En tiedä onko kenelläkään muulla samanlaisia tuntemuksia kuin minulla on..
En pidä isoista ryhmistä, (varsinkaan vieraista), sitten siitä kun painotetaan että ihmisen tulee olla sosiaalinen ja keskustella henkeviä kaikkien kanssa, kouluissa on kaikenmaailman ryhmäytymisjuttuja ja kaikenlaista, sinnekin melkein pakotetaan.
Ja minusta tuntuu, ettei vain kiinnosta! Ei kiinnosta jakaa asioita muiden kanssa koko ajan. Haluaisin olla kotona ja tehdä jotakin yms.
Olen siis ihan hauska ja mukava, mutta en vain kykene koko ajan esittämään muiden seurassa jotakin sosiaalista, keskustelevaa ja menevää tyyppiä. Kuljen paljon mieluummin yksin omia polkuja, tai sitten oikeasti sellaisen ihmisen kanssa joka ymmärtää minua yms. :/
Anyone?
En pidä isoista ryhmistä, (varsinkaan vieraista), sitten siitä kun painotetaan että ihmisen tulee olla sosiaalinen ja keskustella henkeviä kaikkien kanssa, kouluissa on kaikenmaailman ryhmäytymisjuttuja ja kaikenlaista, sinnekin melkein pakotetaan.
Ja minusta tuntuu, ettei vain kiinnosta! Ei kiinnosta jakaa asioita muiden kanssa koko ajan. Haluaisin olla kotona ja tehdä jotakin yms.
Olen siis ihan hauska ja mukava, mutta en vain kykene koko ajan esittämään muiden seurassa jotakin sosiaalista, keskustelevaa ja menevää tyyppiä. Kuljen paljon mieluummin yksin omia polkuja, tai sitten oikeasti sellaisen ihmisen kanssa joka ymmärtää minua yms. :/
Anyone?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ainiin ja vielä yksi asia, en pysty luottamaankaan keneenkään, en tiedä mistä sekin johtunee. Vaikka kuinka haluaisin uskoa jotakin "oikeasti" luotettavaa ihmistä, niin en silti pysty luottamaan? Help!
Minkälainen lapsuus sulla on ollu? Voisko siitä johtua mitenkään? :/
No en mä oikeen tiedä...
En osaa olla nykyään enää ihmisten kanssa, enkä pysty sitomaan uusia ihmissuhteita..
Mulla on jäljellä 1 kaveri, lapsuudenysstävä, joka sekin on alkanu liikkumaan eri porukoissa...
Kohta jään yksin enkä tiedä kauanko jaksan enää..
Tiedän, ettei itsesäälissä rypeminen edistä asiaa, mutta mua vaan jotenkin ahdistaa niin paljon ihmiset, ja varsinkin suuremmat ihmismassat..
Tunnen jotenki jotain ikuista syyllisyyttä kaikesta, tuntuu ku ne kaikki kattois mua ja syyttäis jotenki ja sit alkaa itkettää, ja pakko päästä jonnekkiin pois.. Yleensä juoksen jonnekkiin vessaan, ku tuntuu ettei muualla saa happee.
Luokitellaan vissii jonkunlaiseks paniikkihäiriöks?? En oo tutustunu tarkemmin.
No ei minulla mitään niikö paniikkihäiriöitä tai muita ole.. Tai mielenterveysongelmia. Mutta kun en vain ole kiinnostunut sillai "ihmisistä" niinkuin pitäisi ilmeisesti, tykkään olla yksin aika paljon. :/ En haluaisi minnekään psykologillekaan mennä kun se ei pysty auttamaan eikä mitään. :/ Enkä haluakaan apua.
samat sanat mulki....ei vaa jaksa kiinnostuu muista ihmisistä ku en luota kehenkään..ja se mun 1 viimenen lapsuuden ystävä lähti jo kaks vuotta sitte ja alko polttaa...sekos...nyt sitte netti on mun paras kaveri..PS3:sella kavereit on ja tietsikalla...tykkään olla yksin...oon 17v....
Mullakaan ei oo paljoa kavereita, eikä kiinnosta hankkia enempää. Kyllä kavereideni kanssa viihdyn, mutta joskus haluan vaan olla yksin. Ja luottamushomma on semmonen että ne, ketkä on 100% kaidan polun kulkijoita, heihin uskon täysin, mutta ne entiset selkäänpuukottajat kenen kanssa olen ystäviä, en luota heihin aina. Voisin sanoa että olen pienen susilauman jäsen. En kaipaa enempää.
Ite aina ujommanpuoleinen ja varmaan muuten nauttisin paljonkin muitten seurasta, muttakun se pelottaa vähän ja ahdistaa.
Nyt on löytynyt kuitenkin eräs yhteisö jossa suht mukavia ihmisiä ja sama mielenkiinnonkohde. Ja sieltä muutama tutumpi. Päivä kerrallaan harjoitella sosiaalisuutta ja siitä nauttimista..
Jos oikeasti yksinolosta nauttii enemmän (vaikken ainakaan itse oikein usko että kukaan olisi TÄYSIN erakko kun kuitenkin ihminen sosiaalinen eläin) niin mikäs siinä, kaikki tyylillään.