Sukupolveni sankarin Pentti Saarikosken gloria haalistuu haalistumistaan. Juominen ja naiminen, joilla hän saavutti suurimmat mediamenestyksensä eivät enää ole meriittejä ollenkaan; niitä tekevät poroporvaritkin ihan sivuhommikseen.
Saarikoski yritti myös kirjallisuuden alalla ja teki mm. käännöksiä, joiden paras mainosmies hän itse oli; toki myös hänen sivusta-adjutanttinsa Hannu Salama ja Pekka Tarkka antoivat tukea.
Mutta Saarikosken käännökset eivät ole oikein kestäneet aikaa: J.P. Donleavyn "Holtiton mies" paljastui jo kauan sitten Erkki Haglundin työksi, vaikka se Saarikosken nimiin merkittiinkin. "Sieppari ruispellossa" käännettiin uudestaan muutama vuosi sitten - ja paljon Saarikoskea paremmin, täytyy sanoa. Saarikosken suurin käännös, josta hän piti itsekin eniten meteliä, James Joycen "Odysseus" (Ulysses) ilmestyy uudelleen käännettynä näinä päivinä. -Täytyy yrittää lukea se; Saarikosken versio ei minulta onnistunut.
Mitä tästä "puna-armeijan sopankeittäjästä", kuten hän itse itseään luonnehti Suomen Kuvalehden haastattelussa, jäi käteen? Runoja, joista kukaan ei muista kuin korkeintaan säkeen "Liisankadulla, samassa talossa kuin Matti Mattisen ruumisarkkuliike". Liuta sosialismia ja telaketjufeminismiä kaiuttavia lapsia ja hänen muinaisen maineensa varassa roikkuvia elävänleskiä, vanhin jo kuolikin.
Saarikoski oli ja eli aikaansa edellä, hän kuuluisi nykyiseen monimedia-aikaan, jonka sisällys on mediaelossa itsessään.
Saarikoski yritti myös kirjallisuuden alalla ja teki mm. käännöksiä, joiden paras mainosmies hän itse oli; toki myös hänen sivusta-adjutanttinsa Hannu Salama ja Pekka Tarkka antoivat tukea.
Mutta Saarikosken käännökset eivät ole oikein kestäneet aikaa: J.P. Donleavyn "Holtiton mies" paljastui jo kauan sitten Erkki Haglundin työksi, vaikka se Saarikosken nimiin merkittiinkin. "Sieppari ruispellossa" käännettiin uudestaan muutama vuosi sitten - ja paljon Saarikoskea paremmin, täytyy sanoa. Saarikosken suurin käännös, josta hän piti itsekin eniten meteliä, James Joycen "Odysseus" (Ulysses) ilmestyy uudelleen käännettynä näinä päivinä. -Täytyy yrittää lukea se; Saarikosken versio ei minulta onnistunut.
Mitä tästä "puna-armeijan sopankeittäjästä", kuten hän itse itseään luonnehti Suomen Kuvalehden haastattelussa, jäi käteen? Runoja, joista kukaan ei muista kuin korkeintaan säkeen "Liisankadulla, samassa talossa kuin Matti Mattisen ruumisarkkuliike". Liuta sosialismia ja telaketjufeminismiä kaiuttavia lapsia ja hänen muinaisen maineensa varassa roikkuvia elävänleskiä, vanhin jo kuolikin.
Saarikoski oli ja eli aikaansa edellä, hän kuuluisi nykyiseen monimedia-aikaan, jonka sisällys on mediaelossa itsessään.
Vastaukset 29
Vanhimmat
No yksi asiavirhe korjaukseen. Eli Saarikoski oli aika huono naimaan. Muuten hyvä keulakuva aikansa taiteilijapersoonille.
Saarikosken lapsiliuta on mahdollisesti siinnyt edelleen. Jatkuuko mielenkarvautta aiheuttava kaiuttaminen jo siis kolmannessa polvessa? Mitä voisit raportoida hänen lapsenlapsistaan?
On totta,että Saarikosken ja kumppaneiden aikana Suomen kulttuurissa oli musta aukko, jonka vaikutus ei ole vieläkään hävinnyt.
Meinaatko tosissaan lukea Odyseuksen uuden käännöksen?
Nimittäin Leevi Lehto on kova kommari kanssa. Wikipedia sanoo että vuosina 1970–1984 Lehto toimi aktiivisesti vasemmistolaisessa politiikassa ja oli SKP:n pääsihteeri Arvo Aallon avustaja 1971–1983.
Niin että hyvää lukunautintoa vaan.
Mulla on Scott Frzgeraldin kirja: Yö on hellä, jonka on suomentanut Pentti Saarikoski. Se on tullut mulle perintönä ja kerran aloitin sitä lukea, mutta aihe oli jo multa mennyt ohi, eikä kiinnostanut enään.
Onkohan siitä muita suomennoksia?
Näinä päivän "sankaria" tuupataan takaisin ylämäkeen joka tuutista. Nostan tämän tärkeän puheenvuoron kärkeen, jottei totuus unohtuisi.
Samaa olen pohtinut kuin aloittajakin. Onko mikään Saarikosken runoista tai matkakertomuksista jäänyt elämään? Tuo Matti Makkosen ruumisarkkuliike on ehkä ainoa mitä muistan. Saarikosken suurin lahjakkuus oli se, että hän osasi tehdä elämästään tositeeveetä. Onhan selväkin, että ei ihminen voi toteuttaa luovuuttaan jos hän juo noin paljon viinaa. En kyllä ole juurikaan lukenut hänen tuotantoaan, mutta ei hänen runojaan toistella kuten vaikka Lauri Viidan tai Aleksis Kiven runoja. Vain hänen juomisensa ja lukuisat vaimonsa muistetaan. Varmasti on paljon kirjailijoita, jotka olisivat ansainneet tuollaisen statuksen ihan kirjallisilla ansioillaan.
Joo, Saarikoski teki rellestämisestään tositeeveetä aikoinaan, aikansa mediaympäristössä. Jos vielä eläisi, niin vanhana ukkona olisi nyt BB-taloon tunkemassa ja heidän viinoja kärkkymässä!
Siis et ole juurikaan lukenut Saarikosken tuotantoa, mutta olet kuitenkin sitä mieltä, että joku muu, jonka tuotantoa et ilmeisesti ole myöskään lukenut, olisi ansainnut saman statuksen kuin Saarikoski? Miten viina ja luovuus liittyvät toisiinsa. Eipä olut sen paremmin Leino kuin Kivikään raivoraittiita, Runbergin päivä alkoi korttelilla kirkasta viinaa. Jos oikein tarkoin mietin, niin koko elämänsä raittiina pysynyttä kirjailijaa ei tule mieleeni. Eikä raitista näyttelijää.
Laulun "Vessa, vesiposti, keittokomero ja huone" sanoituksen ohella Pentti Saarikosken merkittävimpään omaan tuotantoon on usein luettu myös runosäe "Syksy saa, minä en". Todellisuudessa se ei ole kuitenkaan hänen, vaan Ylioppilaslehden pakinoitsijan Johnny Walkerin eli Pekka Haukisen kynästä lähtöisin.
Kappas, en tiennytkään että Saarikoski sanoitti lauluja.
Saarikoski ei sanoittanut lauluja, vaan kirjoitti runoja. Lauluyhtye Muksut ja muut tiedostavat sävelsivät niitä - tai "sävelsivät" - ja karjuivat raa´alla avokurkulla sen ajan hengen mukaan.
Paitsi ettei Muksut karjunut, sotket varmaankin KOM-teatterin kuoroon. Mutta mielenkiintoista on se, että edelleenkin porvarit politisoivat taidetta.
Kukahan taiteen politisoi? Mitä tämä kulttuuriministerin pallilla istuva sälli tekee koko ajan?
Tuolla ylempänä sanottiin että Saarikoski oli huono panemaan.
Mm sellainen jonka mielestä jopa suomentajan poliittinen kanta on oleellinen tieto romaanin arvon suhteen.
Tarkoitat Arhinmäkeä. Onko se taiteen politisointia jos käy mieluummin katsomassa fudismatsia kuin oopperaa?
Onko muuten tullut kirjoja, joissa kuvataan tuon ajan mädännäisyyttä? Siis noita stallareita ja kommareita, ym. tuon ajan juttuja?
Mitä ihmeen mädännäisyyttä? Jos tarkoitat Saarikosken aikaa, niin lue Saarikosken ja aikalaisten kirjoja.
" Mitä ihmeen mädännäisyyttä? "
: D Hauska kysymys.
Mutta missä viipyy vastaus kysymykseen?
Mihin kysymykseen? Siihenkö, onko tullut kirjoja, joissa kuvataan Saarikosken ajan mädännäisyyttä?
Saarikosken tuotannollinen aika oli monipuolinen, mutta koska alkuperäinen kysyjä viittasi vain stalinisteihin ja kommunisteihin, niin keskitytään sitten siihen ja lisäksi rajataan kysymys koskemaan pelkästään kaunokirjallisuutta.
Yksi tällainen teos tulee heti mieleen, nimittäin Juha Ruusuvuoren romaani Stallari vuodelta 2009. Ihan ok ja humoristinenkin, mutta ei liippaa hirveän läheltä noita kulttuuripiirejä, vaan enemmänkin käytännön toimijoita.
Minusta se on ja on aina ollut niin että nämä kulttuuri-ihmiset kuten kirjailijat, näyttelijät ja elokuvantekijät, journalistit tai erilaiset toimittajat ja TV- dokumenttien tekijät eivät ole koskaan ihan selvinpäin näitä juttujaan tehneet.
Muistan joskus lukeneeni lehdestä jonkun tämän Saarikosken kolumnijutun, mutta en muuta häneltäkään. Onhan se hyväkin tällaisen kulttuuri-ihmisen olla alkoholistin maineessa siksi että voi jälkeenpäin laittaa juttunsa viinan tiliin tai sanoa niiden olleen vaan jotain vitsiä.
Selvinpäin tehdään ihan toisenlaisia kulttuurijuttuja, ja ne ovat näitä insinöörihommia, laite ja rakentelujuttuja. Mutta ei tällaisa juttuja suuret massat haluaisi alkuunkaan missään mediassa seurata saati että olisivat niistä kiinnostuneita tai juuri mitään niistä ymmärtäisivät.
Kirjoittikohan Volter Kilpi Alastalon salissa -teoksensa selvin päin vai päinvastoin aivan tillin tallin humalassa?
En ole lukenut kirjaa, mutta mihin tulokseen itse tulit, onko selväpäisen töitä?
Jahas. Tänne on joku muu kommentoinut numerosarjalla. No en kyllä minäkään ole lukenut Alastalon salissa- teosta.
Runeberinkin sanovat juoneen puolikkaan pullon kirkasta lähes joka aamu päästäkseen käyntiin.
runoista ainakin vuosina 1958-1962 kirjoitetut ja kolme viimeistä kokoelmaa ovat kestäneet aikaa. Myös kuunnelmat ovat hyviä. Käännöksistä erinomaisen onnistuneita ovat ainakin Homeroksen Odysseian ja Joycen Odysseuksen käännökset.
Juu, olen kulkenut Pentin jalanjäljillä Prahassa, Valamon luostarissa ja sen läheisyydessä.
Olihan niitä naisia penalla, hän oli taiteilija.Taiteilijat ei tunnetusti mihinkään sosiaaliryhmään.Kuljen missä kuljen...minäkin.
Ulla pulla lankarulla, anna Ulla tulla.
Onhan noita paikkoja stadissa ja muuallakin missä pena asui ja oleskeli. Kulttuurimatkailijan harrastus.
Silloin pääsi esille "taiteessa" kun oli kommari ja rääväsuu. Nyt "taiteessa" pääsevät esille itsensä brändääjät.