia ihmisiltä, joiden kanssa ainoa yhteinen nimittäjä on työpaikka.

Lounaan sisällöstä ja firmaa koskevasta uutisesta voisin kyllä keskustella, tai kehua jonkun vaatevalintoja. Yhteistä kävelyäkin voisin ehdottaa töiden jälkeen, jos haluaisin tutustua uuteen työntekijään ja kuvittelisin meillä olevan jotain yhteistä (sukupuoli ja ikä /- 15 v). Jos taas kyseessä olisi "työmatka", olisi yhdessä kulkeminen melkeinpä itsestäänselvyys.

Minulla on ikäviä kokemuksia tunkeilevista, itseäni 10-20 vuotta vanhemmista työkavereista, jotka ehdottavat seksiä, jos he olettavat minun osoittaneen heitä tai heidän juttujaan kohtaan mitään muuta kuin puhtaasti ammatillista kiinnostusta. Tämän johdosta en töissä puhu mitään yksityiselämästäni, harrastuksista tai perheestä, ja suon saman yksityisyyden myös työkavereilleni. Jos he haluavat jakaa töissä omia asioitaan, siitä vain, kunhan se ei estä töiden tekoa, mutta itse pidän yksityiselämäni poissa työpaikalta.

No joo. En ole niin nuori, mutta en ole yhdessäkään työpaikassa tuollaisiin törmännyt, että kädestä pitäen jokaiselle esitellään itsensä. Minun työpaikoissa pomo on esitellyt muille aina, ei itse pidä mennä esittäytyyn. Ja hyvin toimeen tultu, tullaan vieläkin entisten työkavereitten kanssa. Se on kuitenkin työpaikka, jossa ihmiset tekee töitä.

Minä olen45 v.Mies ja avaan oven samalla kun kuljen, annan istuma paikan tarpeen tullen, tervehdin vaik ei aina vastatakaan, kiitän asiasta aina, ja otan rennosti kaikkien seurassa julkisella paikalla.no sen näkee kun muita hymyilyttää ja se on suuremmoinen asia täällä Helsingissä.

Kättely
kuoli
aikuisiltakin
Lintuinfluensan takia ?

Uusia kokemuksia porukasta, nyt kun on päässyt siihen sisälle. Kättelyn /tervehtimisen lisäksi liittyy muuhunkin työmoraaliin...

No ekanakin olen huomannut että ne jotka ei tervehdi edes työtovereitaan, eivät tervehdi myöskään asiakkaita.
Ke-pe sairaspoissaolot yleisiä. Syynä vatastauti tai flunssa... joopa joo, ja asiasta monesti ilmoitetaan teksiviestillä.

Voin sanoa että käämien palaminen oli eilen lähellä, juurikin tämmöinen "tapaus" sitten rantautui takaisin töihin ja piti olla minun työparina. Alotin oman osuuteni jo aiemmin ja sitten aloin ihmettelemään kun häntä ei kuulu. Kaikessa rauhassa istui pihalla kahvilla ja röökillä ! No sain kerrottua päivän hommat, tämä hyväkäs sitten seisoo reilun tunnin tekemättä tasan yhtään mitään. Lopulta kysyi voinksmää jo lähteä ? Sanoin että päätä itse ja jatkoin töitä.

En taho olla kielikello mutta voin sanoa että esimies tulee kuulemaan tästä.
Tummosella työmoraalilla varustettu tyyppi sietää olla siellä missä pippuri kasvaa, jouduin sitten tekemään hänenkin hommansa.

Minulle on ainakin samantekevää, kätteleekö joku minua kun meneen uuteen työpaikkaan vaiko ei. Kättely on hyvin muodollinen ele, minua kiinnostaa vain se että muuten tulen ihmisten kanssa toimeen ja että on hyvä työilmapiiri. En itsekään aina kättele uusia ihmisiä, töissä tai muuallakaan - annan heidän ojentaa kätensä, jos asian niin tärkeäksi kokevat. Tosin en muutenkaan ole sellainen tärkeilevä bisnesmies, jonka pitäisi koko ajan olla miellyttämässä muita ihmisiä.

Kätteleminen on perverssiä!! Jos mies kättelee miestä se on pelkää homoilua, melkein kuin ottaisia kullin poskeen. jos eri eri sukupuolet kättelle toisiaan se on pelkää housuun/hameeseen uimista. Lisäksi epähygieenisyys leviää. Toinen on kaivanut puoli päivää persettä ja nenää ja kättele sitten sellaisen oksettavan otuksen kanssa. Myös anteeksi pyytely on nuljumaista luuserin hommailu. Itse en kättele enkä pyytele anteeksi ja se on fakta.