Perhepäivähoito vai päiväkoti ?

PERHEPÄIVÄHOITO

Hei
Et kertonut minkä ikäinen lapsesi on ? Mutta karkeasti ottaen alle 3v. parempi paikka on perhepäivähoito, koska siellä pystyy paremmin huomioimaan pienten tarpeet ja yli 3v. päiväkoti, koska on enemmän ikäistä seuraa ja sen ikäinen jo kaipaa sitä. Tietysti jos perhepäivähoidossa sattuu olemaan saman ikäistä seuraa, sitten toki voi jatkaa perhepäivähoidossa eskari ikään.

Hei!

Olisin halunnut hoitaa lapseni itse 3v. saakka mutta minun oli "pakko" mennä opiskelemaan. Sitten olisin halunnut lapseni ehdottomasti perhepäivähoitoon, koska ajattelin että se on parempi niin pienelle, mutta perhepäivähoitopaikkoja ei ollut tarjolla joten oli pakko laittaa lapsi päiväkotiin. Kaikki meni erittäin hyvin ja lapsesta kasvoi sosiaalinen, ns. reipas poika. Tosin hänen ei tarvinnut olla kuin n. 30 pv yhteensä eka syksynä hoidossa, muuten järjestelimme hänen hoitonsa miehen ja suvun kanssa. Lapsi yleensä sopeutuu hyvin melkein mihin tahansa jos vain vanhempi/vanhemmat ovat varmoja siitä mitä tekevät, itselleni oli erittäin vaikeaa jättää lapsi hoitoon koko ajan ja tunsin siitä syyllisyyttä. Mutta koen olleeni ihan riittävän hyvä äiti ja tein koko ajan parhaani, niinkuin vanhemmat yleensä tekevätkin. Tsemppiä valintaasi, kuuntele sydämesi ääntä!

Hei.
Minä olen itse ollut perhepäivähoito lapsi, ja kotonakin on lastenhoitaja ollut. Vannon siis perhepäivähoidon nimeen.
Joku on joskus jossain sanonut, että päiväkoti tekee lapsista sosiaalisempia kuin perhepäivähoito, mutta ei se pidä paikkaansa. Minä ja sisarukseni olemme äärimmäisen sosiaalisia, vaikka tuollainen hoitomuoto ollutkin.
Jokainen tekee itse ratkaisunsa, ja kiitän äitiäni siitä, että hän on tuollaiseen ratkaisuun päättynyt.
Lapsesta se paikka on kiinni :)
Lapsen parasta etua ajatellen, tsemppiä :)

Ehdottomasti perhepäiväkoti tai mieluiten kotihoito alle 3 vuotiaalle. Alle 3 vuotias ei osaa vielä leikkiä muiden kanssa eikä pärjää päiväkodissa. Päiväkodissa lapselta vaaditaan jo enemmän omia sosiaalisia ym. kykyjä koska hoitajia tavallisesti yksi neljää lasta kohden. Päiväkodissa hoitajien ei siten ole mahdollista huomioida lasten kaikkia tarpeita. Päiväkodeissa hoito perustuu pitkälti lapsiryhmien ohjaamiseen eikä yksittäisten lasten tarpeiden huomioimiseen.

Olen nähnyt 1-3 vuotiaita päiväkodeissa jossa on sitten paljon huutoa koska sen ikäinen lapsi ei osaa ilmaista tarpeitaan muuten. Jos tällaista haluaa sitten omalle lapselle niin se on omasta itsestä kiinni.

Päiväkoti ehdottomasti! Pakko liputtaa päiväkodin puolesta omien kokemusten perusteella. Meillä lapsi ollut päiväkodissa 1v lähtien ja viihtynyt ja sopeutunut sinne todella hyvin. Ainakaan hänen ryhmässään ei ole ed.kirjoittajan mainitsemaa huutoa kuulunut yhtään vaan kaikki ryhmän lapset viihtyvät hoidossa. Tietysti tässäkin, kuten erityisesti perhepäivähoidossa hoitajilla on suuri merkitys. Onnekseni olen saanut lapseni haluamaani päiväkotiin ja ryhmään jossa on lapsista kiinnostuneet ja ihanat hoitajat.
Perhepäivähoidossa minua epäilyttäisi kovasti, osuuko lapselleni osaava ja lapsen kanssa hyvät kemiat omaava hoitaja. Perhepäivähoidossa lapsen on tultava toimeen hoitajansa kanssa, koska muita vaihtoehtoja (toisia aikuisia) ei ole. Päiväkodissakin olen huomannut, että lapsellani on selvästi oma suosikkihoitajansa, vaikka meneekin mielellään kaikkien tätien syliin jne. Toisaalta perhepäivähoidossa ongelmana on myös hoitajan/tai hänen perheenjäsenensä sairaspäivät, jolloin lapselle täytyy järjestää varahoitopaikka tai kunta sen järjestää, mutta paikka on lapselle vieras. Ystäväni kyllästyi perhepäivähoitoon juuri sen takia, että lasta joutui viemään niin paljon varahoitoon hoitajan ja hänen perheensä sairastapausten vuoksi.

Perhepäivähoidon kannalla olen, varsinkin jos kyseessä on alle 4-vuotias lapsi. Muutoin päiväkodista saa helpommin oman ikäistä seuraa.

Itse työskentelen lastentarhanopettajana päiväkodissa ja olen hakeutunut alalle lapsuuden huonojen kokemusten vuoksi (olin suuressa päiväkodissa) ja haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että hoitamani lapset saavat hyvää hoitoa ja rakkautta.

Olen nähnyt vuosien saatossa päivähoidon kylmyyden ja rajuuden, mitä ei vanhemmat tai muut ulkopuoliset näe. Olen keskustellut useiden ystävieni kanssa, jotka ovat eri päiväkodeissa töissä, ja he ovat olleet samaa mieltä kanssani. Suurin osa aikuisista puhuu lapsille todella rumasti, haukkuu, vähättelee, alistaa, ja huutaa suurimman osan ajasta. Henkilökunta on hyvin stressaantunutta ylisuurien ryhmien vuoksi, mutta se ei silti oikeuta mielestäni huutamaan lapselle "kuinka sä et jo osaa laittaa kenkiä jalkaan, hei sä oot jo kolme vuotta!!! Nyt sanot äitilles ettei kohtele sua niinku vauvaa enää" jne. Ja yleinen käytäntö näyttää olevan, jos lapsi itkee, niin huudetaan että "nyt hiljaa, kukaan ei jaksa kuunnella!" ja sitten laitetaan yhteen huoneeseen rauhoittumaan YKSIN omien tunteidensa kanssa! Meillä päiväkodissa käytössä tällainen paikka. Yleensä itku johtuu ikävästä, ja varsinkin jos lapsi on vasta aloittanut päivähoidossa.

Mielestäni pieni lapsi TARVITSEE SYLIÄ, lohtua ja apua tunteidensa kanssa. Päivähoito sitä harvemmin tarjoaa. Onneksi itse tiedostan sen ja PIDÄN ITKEVÄÄ LASTA SYLISSÄ, vaikka saankin pahoja katseita aikaiseksi! Kun päivähoidossa ei vanhan opin mukaan "saa opettaa lapsia olemaan sylissä".

Mutta sitten kun vanhemmat tulevat iltapäivällä hakemaan, niin kyllä sitten leperrellään niin kauniisti lapselle ja silitetään päätä, niinkuin muka koko päivän olisi tehty.

Toki perhepäivähoitajakin voi olla ilkeä, mutta siellä ei ainakaan muodostu stressiä suuresta melusta tai isosta lapsikatraasta (yleensä), vaan pph ehtii lohduttaa lasta, olemaan empaattinen ja vastaamaan kysymyksiin. Kannattaa tietysti tutustua hyvin perhepäivähoitajaan mutta itse tiedän vain ihania pph-tätejä.

Ihana yleistys tuo edellinen viesti ;) Ehkä se ei riipu päiväkodista eikä perhepäivähoidosta, vaan ihmisistä, ketkä sen hoidon tekee. Itse olen hoitaja päiväkodissa. Meillä lapsia ja perheitä arvostetaan. Lapset tietävät olevansa meille tärkeitä.. Useita kertoja päivässä lapsia halataan, otetaan syliin, kehutaan, silitetään päätä jne.. Sanotaan, että olet ihana. Kevät on kauheaa aikaa, kun niin moni lähtee esikouluun ja muihin maisemiin.. Kevätjuhlassa harva meistä kykeni olemaan kyynelehtimättä. Vanhemmat ja lapset näkee, että me ollaan sydämellä mukana. Ja se on meidän valtti :)

Ei yleistetä siellä :) Ihmisistä se vaan riippuu! Kaikki ei sovi alalle, eikä ymmärrä, että silloin tätä ei todellakaan pitäis tehdä.

no se et lapselle on paras mahdollinen paikka.itse olen työskennellyt päiväkodissa ja perhepäivähoitajana.35vuotta ja lapsia tullut hoitoon jo monessa sukupolvessa.
ja kaikki lapset on ollut eskari ikään saakka.ja hyvin ovat pärjänneet ja oppineet oleen isoissakin ryhmissä.mutta vanhenmathan ne itse päättä minne lapset haluaa hoitoon.tänäpäivänä ehkä pienet ryhmät lapsille hyvijä.ja perhepäivähoitajathan tekee päiväkotien kanssa yhteis työtä.itse olen tehnyt lapsi työtä koko sydämelläni.

Meille sattui perhepäivähoidossa ei niin hyvä hoitaja. Ei saatu koskaan hyvää palautetta lapsista. Oli todella paljon sairaslomalla ja varahoitopaikka oli aina eri, kunnes onneksi isovanhemmat tuli apuun. Lapset meni kyllä hoitoon mutta näin että eivät viihtyneet. Askarteluja oli kahden ja puolen vuoden aikana 5. Lapset olivat vähän hoidossa josta sain aina kuulla että eivät olleet silloin hoidossa kun askarreltiin.
Perhepäivähoito on onneks meiltä takanapäin ja päiväkotielämää odotellaan.
Tiedän toki hyviä perhepäivähoitajia, mutta meille ei sellaista sattunut.

Juuri luin Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan Pienen lapsen sosiaalisuus. Siinä kritisoitiin hyvin paljon päivähoitoa, mm. että mitä enemmän lapsi on viettänyt aikaa varhaislapsuudessa päiväkodissa, niin sitä enemmän lapsilla on todettu käytöshäiriöitä, agressiivisuutta ja levottomuutta kouluiässä eli toisin kuin yleisesti luullaan, siellä ei pieni lapsi opi sosiaalisia taitoja, koska ne ryhmät ovat aivan liian isoja pienelle lapselle. Päivähoito olisi hyvä vain kerhonomaisesti 3-4h kerrallaan ja ryhmät pieniä eli lapsen ikä 2 eli 3-vuotiaallekin sopiva ryhmä on vielä jotain 5-7 lasta! Lapsi ei tarvitse isoa ryhmää ympärilleen ja koska hoitajia per lapsi on vähän, niin eihän niitä sosiaalisia taitoja edes voi opettaa. Sosiaalisuus on muutenkin temperamenttipiirre (kuinka paljon lapsi haluaa olla muiden ihmisten kanssa tekemisessä) ja sosiaalisesti ujo lapsi voi olla sosiaalisilta taidoiltaan todella hyvä (ottaa muut ihmiset huomioon, kuuntelee, on empaattinen yms.). Lopulta nuo sosiaaliset taidot opitaan kotona, kyllä niitä on aika vaikea opettaa isossa ryhmässä jos on vaikka 20 lasta ja 2 hoitajaa. Kumma kun lähes kaikki tuntemani päiväkodin työntekijät ovat kritisoineet omaa työpaikkaansa ja monet eivät ole sinne edes omia lapsiaan vieneet, mutta aina vanhempien mielestä se päiväkoti on joku unelmapaikka! Väkisinkin tulee mieleen, tietävätkö ne vanhemmat totuuden kuinka lapsensa voivat siellä tarhassa?
Tuon kirjan kirjoittajan mielestä pphoito tai hoito alle 4 hengen ryhmässä on paras pienelle lapselle (alle 3v), alle 1-vuotiaita ei pitäs viedä lainkaan hoitoon kodinulkopuolelle, mutta 1,5-vuotiaan voi viedä pphoitoon jos on pakko. Pienen lapsen kehityksen riskitekijöitä ovat kuulemma seuraavat asiat: 1) liian varhainen hoitoonmeneminen (alle 1v), 2) liian pitkät päivät (yli 6h), 3) liian isot ryhmät ja 4) hoitajien vaihtuvuus (eli lapselle tulis olla sama hoitaja mielellään eskari-ikään saakka). Yksikin tekijä on riski lapsen psyykkiselle kehitykselle, mutta kaikki eivät tietysti oireile. Jos jonkun lapsi ei ole reagoinut, niin eihän se silti poista sitä faktaa, että kyse on ollut kuitenkin riskistä lapsen kehitykselle. Samalla tavalla jotkut eivät oireile pahasti jos vanhemmat eroavat tms. , mutta kyseessä onkin mahdollisimman parhaiden olosuhteiden luomisesta lapselle.
Tärkeintä pienelle lapselle on rauhallinen, turvallinen ympäristö ja kiintymyssuhde hoitajaan. Nykyajan lasten masennus yms. ovat seurausta siitä, että lasten varhaislapsuus on ollut liian stressaavaa. Mitä "leppoisampi" varhaislapsuus ja mitä vähemmän stressiä lapsi kokee pienenä, niin sitä paremmi hän kuulemma kestää stressiä vanhempana. Jos lapsen hoitopäivät on aina 9-10h, niin lapsen stressitaso ei ehdi missään vaiheessa laskea normaaliksi, vaan lapsi on jatkuvassa stressitilassa. Onkin epäilty, että lasten sairastelukierre päiväkodissa onkin osittain seurausta myös siitä, että lapsi on jatkuvasti niin stressaantunut ja siksi sairastelee.

ainakin meiän alueella todellakin tietyt päiväkodit aina parempi kun nämä tätit mitkä täällä "hoitavat" lapsia,olen seurannut näitä tätejä joiden päivä koostuu siitä että raahataan kakaroita pitkin raittia sekä juorutaan muiden hoitsujen kanssa...itse vein omani 1,5v ikäisenä suoraan pienpäiväkotiin ja hetkeekään en ole katunut,nyt laitan lapseni kouluun niin se vaan aika rientää.toki jokainen tekee omat päätöksensä,mutta itse en pahemmin ainakaan oman seudun perhepäivähoitajia diggaa...

Hei - pakko ottaa vähän itsekin osaa tähän keskusteluun. Olen itse perhepäivähoitajana toiminut jo 13 vuotta, mutta lastentarhanopettaja alkuaan. Päiväkodeissa olen ollut työssä kolmisen vuotta ennen päätöstäni ryhtyä perhepäivähoitajaksi. Itse tottakai pidän perhepäivähoitoa parhaana mahdollisena hoitomuotona, mikäli hoitaja tekee työtään sydämellä, mutta kuten aiemminkin joku jo kirjoitti, oli hoitomuotona sitten päiväkoti tai perhepäivähoito, niin aina on kyse ihmisistä ja siitä, miten omistuneita he työlleen ovat. Päiväkoti, missä työyhteisössä vallitsee hyvä ilmapiiri ja missä kaikki tekevät parhaansa lapsen hyvän päivän eteen ja missä lapsia jaetaan pienryhmiin mahdollisimman paljon, on varmasti hyvä paikka lapselle. Mutta jos löydätte hyvän perhepäivähoitajan lapsellenne, niin se on sellainen rikkaus, jotta pitäkää siitä kiinni! Kyse on aina ihmisistä, ei niinkään paikasta. Ja oli lapsenne hoidossa missä tahansa, olkaa oikeasti kiinnostuneita siitä, mitä siellä hoidossa päivän aikana tapahtuu, sillä päiväkodeissa on todella myös paljon sellaisia paikkoja, missä lapsen etu ei toteudu, vaikka muuta sanotaan. Sen verran on kokemusta karttunut itsellekin, että jotain tiedän asiasta. Tosin näin on myös perhepäivähoidon suhteen - ei ne kaikki hoitajat aina niin sydämellisiä ole, mitä päälle päin antavat ymmärtää. Lasta ja lapsen mielialoja kannattaa kuunnella, ja luottaa niihin. Hyvää kesää kaikille lasten kanssa oleville niin kotona kuin eri hoitopaikoissakin!

Kannatan päiväkotia. Ehkä perhepäivähoitokin voi olla aluksi jonkin aikaa ihan hyvä vaihtoehto, kun lapsi on jotain 1-3v, mutta muuten päiväkoti.
Itse olin pienenä perhepäivähoidossa sekä päiväkodissa. Perhepäivähoidosta minulla ei ole mitenkään kovin hyvät muistot, sillä huonoksi onneksi perhepäivähoitajakseni sattui ei niin hyvä perhepäivähoitaja, joka oli hyvin puolueellinen, eli hän ei kohdellut kaikkia hoitolapsia tasavertaisina. Hänellä oli ne tietyt lellikit, joille hän vaikka mitä herkkuja tarjosi, ja toiset sitten olivat välillä kuin ilmaa, joille tarjottiin vain jotain vanhoja jämiä, ja minä tietysti olin se sellainen. Syynä siihen todennäköisesti oli vielä se, kun minusta hän ei saanut täyttä maksua.

Vaikutti myös siltä, että hän sitä työtä teki vähän niin kuin väkisin, ja oli usein hermostunut, ja suhtautui aika kielteisesti, jos lapsella oli jotain erityispiirteitä, kuten minulla silloin oli. Tästä siis näkee, että perhepäivähoidon huonona puolena on se, että koskaan ei tiedä, että millainen perhepäivähoitaja sattuu kohdalle, ja onko hänellä riittävästi kokemusta alalta ja kuinka hyvin hän on orientoitunut siihen hommaan. Myös jos lapsi ei tule perhepäivähoitajan kanssa toimeen, ovat ongelmat väistämättömiä. Hoitajia kun vain on yksi.

Päiväkodin etuna perhepäivähoitoon verrattuna, on ammattitaitoinen ja koulutuksen alalle saanut ymmärtävä ja empaattinen henkilökunta ja heitä on aina useampia. Usein päiväkodeissa on myös miespuolista henkilökuntaa, joka on hyvä juttu etenkin isättömiä lapsia ajatellen. Päiväkodissa on myös lapselle enemmän leikkikavereita, kannustavampi ilmapiiri, sekä erilaista viriketoimintaa ja retkiä.

En kuitenkaan yleistä, että kaikki perhepäivähoitajat olisivat huonoja, mutta pph:n jos päätyy, niin kannattaa valita mahdollisimman tykätty perhepäivähoitaja, mutta sekään ei aina mahdollista ole. Päiväkoti on tässäkin suhteessa siis varmempi vaihtoehto.

Olen itse perhepäivähoitajana toiminut 30 vuotta. Ennen sitä päiväkodissa muutamia vuosia. Tuntuu pahalta lukea kommentteja, joissa pph on käyttäytynyt puolueellisesti ja ilkeästi. Kyllä silloin kannattaa vaihtaa ammattia jos niin ikäväksi työ käy. Olen kuitenkin sitä mieltä että aina kun on kysymys pienestä, alle 4 vuotiaasta lapsesta niin pph on lapselle parempi paikka. On turvallisempaa että on yksi syli ja yhdenlaiset rajat. Kokemuksesta tiedän että juuri päväkodissa on niin monta tätiä ,ettei lapsi tiedä kehen turvautua ja kenen ohjeet ovat oikeita.
Itse olen mielestäni tullut hyvin toimeen kaikkien lasten ja aikuisten. Ehkä minulle on sattunut kaikkei parhaat perheet. Paras kiitos mielestäni on ollut se, kun olen saanut ottaa vastaan , itse hoitamien lasten lapset, koska heillä on niin hyvät muistot omasta hoitoajasta.
Haluaisin vielä sanoa kaikille joilla on kurja hoitaja, että ottakaa ihmeessä yhteyttä päivähoidon ohjaajiin. Kaikkien lasten pitää saada kunnollinen ja hyvä hoito. Ei mitään `"raitilla raahaamista".

Hyvin paljon lapsen hyvinvointiin hoitopaikassaan vaikuttaa myös se, millaisia muut hoidettavat lapset ovat.

Vein pinen 1,5-vuotiaan tyttäreni hoitoon varahoitajalle pph:n loman ajaksi. Ensimmäinen hoitopäivä meni hienosti, Toisena hoitopäivänä hoitajan vakituinen hoitolapsi 4-vuotias tyttö oli myös hoidossa.

Kun hain omaani hoidosta, hoitaja kertoi tympääntyneenä, että tyttäreni on itkenyt tuon tuostakin. Ihmettelin että mistä moinen mielialan muutos johtui, mutta kotiin tultuani syy selvisi. Pienen tyttäreni selkä oli kynsitty verille. Nelivuotias hoitolapsi oli ollut niin mustasukkainen hoitajastaan, että oli pahoinpidellyt pikkuista aina kun hoitajan silmä vältti.

Minä aikaistin oman lomani ja ilmoitin hoitajalle, että lapseni ei tule enää varahoitoon.

Raapiminen olisi pitänyt ehdottomasti ottaa puheeksi hoitajan kanssa.
Hoitajan tehtävä on huolehtia, että jokaisella lapsella on turvallinen olo hoidossa
Se kuuluu ammattietiikkaan.

Itselläni on ollut "purija" lapsia useinkin ja kaikki keinot oli käytössä, ettei puremista pääse tapahtumaan. Silti voi vahinkoja sattua, mutta ne on otettava aina puheeksi vanhempien ja lasten kanssa(näin ainankin itse teen).

Tälläistä tapahtuu myös päiväkodeissa, eikä vaan pphoidossa.
Kokemuksella tiedän.
Itse olen työskennellyt kunnallisena pphoitajana 27v ja välillä lomaaikoina päiväkodissa.