Meille tuli n. 3viikkoa sitten löytöeläintalosta n. 3-5vuotias tyttökissa. Kissa on ollut arka meillä ollessaan (antaa kyllä silittää/pitää sylissä, yöt nukkuu vieressä jne) mutta jos esim. ulko-ovi käy, niin kissa syöjksyy heti sohvan tai sängyn alle. Sama juttu, jos esim. joku kävelee kissan vierestä kun se syö tai istuskelee lattialla. Olen yrittänyt voittaa sen luottamusta pikkuhiljaa antamalla herkkupaloja kädestä jne (en esim. ota kissaa väkisin syliin, ja jos se sylistä tahtoo pois, päästän sen heti.) Tilannetta vaikeuttaa sekin, etten tiedä mitä entisessä kodissa sille on tehty. Se selvästi pelkää kovia ääniä ja äkkinäisiä liikkeitä. Muita kissoja se ei pelkää, mutta ihmisiä kylläkin. Miten voisin voittaa sen luottamuksen nopeammin? Olisi kiva pystyä kävelemään sen ohi ilman että sen tarvitsee heti juosta sängyn alle piiloon :/ Se oletettavasti pelkää myös kantokoppaa/ei muuten vaan tykkää olla siellä. Olemme pari kertaa joutuneet kuskaamaan sitä paikasta toiseen, ja joka kerta se on tehnyt tarpeensa kantokoppaan. Kissan saaminen kantokoppaan on yhtä tuskaa. Se raapii, puree, sähisee ja mouruaa minkä kerkeää, eikä kertakaikkiaan tahdo mennä kuljetuskoppaan. Mitä tälle asialle voisi tehdä ?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
aika parantaa haavat. Anna kantokopan olla jatkuvasti esillä ja pistä sinne vaikka kissanminttua tai se feliway- haihdutin, vai mikä se kissojen rauhoitustuoksu olikaan nimeltään. Liikkumiseesi kissa tottuu aikaa myöten, kunhan et kiinnitä mitään huomiota kissan säntäilyyn. Jopa täysin villi kissa, (loukutettu) kesyyntyi, vaikka ekan kuukauden asui sängyn alla ( pieni hiekkalaatikkokin oli siellä, ja kissa teki tarpeensa astiaan, ruoka oli metrinpäässä kaapin alla ja siellä syötiin) Aluksi kissa liikkui asunnossa ja tuli tutkimaan ihmisiä vain öisin, kun oltiin pötköllään sängyssä, mutta vähitelln kotiintui ja puolen vuoden päästä oli jo ihan kelpo sylikatti joka ei edes halunnut ulos, jouti kauhun valtaan ja peruutti sisölle kun yritettiin viedä ulos
Minulla on ollut löytöeläintalosta otettu kissa, joka oli löytynyt marraskuussa ulkoa märkänä, korvat täys punkkimöhnää jne -siis kamalassa kunnossa. Rakas ystävä ei elänyt kauvaa (arviolta 7 v), mutta viimeisinä aikoinaan se hyväksyi jopa siskoni tosi vilkkaan pojan. Namipalat ja hemmottelu ovat hyvästä -kuvittele, että kyseessä on burnouttinen ihminen. Kun se tärisee sängyn alla, seinään painautuen, tee sille namipolku pois sängyn alta. Omani pelkäsi mm. pissalootaa joten vien sen väärän paikan sotkut aina sinne ka sitten nostin kissan pienellä voimankäytöllä perästä ja irrotin kannen.Se muisti vanhat tavat aika nopeasti. Alkuun se eli villikissanelämää ja juoksi edstakaisin yöt ja nukkui sängynalla päivät. Suljin sn keittiöön pissaloota ja ruokakupit mukanaan öiksi. Sitten se erään kerran kieltäytyi menmastä köökkiin ja kävi sohvalle maate.Siitä meni vielä aikaa, ennenkuin eräänä aamuna se kömpi viereeni sänkyyn jä käpertyi kerälle kainaloon, ja jäi siihen loppuelämäkseen.Odota vaikka hmm...puoli vuottta? Sitten se on jo paljon luottavaisempi ja käytä lahjontaa ja pientä jekutusta pelkojen voittamiseen!