Nereidi, veden neito,
etkö houkuttelekkin miehiä vetehen?
Vaikka hukkuvan näen vain itseni,
kerro oliko muita, oliko ja tuleeko?
Kohtalo sinut korkeammalle nosti,
kuin neidon sinua ennen.
Tulikukkana paloit, pelkäsin puolestasi,
vaan oletko sittenkin vahvempi?
Me sinua pelastaessamme hukumme liekkeihin.
Voima puuttunut onko nyt liian vahva?
Perus luonteesi onko liian häikäisevä?
Rakkausesi yli lainehtiva, moniko sillä käy seilaamaan.
Eikö ole satamaa tuolla merellä,
jolle yhden voisit päästää.
En edes tiedä haluanko olla se ainoa,
vaan epäselvyytesi ajaa minut etsimään.
Helpompi on merellesi päästä kuin kenenkään muun,
vaan se on laajempi ja kirkkaampi kuin mikään näkemäni.
Ja täynnä vietteleviä veden neitoja.
Hukuttavatko ne,
vai ovatko ne sittenkin oppaita vain minulle osoitettuja?
Kutsutko minut vain satamaan, vai monet aaltoihin?
Rannalle en jäänyt, koska rannikkoa en nähnyt.
Liian laaja meri, ajoi uteliaan sille seilaamaan, vaaroille toiveille alttiiksi.
Viettelitärkö olet? Vai neito kaunis laiturilla, minä ohitsesiko kävelen sokaistuneena, meren syliin.
Itketkö silloin, vai nostatko uuden saaliisi verkoista?
etkö houkuttelekkin miehiä vetehen?
Vaikka hukkuvan näen vain itseni,
kerro oliko muita, oliko ja tuleeko?
Kohtalo sinut korkeammalle nosti,
kuin neidon sinua ennen.
Tulikukkana paloit, pelkäsin puolestasi,
vaan oletko sittenkin vahvempi?
Me sinua pelastaessamme hukumme liekkeihin.
Voima puuttunut onko nyt liian vahva?
Perus luonteesi onko liian häikäisevä?
Rakkausesi yli lainehtiva, moniko sillä käy seilaamaan.
Eikö ole satamaa tuolla merellä,
jolle yhden voisit päästää.
En edes tiedä haluanko olla se ainoa,
vaan epäselvyytesi ajaa minut etsimään.
Helpompi on merellesi päästä kuin kenenkään muun,
vaan se on laajempi ja kirkkaampi kuin mikään näkemäni.
Ja täynnä vietteleviä veden neitoja.
Hukuttavatko ne,
vai ovatko ne sittenkin oppaita vain minulle osoitettuja?
Kutsutko minut vain satamaan, vai monet aaltoihin?
Rannalle en jäänyt, koska rannikkoa en nähnyt.
Liian laaja meri, ajoi uteliaan sille seilaamaan, vaaroille toiveille alttiiksi.
Viettelitärkö olet? Vai neito kaunis laiturilla, minä ohitsesiko kävelen sokaistuneena, meren syliin.
Itketkö silloin, vai nostatko uuden saaliisi verkoista?
Vastaukset 6
Vanhimmat
...ja nostan.
Itken menetettyä
....mahdollisuutta.
Itken totuutta,
jonka näet...
Merta ei voi hallita
...et voi kahlita.
---
Koskettava runo :)
Kaikki runoni ovat muutakin kuin sekalaista kielikuvilla leikkimistä
Jos joku kuulisi kaikki runoni, ja kertomani jotka liittyvät runoihin. Jos joku pisteet yhdistäisi, ymmärtäisi hän minua täysin.
Tuollakin runolla on paikkansa, kokemuksissani ja ajatuksissani. Erään tapaamani tytön takia tuon kirjoitun, toinen runo hänestä.
Ensinmäisen runon nimi oli tulikukka, eikä sitä ole nettiin kirjoitettu...
Itse olen edelleen tuolla merellä, mehdollisuus ei ole menetetty, uteliaisuuttani merelle menin. Nyt odotan, hukuttaako Nereidi minut, vai odottaako neito minua rannassa. Vai tyhmyyttänikö olen tulevaisuudessa käyvä meren syliin, luultuani nereidiksi, vain rehellistä kaunista neitoa. Mutta nuo ovat tulevaisuuden kuvia, vielä merellä seilaan...
Ei minusta sekalaista; sait mukaan...hetken ymmärrykseen...yhdeksi pieneksi osaksi siitä täydestä ;)
Tuli sellainen olo, että haluan lainata tuota juttuasi blogini käyttäjäkuvaukseen. Liitin kyllä nimimerkkisi sinne myös. Ilmoita mikäli koet tuon loukkaavaksi. Käyttäjäkuvaus ja blogini löytyvät osoitteesta http://nereidine.livejournal.com/
Huh huh, muten aika vieriikään. Tuonkin runon kirjoittamisesta ja sen tilanteesta on jo kaksi vuotta. Olen kasvanut, enkä enää edes muista mitä olen tuota kirjoittaessani tuntenut. Kummallista, ihmiset muuttuvat, jäljet eivät. Enpä moiti lisäämisestä, vaikka usein tapa on kysyä ensin. Enkä edes taida tarkentaa tuntemattomuuttani, sillä olen ajoista muuttunut ja alunperinkin halusin tuolloin kertoa vapaasti tunteistani ja ajatuksistani, pitäen ne täysin irrallisena aliaksistani.