Odotatko elämältä vain hyviä asioita ?

Naivistista kuvitella, ettei tähän ikään ehtineellä olisi ollut sen useampiakin vastoinkäymisiä.
Elämä ei ole pelkkää karamellia.

Heh, eiköhän itse kukin tähän ikään mennessä ole liiallisen idealismin karistanut, kun on huomannut,että sadut ovat satuja ja elämä jotakin ihan muuta. Toivoa silti voi kaikenlaista kivaa. Korttitalo on turhan kevyt vertaus eletylle ja edessä olevalle elämälle. Elämä on paljon rankempaa hyvässä ja pahassa kuin joutava paperirakennelma.

Enkä oikeastaan sanoisi, että koettelemukset ja ns. kuvitelmien romahtamiset ovat pahoja tai huonojakaan asioita. Kaikenlaista pitää oppia ja usein se on opittavissa vain kantapään kautta. Enkä odota itse asiassa elämältä yhtään mitään. Itseltäni voin odottaa kaikenlaista ja sekin on vain kuvitelmaa. Tämä on sellainen juttu,että ihan kuin me itse muka loisimme yksin tulevaisuutemme ja oystyisimme määräämään sen kuviot. Toisin menee usein, muta elämäni ei silti ole korttitalo.

Tietenkin odotan ja toivon vain hyviä asioita. Tai en ainakaan huonoja. Ei se silti tarkoita, ettenkö olisi varautunut kaikenlaiseen.

En voi kuvitella että rakennelmani kokonaan romahtaisi, perustukset ja ensimmäinen kerros on sen verran vankkaa tekoa.

Tietenkin odotan vain hyviä asioita. Miksi ihmeessä odottaisin pahoja? Niitä tulee, jos on tullakseen ihan odottamattakin.

Korttitalojen rakentaminen ei ole koskaan kiinnostanut, mutta unelmia minulla on edelleenkin. Kuulin, että saavuttavissa olevia, realistisia unelmia tavoittelevat ihmiset ovat onnellisempia kuin pilvilinnoja tavoittelevat tai pessimistit.

Uskon, että elämä kantaa ja kuljettaa. Tiedän, että joskus elämä voi kouluttaa kovalla kädellä ihmisiä, jotka lähellä elävien mielestä ansaitsisivat jotain paljon parempaa. Tiedän, ettei elämä todellakaan ole oikeudenmukainen. Miksen silti tarttuisi elämän tarjoamiin kiinnostaviin mahdollisuuksiin? Pettymyksen pelosta? Nolatuksi tulemisen pelosta?

Kysymyksiä Tea Fergussonille: Kertoisitko, mitä itse ajattelet asiasta? Onko kysymyksesi taustalla kertomus, jonka suostuisit jakamaan kanssamme?

Aloittaja ajattelee niin kuin täällä eräs palstalainen totesi: " jokaiselle tulee joskus huono käsi ".

Mielestäni pelaamista ei ehkä kannattaisi lopettaa kokonaan yhden huonon käden jälkeen. - Joskus sellaista saattaa seurata voittoputki. Panokset kannattaa kuitenkin aina asettaa realistisesti, ettei menetys johtaisi katastrofiin.

Toimitusko taas tällaista liirumlaarumia tänne tuuppaa?

Kuka muu voisi pitää ihmisiä noin tyhminä? Jokos tämä on nostettu etusivulle?

Korttitaloni on romahtanut useita kertoja, olen rakennellut uusia. Huonoja ja hyviä asioita on ei sille mitään mahda. Jokainen kaiketi odottaa pienessä mielessään kuitenkin mieluummin elämäänsä mukavia asioita silloin pysyy terveempänäkin.

ei oo ollu koskaan korttitaloa niin ei oo päässy koskaan romahtamaan elämässä on kyllä ollu hyviä ja huonoja aikoja ja toivon tietysti vaan ja ainoastaan sitä hyvää mutta kokemuksella tiedän että se on mahdotonta parempi on kun ei rakentele korttitaloja niin ei voi pudota korkeelta.

Tottakai, muunlainen elämä olisi aika vaikeaa. Jos ajattelee "ei siitä mitään tule", ei siitä mitään tulekaan. Murheita ja onnettomuuksia tulee kaikille, mutta mitä hyötyä olisi siitä, että niitä murehtisi etukäteen?

Mieheni on juuri tuollainen etukäteen murehtija, ja se on minusta aika rasittavaa. Koskaan ei voi nauttia juuri tästä vaiheesta, vaan aina pitää olla menossa eteenpäin kohti uusia onnettomuuksia. Minä murehdin asiat sitten kun ne eteen tulevat, enkä kovin paljon sittenkään. Jotkut murheista johtuvat omista mokista, mutta niistä voi ottaa opiksi. Toiset murheet taas tulevat ulkoa eikä niihin voi vaikuttaa, joten miksi murehtia?