Silta, jonka
olen joka
ikinen päivä
ylittänyt,
on kadonnut
kadonnut kuin
kyynel, joka
peittää maan
peittää tumman
maan,
pilvet ja
vahvat teräportit,
joita juoksujalka
on neitseellisenä
hyveenä huorannut
väsynyt sulostuttamaan
riettautta läsnäololla,
jaksamatta enää
puuteroida muoviruusuja,
joiden lehdet
ovat tehneet elävästä
vararikon
aarteista,
huonoja aikoja
Kaikki ne
kauniisti kukoistavat
kiehkurat
hauskuuttivat iltaa ja
sulostuttivat päivää
olematta ystävyyden
väärennös, pelkkää
huvia vehreydelle
kuiskuttivat ja
kehuivat
antaen jokaiselle
syyn palata
uudestaan kauneuden
koristuksen ääreen
voittaa kiusauksensa,
tahraton käytös
ja kahlita itsensä
huvitukseen ja aarteeseen,
jossa ei
ollut sydäntä
siinä asui
vain tyhjyys, joka
oli ylittänyt
anteeksiannon vuoren
ja se kuvitteli
auringon oton,
juomisen ja
seksin salojen
paljastavan elämän
oikean luonteen
ei kahta
ilman kolmatta,
jota kirkko ristin
juurella ihmetteli
kidutusta,
sielun ravintoa,
jonka ruumis
oli valinnut
Välittämättä taistelusta
ja totuudesta
on valloitettava
paljon maata
saatava sisin
sykkimään ja
unohtamaan ne
kuolinkellot, jotka
soittavat muistojen
murhetta ja tuskaa
pyrkivät unohtamaan
mikä on
rakkauden arvoista
ja mikä häpeää
ja valehtelua
vanhuus ei
anna arvoa
sille vuodenajalle,
jolloin tuli hehkuu
ja heiluttaa
hehkeitä helmoja
haluten aamusta
iltaan sitä mistä
pitää sillan ylittämättä
jättämisellä luopua
tuntea tyyneys,
julma noutaja,
joka ei enää
makaa kanssasi
ja tuota sitä
loputonta addiktia,
joka on nyt
nimeltään sakka
elämän pohjamuta,
jonka arvo
on ulostettu
täyteen haluttomuutta
ja halpaa tunteikkuutta
rikas ympäristö
ja hälinä
on muuttunut
kitupiikiksi ja se
vahtii omaisuuttaan
haluamatta enää
pullistella sepalustaan
ja nauttii kylläisenä
aarteesta,
onnesta jonka
oli elämässään
onnistunut valloittamaan
saaliinaan hienovarainen
ystävyys, joka kantoi
hyvää huomenta ja
helliä kohteliaisuuksia
muistamatta enää
mässäillä ja nälkiinnyttää
paljaalla iholla
kaikki se pilke
ja villi vauhti
oli vaihtunut
seesteisyyteen, joka
ennen kiersi
uutta uutena ja
nyt vanhaa
kerran kerrottuna
Perkele,
mikä tuska
voi syödä
miestä ja saada
etsimään sitä siltaa,
jonka ylittänyt
saa siipiinsä sulat
ja vaikka maksaa
saadakseen olla velkaa
ja unohtaa
sileät lakanat
kunhan vain saa
käydä maan pinnan alla
ja syöksyä tuntemattomaan
ottaa selkään ja
laukata myrskyn
keskipisteeseen,
jonka voima on
joskus suurempi
kuin hellyys ja
aamuisen usvan koskemattomuus
sillalla, jota ei enää ole
http://www.youtube.com/watch?v=7spBU4Yv8fE
olen joka
ikinen päivä
ylittänyt,
on kadonnut
kadonnut kuin
kyynel, joka
peittää maan
peittää tumman
maan,
pilvet ja
vahvat teräportit,
joita juoksujalka
on neitseellisenä
hyveenä huorannut
väsynyt sulostuttamaan
riettautta läsnäololla,
jaksamatta enää
puuteroida muoviruusuja,
joiden lehdet
ovat tehneet elävästä
vararikon
aarteista,
huonoja aikoja
Kaikki ne
kauniisti kukoistavat
kiehkurat
hauskuuttivat iltaa ja
sulostuttivat päivää
olematta ystävyyden
väärennös, pelkkää
huvia vehreydelle
kuiskuttivat ja
kehuivat
antaen jokaiselle
syyn palata
uudestaan kauneuden
koristuksen ääreen
voittaa kiusauksensa,
tahraton käytös
ja kahlita itsensä
huvitukseen ja aarteeseen,
jossa ei
ollut sydäntä
siinä asui
vain tyhjyys, joka
oli ylittänyt
anteeksiannon vuoren
ja se kuvitteli
auringon oton,
juomisen ja
seksin salojen
paljastavan elämän
oikean luonteen
ei kahta
ilman kolmatta,
jota kirkko ristin
juurella ihmetteli
kidutusta,
sielun ravintoa,
jonka ruumis
oli valinnut
Välittämättä taistelusta
ja totuudesta
on valloitettava
paljon maata
saatava sisin
sykkimään ja
unohtamaan ne
kuolinkellot, jotka
soittavat muistojen
murhetta ja tuskaa
pyrkivät unohtamaan
mikä on
rakkauden arvoista
ja mikä häpeää
ja valehtelua
vanhuus ei
anna arvoa
sille vuodenajalle,
jolloin tuli hehkuu
ja heiluttaa
hehkeitä helmoja
haluten aamusta
iltaan sitä mistä
pitää sillan ylittämättä
jättämisellä luopua
tuntea tyyneys,
julma noutaja,
joka ei enää
makaa kanssasi
ja tuota sitä
loputonta addiktia,
joka on nyt
nimeltään sakka
elämän pohjamuta,
jonka arvo
on ulostettu
täyteen haluttomuutta
ja halpaa tunteikkuutta
rikas ympäristö
ja hälinä
on muuttunut
kitupiikiksi ja se
vahtii omaisuuttaan
haluamatta enää
pullistella sepalustaan
ja nauttii kylläisenä
aarteesta,
onnesta jonka
oli elämässään
onnistunut valloittamaan
saaliinaan hienovarainen
ystävyys, joka kantoi
hyvää huomenta ja
helliä kohteliaisuuksia
muistamatta enää
mässäillä ja nälkiinnyttää
paljaalla iholla
kaikki se pilke
ja villi vauhti
oli vaihtunut
seesteisyyteen, joka
ennen kiersi
uutta uutena ja
nyt vanhaa
kerran kerrottuna
Perkele,
mikä tuska
voi syödä
miestä ja saada
etsimään sitä siltaa,
jonka ylittänyt
saa siipiinsä sulat
ja vaikka maksaa
saadakseen olla velkaa
ja unohtaa
sileät lakanat
kunhan vain saa
käydä maan pinnan alla
ja syöksyä tuntemattomaan
ottaa selkään ja
laukata myrskyn
keskipisteeseen,
jonka voima on
joskus suurempi
kuin hellyys ja
aamuisen usvan koskemattomuus
sillalla, jota ei enää ole
http://www.youtube.com/watch?v=7spBU4Yv8fE
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onni pysähtyy hetkeksi, istahtaa kämmenelle, räpyttelee, kohottautuu siivilleen ja katoaa sineen.
Jotenkin surullisen oloinen kirjoitus, niinkuin elämäkin joskus ankeudessaan, tai sitten oma mieli ei tuo esiin positiivisempia puolia.
Samaa linjaa soitannassakin.
http://www.youtube.com/watch?v=aDlW9BFbUmM&feature=relmfu
Keskittyminen on huipussaan näemmä, piti siis olla tämä kappale.
http://www.youtube.com/watch?v=OLKvAfKfe2A&feature=relmfu
Tällainen tipahti tänään tiistaiseen harmauteen, ihmisen ainainen soveliaisuuden mietiskely, sitä seuraava toteutus, päätökset ja muistelu...paluu takaisin siiihen mitä ei ole tai minkä ei pitänyt enää olla...tai minkä ei enää halunnut olevan.
Kiitos Kahvin ystävä, mäkin oon jo nyt väsy ja viikko on vasta puolessa ;)
Tunnelataus taas... ei jätä kylmäksi! Mikä nyt tulikin tarpeeseen, kun kerta on KESÄloma piti käydä uimassakin :)) Ootas kun ravistan hiukset tähän, niin saat tietää lämpötilan...
Sydäntä särkee nähdä sut noin. Kun ihmisen kuuluu laulaa onnesta, ja jouskarin varsinkin :) Jotenkin tuossa on kuitenkin jokin uusi päättäväisyys..
Väsyneenä tulee bluesia ja pirteenä rockia ja humppaa ;)
No sulla oli onni onnettomuudessa, et kutistunu mitenkään strategisista paikoista, kuten meille voi käydä eli sikäli sun ei tarvitse mollivoittoisesti laulaa ;)
Mulla särkee pää ja polvet, vettä tulossa? taivaalta?
Kiitos Salander*
p.s oisin voinu luulla, että talviloma...juu ei se kysy säätä eikä kalenteria...naattiminen lomasta.
Iltaa, Ilmapuntari :))) Pää ja polvet osas ennustaa mun ravistuksen? :)
Ei kutistunut ei :)) Meikän ego senkun paisui, kun lailla Venuksen asteli veteen, hitaasti, arvokkaasti, pää ylväänä ja kompastui kiveen. Loiskista vaan. Sama kai se on millä tyylillä sinne menee, kunhan lopputulos on märkää.
Helli itseäsi. Tee niin kuin mä ja maalaa varpaankynnet :)) no okei, huono idea. Ota rommitoti. Se voitelee polvia ja siirtää päänsäryn huomiseksi :) Oikea huonojen ideoiden pankki tänään... Nukkumaan, mä peittelen...
Runosi sisälsi kaiken sen mitä runoiltasi voi
odottaakin. Voimakas ja samalla haavoittuvainen kuvaus
elämästä sellaisena kuinka sen runossasi koit.
"sillalla, jota ei enää ole" oli hyvä päätös runollesi ja
ikäänkuin sulki ympyrän!
Kiitos Liona oikein paljon!
"Yli synkän virran sillan rakennan." Vahvan ja kestävän.
Oman elämäni silta on hatara ja tuulessa huojuva riippusilta, jonka alapuolella häämöttää syvääkin syvempi kuilu. Vai liekö aasinsilta, jota pitkin kömpelönä kompuroin...
Kiitän hienosta runosta. Sopii näin pilviseen aamuun...
Noin kun sen esitit, sain itseasiassa vahvan assosiaation tekstistäni siihen vanhaan biisiin.
http://www.youtube.com/watch?v=rzN6Ms0Th8U
Jokaisella on omat yksilölliset siltansa ja niiden ylittäminen ta ylittämättä jättäminen voi olla onnellinen tapahtuma tai täynnä tragediaa, mutta ne sillat tulevat ja menevät.
Kiitos Ich bin...