Onko totta, että ne jotka eivät kykene tunteisiin oikeassa elämässä hakevat korviketta sätistä?
Tunnemmeko virtuaalitunteita, elämmekö virtuaalielämää ?
Kuinka pitkälle pääsee virtuaaliminän rakentamisessa ?
Onko salattu minä virtuaalissa mukana vai virtuaali minä todellisuudessa ?
Jos kaikki on vain virtuaalia, miksi ottaa mistään kiinni ?
Tunnemmeko virtuaalitunteita, elämmekö virtuaalielämää ?
Kuinka pitkälle pääsee virtuaaliminän rakentamisessa ?
Onko salattu minä virtuaalissa mukana vai virtuaali minä todellisuudessa ?
Jos kaikki on vain virtuaalia, miksi ottaa mistään kiinni ?
Vastaukset 15
Vanhimmat
..ihan ensimmäiseksi tuli mieleen Simanainen. Seuraa hänen kirjoitteluaan; virtuaaliminän rakentamisessa pääsee kuin pääsekin pitkälle. Ja yleisöllä on hauskaa/järkyttävää/ikävää tätä maanisviritteistä tekstiä lukiessaan.
Luulen kuitenkin, että psykologisesti ajatellen tälläiset virtuaaliminän rakentajat ovat perin onnettomia irl:ssa. Salattu toiveminä ei pääse esiin muualla kuin virtuaalissa. Ihailijat ja inhoajat ovat aivan yhtä tärkeitä salatulle toiveminälle; pääasia, että kirjoitetaan. Muutenhan huolella rakennettu virtuaaliminä kuolisi pois ja sillä olisi todennäköisesti hyvin destruktiivinen vaikutus reaaliminään.
virtuaaliminän rakentaja edes tajua/halua tajuta ristiriitaisuuksia ja ylilyöntejä rakenteissaan, pääasia että hänet huomataan hyvässä ja pahassa.;)
Jossakin näillä hiekalle rakentajilla on mennyt pieleen, vaikka muutkin täällä huomiota jonkin verran hakevat. Mainitsemasi maaninen vimma päästä esille(vaikka typeryydellä)viestittää kyllä jostain muusta kuin terveestä itsetunnosta.
Sätin luoma virtuaaliluotettavuus on ehkä omien toiveiden aikaansaama kokonaisuus.
Se mihin virtuaalihahmossaan uskoo ei välttämättä ole se minkä kuvan antaa itsestään ?
Jos virtuaaliminää horjutellaan tai se asetetaan kyseenalaiseksi, mitä todellinen minä tekisi ?
Olisiko tervettä ottaa etäisyyttä virtuaaliminään?
Saattaa olla toki niin, että virtuaalimaailmassa elävä(t) ovat kohdanneet/kokeneet niin kovia tosi elämässä, että hakevat jonkunlaista pakotietä tms. sätistä.
Ihmismieli on kuitenkin niin kompleksinen, ettei allekirjoittanut ole vielä(kään) päässyt ymmärrykseen, mitä kaikki kanssaihmiset sätistä hakevat.
Syitä voi siis olla useitakin erilaisia. Olemmehan me kaikki kuitenkin erlaisia, onneksi! :o)
Mutta voiko virtuaalimaailmassa elävä ihminen elää ns. normaalielämää?
Itse en osaa kysymykseen vastata, mutta pitää muistaa, että ihminen on hyvinkin muuntumiskykyinen tarvittaessa, ts. sopeutuminen erilaisiin tilanteisiin voi käydä helpostikin.
Nää virtuaalijutut taitaa kuulua sarjaan "ikuisuuskysymys", onko nää oikein väärin tai sitten, voiko ees puhuu mistään ikuisuuskysymyksestä tms.
Kaavio on niin moniselkoinen, se on niinkuin hävittäjälentokoneen kokoamisohje.
Tsempiä kaikille kesään :o)
Olisiko sinusta sättisivujen yhteydessä hyvä olla sellainen tilapäinen ensiapuhuone, tilapäisille heikkouskohtauksille, kuten AA-kerho livessä ?
Onko sättääminen apukeino itsessään?
Ovatko kanssa Sättijät hyviä avun antajia ?
Mitenköhän sellainen huone käytännössä mahtaisi toimia?
Saattaisi olla hyväkin idea, kunhan sitä työstäisi ensin ihan oikeesti toimivaksi. Voisi siis olla hyvä, en lähtisi tuomitsemaan ennen tarkempaa miettimistä.
Sättääminen saattaa itsessään olla paras terapia tai apukeino ihmiselle, joka ei löydä jossain tietyssä elämäntilanteessa mitään muuta järkevää pakotietä tms. elämässään. Ja aina parempi, jos pystyy edes siihen, jos seuraava vaihtoehto olisi esim. mennä jojoon.
Kanssasättääjiin ei kannata luottaa sinisilmäisesti, koska virtuaalimaailmassa on vielä helpompi vedättää viattomia ihmisiä verrattuna tosielämään. On tietysti helppo sanoa näin, mutta näkisin, että se on karu totuus, eikä muuksi muutu.
Eli riippuu ihmisestä/ihmisistä, onko hyvä avun antaja vai ei.
riippuu ihmisestä, siis se avun antaminen, mutta kyllä joskus huomaa selvästi että kone kiinni olisi jollekin paras vaihtoehto. Niin pahoja ylilyöntejä näkee, mutta ihminen itse ei sitä tajua. :(
"Ovatko kanssa Sättijät hyviä avun antajia ?"
EI!
Koska pahassa konekoukussa oleva hakee vieläkin heikomman autettavakseen ja heikoin on altis sosiaaliselle hyväksikäytölle. Ts. Auttaja auttaa itseään autettavan kustannuksella.
Kukaan ei voi taata, että autettavan anonymius säilyy, eikä elämä arkeineen tulisi julkisuuteen sättijuoruna.
Erittäin huono vaihtoehto. Avun on tultava ulkopuolelta.
Jossain muodossa sätti olisi erinomainen vertaistuki"ryhmä", mutta juuri näiden suur-/moniongelmallisten sättääjien takia se ei ole suositeltava terapiamuoto.
moniongelmaisen ?
Kumpi sitä apua nyt kaipasi, se heikompi alttiimpi vai se auttaja ?
Nyt meni vähän yli, mutta menköön !
Mistä tunnistaa ulkopuolisen avun tarpeen ?
Olisiko sittenkin aina paras ottaa sätti hiukan kevyemmin kuin live?
Tietty vakavuus sätissä, vanhojen ilkeyksien turha kaivelu ja muistelu, asioiden värittäminen tai analysointi, jos ne jättäis pois... olisiko sätti sitten miellyttävämpi paikka ?
Miksi tehdä sätistä elämää suurempaa vaihtoehtoa?
sätti on kuitenkin vain virtuaalimaailma.
Meitä on niin monenlaisia persoonallisuuksia, jotkut ovat sättiminältään sitä mitä oikeastikin ovat, toiset vaihtavat uuteen persoonallisuuteen sätissä? Kaikkia puoliaan tuskin kukaan paljastaa.
Nikki lou mielikuvia, mutta olisiko vastuu mielikuvista kuitenkin sillä kuvittelijalla?
Samoin sätin miellyttävyydestä löytyy varmasti yhtä montaa mielipidettä kuin on näppiksenkäyttäjää, millaisena sätti on kohdallaan. Sekametelisoppana varmaankin tulee säilymäänkin :)
ei siis tarvitakaan, jos ottais vain kaiken kevyesti?
sen minkä taakseen jättää, se sais jäädä taakse?
olisko sittenkään tarpeellista ottaa virtuaalihuolia laisinkaan ?
Miksi sitten kuitenkin joskus virtuaalihahmot käyvät toistensa kurkkuun tai hermoon ?
onko raja ylitetty, omassa päässä vai siellä toisessa päässä ?
virtuaalitikulla virtuaalisilmään joka vanhoja virtuaalijuttuja muistelee ?
Jos tarkoitat auttajalla toisen huolien kuuntelemista, sehän on ok. Pitää vain muistaa,että jokainen on itse vastuussa omasta elämästään ja päätöksistään. Kukin auttaa (jos haluaa auttaa) parhaan ymmärryksensä mukaan, mutta ei pitäisi roikottaa kaikkien huolia mukana.
Sama toisinpäin; vaikka joku antaa neuvoja,tekee kuitenkin itse ne omat päätökset. Kysymykset ovat kyllä parempia, ne laittavat pohtimaan asiaa :)
Elävässä elämässäkin kaikki eivät kerta kaikkiaan tule toimeen keskenään. Aika erikoista, että sama toistuu täällä vaikka ihmiset eivät näe toisiaan :) Toiset temperamenttisempia kuin toiset.
Kukin joutuu elämään sen oman päänsä kanssa.. Ainoa mitä voi muuttaa, on oma virtuaalikäytös. Provoisoituuko mukaan vai antaako toisen sauhuta itsekseen?
virtuaalitikulla virtuaalisilmään joka vanhoja virtuaalijuttuja muistelee ? Aika hauska, niinpä:D
Häiriköt häiriköi, mutta varmaankin voitavansa (toivottavasti) heidän kuriin saamisekseen tehdäänkin.
tunteet owat sallainen asia että niitä on ja wälillä ne kuolee pois ;(
en tunne wirtuaalitunteita/elämää sen enempää warmaan kuin muutkaan ?
wälillä wain säwähdyttää kun katsoo jonkun rowiilia ja näkee ns unelmiensa naisen ;)
wirtuaaliminä ja minä minä owat yksi ja sama henkilö ;) se että jotkut lukewat riwien wälistä ja luowat omia mielikuwia niin sille en woi mitään
ei minulla ainakaan ole pelkkää wirtuaali minää ;)
ei kaikki oli wain wirtuaalia sehän on jokaisen itsensä luoma olotila mistä pääsee pois jos haluaa ;)
sinun nikkisikin luo mielikuvia, mitäpä jos ihastuisin sinun Nikkiisi?
Enkä edes olisi nähnyt kuvaasi, haluaisin vain tutustua sinuun nikkisi perusteella ?
Se olisi sattumaa, jos sieltä ihminen nikin takaa löytyisi ? Vai olisiko ?