Etsin kirjastosta taannoin kirjaa, josta olisin löytänyt sopivan runon, mutta kaikki runot olivat vain jotain tuulesta temmattua höpinää, tarkoitan että etsin sellaista missä on riimit kohdillaan tyyliin: runon luin perin juurin, katselinkin sitä silmin suurin:) vaan nykyään ne ovat muodossa: tuulee, ulkona sataa, voi kuinka maatamme kiusataan, ajatusten töminässä. Siis missä runot?
miksi runot eivät ole runoja?
nessukka79
7168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On niitä, ne ovat pääosin menneeltä ajalta.
Itse olin niin ulapalla nykyrunoudesta, että menin jopa muutamiin tapahtumiin seuratakseni ja ymmärtääkseni mistä runoudessa nykyisin on kysymys. Lie reilu viitisenkymmentä vuotta siitä, kun Suuresta Ja Virallisesta Runoudesta Päättävät Tahot julistivat loppusoinnut vaienneeksi.
Nykyisin palkitaan googlenkin käyttämisestä. Ja geometrisistä tai visuaalisista runoista, sellaisista joita sirotellaan paperille niin että ne muodostavat jonkin kuvion. Tai sitten laitetaan yhdelle sivulle jokin lause tai sen osa, ja seuraavalle sivulle, keskelle paperia, jokin häntä.
Hävyttömästi mieleeni tuli taru keisarin vaatteista.
Päädyin kuitenkin oivaltamaan ulkopuolisuuteni ja sivistymättömyyteni pysyvän luonteen. Tukeudun pääosin vanhaan runouteen, jopa tuhansia vuosia vanhaan, sillä en ymmärrä nykyrunoudesta juuri mitään.
Ei se tarkoita että se olisi huonoa, se on vain erilaista ja vaatii lukijaltaan kaikenlaista, ainakin runsaammin kuin mitä monilla on luonnostaan. Varmasti löydät kirjastosta klassista runoutta, siihen tarvitaan toinen visiitti. -Mutta on paljon hyvää loppusoinnutonta runoutta, molempia tarvitaan.
Sivistynyt asenne tuo, ettei heti olla lyttäämässä sitä mistä itse ei pidä tai jota ei ymmärrä. Mutta jos pidät esimerkiksi itämaisesta vanhasta runoudesta, pitäisi loppusoinnuttoman, modernin runon olla helppoa? Sillä imagistit ja modernistit ottivat ihanteekseen itämaisen vanhan runouden. Konkreettisen, yksinkertaisen kuvan ja arkielämän ylevien tunteiden ja koristeellisen loppusoinnullisuuden sijasta. Siitä on tietysti vielä harppaus postmoderniin runoon.
Etsin kirjastosta taannoin kirjaa,
josta olisin löytänyt sopivan runon,
mutta kaikki runot olivat vain
jotain
tuulesta temmattua höpinää,
tarkoitan
että
etsin sellaista missä on riimit kohdillaan
tyyliin:
runon luin perin juurin,
katselinkin sitä silmin suurin
:)
vaan nykyään ne ovat muodossa:
tuulee,
ulkona sataa,
voi kuinka maatamme kiusataan,
ajatusten töminässä.
Siis missä runot?
- - -
hihih !
siis ylläoleva on
nessukka79
kirjoittama, laitoin tuon hihih! ja sen eteen kolme viivaa, mutta ne viivat näköjään hävisivät, joten tähdennän, että tämä on sama teksti kuin aloittajan.
hihih !
Mitä jos lukisit kirjoja kirjallisuudesta? Riimirunot ovat pieni osa runoudesta ja nykyään niitä tehdään erittäin vähän. Luulisin, että enimmäkseen lauluiksi, muu runous on jättänyt riimit jälkeensä jo aikapäiviä sitten. ;)
Kaipasin tosiaan oikeanlaista runoa, korttiin tai lahjaan ystävälle, kirjoitinkin sitten niitä aika monta (72kpl) itse, kun ei sopivaa löytynyt, eilen tuli eka hylky gummerukselta, lähetin ne joskus 1kk sitten, lähetin myös neljään muuhun, mut ei taida nykyään tollaset kelvata:(
Kirjaston tietopalvelun työläinen osaa varmasti auttaa löytämään mitallista ja loppusoinnutettua runoutta. (Kannattaa vaatia kunnon palvelua. Siitä siellä tykätään.) Tällä vuosituhannella perinteisellä tyylillä on kirjoittanut ainakin Jukka Itkonen. Anna-Mari Kaskisella on myös tätä tyyliä runoja. Mutta tosiaan kuten Zenigma tuossa yllä kertoo, niin vanhempi runous pitää sisällään paljonkin mitallista ja loppusoinnutettua runoa.
Sanonpa nyt vielä sen verran, että en oikein saa itsekään paljoa irti nykypäivän runoudesta. Sitä lukevan pitäisi nähtävästi tuntea laajasti kirjallisuutta, jotta ymmärtäisi kaikki hienot viittaukset minne milloinkin. Tietysti monenlaista vapaamittaista runoakin löytyy ja jotkut on ihan mukavaakin luettavaa.
Tosi kiva kuulla, että olet alkanut itse kirjoittaa runoja, joista tykkäät. Pitäisiköhän ruveta laajemminkin tarjoamaan kustantamoihin mitallista riimirunoa? Ehkä siellä sitten havahduttaisiin tajuamaan sellaisenkin lukemiston kysyntä?