Minä pidän siitä, mitä näen.
makuuhuoneeni pienestä ikkunasta.
Männystä joka on niin tumman vihreä ja ylväs.
Sen monet pienet kävyt, vihreiden tuuheiden ja paksujen neulasten
suojassa, punaruskeiden käppyräisten oksien
pitäessä tiukasti kiinni suorassa rungossaan, ja juurista jotka ovat
pureutuneet kallion niukkaan kasvualustaan tiukasti..syvälle harmaaseen kallioon....
auringon laskiessa...runko saa upean värin: ruosteen punaisen..kuparin välkkyvän hohteen..se on niin kaunis..
Pidän vanhasta kuusesta sen takana, vanhasta
vaahterasta jonka lehdistön läpi valo heläjää, keinuu keimaillen ja lempeän kesätuuleen
mukana. niin kevyesti...läpikuultavat lehdet elävät liikkuvat herkästi..vaihtavat väriä..oksat ne tanssivat kevyttä valssia..tuulen tahtiin..
Koivuista jotka tavoittelevat pilviä, sateesta piitaamatta............
Tuostakin, vanhasta rapatusta kivitalosta, jonka punatiiliset kattotiilet
kertoisivat tarinoitaan sateista, myrskyistä ja lumesta sen asukkaista kaikista jo menneistäkin jos, osaisivat puhua..minä pidän
mustikansinistä taivaasta...linnuista jotka istuvat ja lentävät
tässä maisemassa edestakaisin katolle, puiden oksille ilmaan..lähteäkseen, palatakseen....ja aurinko saa kaiken hehkumaan...
minutkin...Pidän sinusta elämä. Juuri tässä ja nyt.
En lakkaa ihmettelemästä kauneuttasi jonka olet maalanut
siveltimen herkin vedoin silmieni aroille verkkokalvoilleni..-. jotta silmäni lepäisivät
sinussa...minä pidän..tästä. Hetkestä. sen tyyneydestä sen jatkuvasta vaihtuvasta väreistä ja valosta...elämä. Juuri tällaisesta minä pidän..en lakkaa
pitämästä..kauneudestasi...elämä.
Tsau:Friidu
makuuhuoneeni pienestä ikkunasta.
Männystä joka on niin tumman vihreä ja ylväs.
Sen monet pienet kävyt, vihreiden tuuheiden ja paksujen neulasten
suojassa, punaruskeiden käppyräisten oksien
pitäessä tiukasti kiinni suorassa rungossaan, ja juurista jotka ovat
pureutuneet kallion niukkaan kasvualustaan tiukasti..syvälle harmaaseen kallioon....
auringon laskiessa...runko saa upean värin: ruosteen punaisen..kuparin välkkyvän hohteen..se on niin kaunis..
Pidän vanhasta kuusesta sen takana, vanhasta
vaahterasta jonka lehdistön läpi valo heläjää, keinuu keimaillen ja lempeän kesätuuleen
mukana. niin kevyesti...läpikuultavat lehdet elävät liikkuvat herkästi..vaihtavat väriä..oksat ne tanssivat kevyttä valssia..tuulen tahtiin..
Koivuista jotka tavoittelevat pilviä, sateesta piitaamatta............
Tuostakin, vanhasta rapatusta kivitalosta, jonka punatiiliset kattotiilet
kertoisivat tarinoitaan sateista, myrskyistä ja lumesta sen asukkaista kaikista jo menneistäkin jos, osaisivat puhua..minä pidän
mustikansinistä taivaasta...linnuista jotka istuvat ja lentävät
tässä maisemassa edestakaisin katolle, puiden oksille ilmaan..lähteäkseen, palatakseen....ja aurinko saa kaiken hehkumaan...
minutkin...Pidän sinusta elämä. Juuri tässä ja nyt.
En lakkaa ihmettelemästä kauneuttasi jonka olet maalanut
siveltimen herkin vedoin silmieni aroille verkkokalvoilleni..-. jotta silmäni lepäisivät
sinussa...minä pidän..tästä. Hetkestä. sen tyyneydestä sen jatkuvasta vaihtuvasta väreistä ja valosta...elämä. Juuri tällaisesta minä pidän..en lakkaa
pitämästä..kauneudestasi...elämä.
Tsau:Friidu
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tästä minä pidän..juuri tässä ja nyt..runostasi.
Hieno!
Hyvin samanlaisia ovat minunkin mieleni maisemat. Elämä on kaunis ja hetkeen tarttuminen yksi tärkeimpiä taitoja. Sie sen ossaat!