Pitäiskö miehille rähjätä?

täällä mies, ei tartte nalkuttaa ei vedellä korville mennen tullen,harmoniaa löytyy kilttiäkin kiltimpi,kulta poju jos saan kehua itseäni,eikä kaikki tässä , kuule meitä on tälläsiäkin 53v moi.ja seksi maistuu ja kiinnostus,mitä sinä sillä tarkoitatkin.

Se, että tahtoo aina rakastua renttuihin tai muihin paskiaisiin ei ole sattumaa. Itselläni on ollut samaa vikaa. Kutsun sitä paskiaismagneetiksi. On hyvä silloin esittää itselleen kysymys: miksi teen tämän itselleni. Eihän se sattumaa ole, että tuntee vetoa aina vääränlaisia miehieä kohtaan.

Mutta ongelmia ja erimielisyyksiä on joka suhteessa olipa sitten kyseessä kiltin ja rentun välinen tai ei. Itse olen niin mukavuuden haluinen etten rähjäile. Siinä vaan kuluvat omat voimavarat ja rähjäily ei muutenkaan mielestäni tuota toivottavaa tulosta. Siinä helposti käy niin, että joko rähjää ja nalkuttaa itsekseen (ei se toinen välitä kuunnella) tai saa aikaan riidan joka ei johda yhtikäs mihinkään.

Mutta itseään jos arvostaa niin voi olla kiltti ja rähjäämättä kuitenkin. Kaikissa suhteissa kun hyvä pistää rajoja eikä pidä suostutua mihin tahansa. Jos itseään kunnioittaa on helpompi vaatia sitä kunnioitusta muualtakin.

Minulle on ollut hyvänä kouluna nyt 4-vuotiaan mieheni kanssa kamppailu. Erimielisyydet ovat lähes päivittäiset. Rajoja kokeillaan ja niitä pistetään. Jo oman itsenikin takia en halua ääntäni korottaa saati nalkuttaa. Eikä tuo riitely pikku-miehen kanssa tuota tulosta. Hän tarvitsee kiukkuaan ja rajojen kokeilua minä sen hänelle suon tiettyyn rajaan asti. Annan hänen kiukuta rauhassa niin kauan kun siitä ei koidu muille ongelmaa. Samalla sanon hänelle rauhallisesti ja päättäväisesti missä kulkee raja. Esim: "Jos et tahdo itse ottaa ulkokenkiä jalastasi saat seistä eteisen matolla. Valinta on sinun." Selitän miksi en halua likaisia kenkiä eteistä pidemmälle ja annan hänen kiukutella itsekseen ... kunhan pysyy eteisessä kenkineen. Ainahan ongelmat eivät ole näin yksinkertaisia joskus täytyy asioista keskustella enemmän.

On eroja 4-vuotiaan ja vanhemman miehen kanssa. Mutta paljon myös yhtäläisyyksiä. 4-vuotias on helpompi kun taas aikuisen voi pahimmissa tapauksessa passittaa ovesta ulos.

Se mikä on yhteistä on se että sekä pieni, että isompi mies kunnioittavat naisessa peräänantamattomuutta, sitä että pysyy sanojensa takana. Ja miksipä ei sitä, että nainen tuntee oman arvonsa.

Ei me muuten pysytä aisoissa,logiikkaa ja komentoa se on ain ollu tän kansakunnan kantava voima,tietenkin rakkautta unohtamatta.

Minäkin olin aikoinani aivan liian kiltti. Luulin, että parisuhteessa pärjään kun en ole mikään nalkuttava akka vaan mutkaton ja ymmärtäväinen nainen, joka ei pienistä asioista rupee sanomaan.Valitettavasti näin se ei aina ole.
Kaikki parisuhteeni ovat kariutuneet, vaikka olin niin "mukava". Myöhemmin olen paljon kuunnellut miesten juttuja ja tajunnut, että miehet monesti odottavat naisilta rajojen laittamista ja tykkäävät, kun nainen sanoo selvästi että "tämä ei käy". Monet miehet oikein odottavat, että vaimo rupeaa rähjäämään. On sitten kaveriporukassakin taas puhumista, mistä vaimo otti pultit. Ja jotkut asiat voi niin helposti laittaa vaimon piikkiin: "muija kun määräsi että näin tehdään". Ja voi kauhea sitä pelkoa, jos vaimo saa tietää, että mies on tehnyt jotain sopimatonta! Rähjää siis vaan, mutta katso että rähjäämisesi on aitoa ja olet sanojesi takana. Jos olet epävarma, sen kyllä miehet huomaa. Rähjääminen voi tehdä kyllä itsellesikin hyvää, koska voit päästellä reilusti omia vihantunteitasi ulos. Ei kaikkea tarvitse niellä. Myöhemmin voit katkeroitua pahan kerran, jos kaiken hiljaa hyväksyt.

Olet liian kiltti, kun roikut kiinni miehessä, joka ei oikeasti arvosta sinua. Se kutale tietää, että olet varma nakki - käytettävissä aina, kun hän tarvitsee. Ettei vain suhteenne olisi yksipuolinen?