ostaisitko toiselle pahviarkun tai haluaisitko itsesi sellaiseen

Pahviarkku ei käy ainakaan tuhkaamiseen. Sen pitää olla puuarkku. Mutta mitä epäasiallista siinä muuten näet?

nooo, ajattelinpahan vain

Ehdotan, että kurkistat 50 -palstalle. Siellä on käynnissä keskustelu samasta aiheesta. Koska kopiointi on kielletty, vastaan lyhyesti kysymykseesi:
Ostaisin nyt, toisin kuin tein aikaisemmin.
Haluan.
Minun mielestäni siinä ei todellakaan ole mitään epäasiallista tai sopimatonta!

Niin, tämähän on tärkeä kysymys jota pitää ainakin kerran kuukaudessa ottaa esille. Eihän sitä tiedä milloin kupsahtaa.

en kuitenkaan voisi.

Herättää hautajaisissa ajatuksia, jos jonkinlaisia.ei voi mitään. Herättää jos kerran herättää.
Perusteluja ja ajatuksentynkää.:
Presidentit, ministerit ja muut sellaiset , voiiko heidän kohallaan käyttää tällaisia pahviarkkuja kun he aikanaan kuolevat ja haudataan.Miks ei?

Molempiin kysymyksiin vastaan , KYLLÄ.
Ja sen jälkeen polttouuniin...

Kerropa, miksei voisi. Arkku peitetään tietysti kirkossa arkkualballa ja miksei sellainen voisi kulkea mukana hautaukseen asti. Oletan tuhkauksen yleistyvän myös "arvohenkilöiden" hautauksessa. Ajat muuttuvat, hyväksytään se.

Itse toivon, etteivät kaupungit muuttuisi vähitellen hautausmaiksi vaan tuhkaus yleistyisi ja hautojen koot pienenisivät. Itseäni kammottaisi ajatus, että ruumiini kätkettäisiin multiin ja maatuva ruumis pilaisi pahimmassa tapauksessa pohjavesiä. En todellakaan haluaisi muuttua ongelmajätteeksi!

Jos ihmiset haluavat muistomerkkejä läheisistään, rakennettakoon suurten hautausmaiden sijaan kauniita muistolehtoja pienempine kivineen ja nimikilpineen.

Lahdessa olen nähnyt kauniin rinnealueen, jossa oli hyödynnetty myös paikalla olleita luonnon kiviä. Sellaisessa paikassa olisi varmaan hyvä "levätä" ja mukava käydä muistelemassa ja muistamassa omaisia.

Mielelläni säästän (säästämme) arkku- ym. kustannuksissa, varsinkin kun siten voi jonkun satasen/tonnin enemmän käyttää arkkuun laitettavan loppuelämän laadun parantamiseksi.

Oikeassa suhteessa kustannuksiin osallistujien varallisuuteen ja muihin raameihin, sekä "juhlittavan" toiveita kunnioittaen on meillä ollut tapana hoitaa kaikenlaiset perhejuhlat, hautajaiset eivät ole tästä poikkeus. Yli keskihintaisen menevät kustannukset olisivat pois laskuista joka tapauksessa.

Omista hautajaisistani en ole muistaakseni erityisemmin puhunut, ellen sitten mahdollisesti jotain äitini hautajaisjärjestelyjen yhteydessä. Ainoa toivomukseni on, että hoitaisivat asiat heille itselleen sopivimmalla tavalla. Jotain tähän asiaan liittyviä käytännön tietoja löytyy kansiosta (ainoa musta kansio) johon olen pohjavärin takia joutunut lätkäisemään oikein nimilapun, muistaakseni "Hautapaikka yms."

Ihan ilman selittelyn tarvetta pystyisin valitsemaan kaikista halvimmankin vaihtoehdon.

Minut saa kyllä haudata vaikka lakanassa. Maasta olemme tulleet jne. Läheisen omaiseni arkusta sen sijaan en tinkinyt eli ostin kauniin arkun. En itse hautaisi ketään lakanassa tai pahvilootassa tms., jos tämä elämäntilanne ja rauhanaika säilyy. Poikkeusolosuhteet ovat tietysti toinen asia ts. kun ei ole kysymys siitä, mitä haluaa vaan mitä saa tai mihin joutuu tyytymään.

Sanotaan, että hautaaminen on viimeinen palvelus jollekin ja niin se on. Kyllä jokainen on sen verran laulun arvoinen,ettei sentään pahvia... Mutta omallla kohdallani näen asian niin,että jos jälkeenjääneet katsovat minun ansainneen lakanan tai pahvin tai kenties paperikääreen,se sitten on niin. En ole sitä näkemässä ja hyvä niin.

Pahvin tekemiseen on käytetty paljon energiaa, siksi ei sellaista minulle. Haluaisin itsetehdyn puuarkun. Mutta kun minulla ei ole suuremmin puusepäntaitoja niin olen puhunut että jospa tuo puolisko hoitelisi asian. Ei ole vielä aloittanut, kaiketi ajattelee että olemme melko hyvässä kunnossa vielä?

Minua ei saa polttaa. Oman pitäjän koviin kuiviin multiin on tarkoitukseni päästä, sinne missä sukukin on monilta vuosisadoilta. Syökööt madot ja valukoot vedet, en ole sen suurempi ympäristömyrkky kuin mikään muukaan joskus maapallolla elänyt (mädäntyneet sienet tai kuolleet kalat, jne.).

Eipä kauaakaan ole kun tästä samaisesta keskusteltiin. Toivottavasti nyt pidempi tauko tulisi. Kukin tekee silloin surun kohdatessa tavallaan, kellään muulla ei mielestäni siihen ole sanan sijaa.
Jokainen tulee haudatuksi, uskoisin.

Ostaisin ja haluisin sellaisen itsellenikin
Siitähän ei kai kukaan muu nettoaisi, kuin jälkeenjäävät.
Kukin tahollaan.

Minun silmissäni ei ollenkaan nosta ihmisen arvoa, onko hänet haudattu pahviarkkuun, saati tammisellaiseen.
Pahviarkkusiunaustilaisuudessa olen ollut.
Herkkä ja itkettävä oli, tuskin tammi olisi nostattanut suruisuutta.

Kelle ihmeen toiselle?

Miksi maan multiin pitäisi haudata mahdollisimman kallis arkku?
Vainko siksi, että saattoväki näkisi?
Ketä muuta se hyödyttää? Ei se tasoittane tietä tuonpuoleiseen yhtään kummemmin kuin pahviarkku?