Keskustelun taso tällä palstalla on suppeakatseista

On aika jännä huomata se, että tällä palstalla kun joku avaa keskustelun vaikkapa koskien järkevää lapsentekoikää ja pohjaa väitteensä vaikka tutkimuksiin, käytännön järkeen ja omaansa sekä läheistensä ja ympäristön kautta tekemiinsä havaintoihin, niin heti ollaan väittämässä katkeraksi. Onko pakko olla katkera jos ajattelee erilailla ja on kokemusta ja näkemystä ennen kuin alkaa toimimaan? Erilailla ajattelee lähinnä vauvakuumeisen näkökulmasta, mutta järkevästi yleisestiottaen.

Tulee mieleen, kun heti väitetään katkeraksi, kateelliseksi vanhaksipiiaksi, että onko teillä itselläni tällaiset pelot ja motiivit hankkia lapsia? -Kateus -katkeruus -pelko joutua vanhaksi piiaksi jne?

Ihan vaan ilmoituksena; kaikki eivät ole kateellisia eivätkä katkeria, vaikka yrittävät järjellä puhua ja vaikka eivät VIELÄ ole lapsia hankkineet.
Mitä olen tätä palstaa lukenut, niin se järjen ääni, ei tunteella ajattelu, vaan järjellä, on jotenkin tulkittavissa miesten kirjoitukseksi.

Täällä ei vain osata ottaa asioita asioina. Otetaan herneet nenään ja lähdetään sellaiselle syyttelylinjalle. Vastaukset ovat: "no ei minullakaan ja serkun veljen kaimalla mennyt noin" jne. Asioita pitää katsoa laajemmalla kiikarilla!