Olisi ihanaa saada täältä vertaistukea ja positiivisia tarinoita, kuinka tällaisista vaikeuksista on selvitty:
Olen uusi tässä. Siis tapasin elämäni miehen, ja hän tapasi minut: elämänsä naisen. Miehelläni on edellisestä suhteesta kaksi lasta, 3- ja 4-vuotiaat tyttö ja poika. Olemme olleet nyt noin vuoden yhdessä ja elämä on mennyt opetellessa tällaisen uusperheen arkeen: Minulla kun ei ole omia lapsia.
Muutimme yhteen jo suhteen alussa, kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Rakkautemme kasvaa ja on vahva. Lasten kanssa (ovat meillä joka toinen viikonloppu) "arki" on mennyt vaihtelevasti, iloineen ja suruineen, mutta mieheni kanssa koemme, että pari viime kuukautta ovat olleet jo todella hyviä, meillä menee siis tällaisena viikonloppuperheenä hyvin.
Mieheni exä on vaatinut tapaamistani suunnilleen helmikuun paikkeilta. Olemme toki tavanneet monta kertaa, mutta jostain syystä hän alkoi vahvasti tuntemaan, että meidän täytyy jutella. Kieltäydyin tällaisesta keskustelutuokiosta kahvin äärellä, koska se tuntui mielestäni hyvin epämukavalta - en ymmärtänyt, mistä juttelisimme? Lasten kasvatushan ei minulle varsinaisesti kuulu. Exä rupesi puhumaan, että lapset eivät halua tulla meille, sanovat minua tyhmäksi ja kertovat raflaavia tarinoita, joita olen päästänyt suustani. Mieheni yritti selittää, että lapset reagoivat uuteen aikuiseen (varsinkin, kun se on isin uusi nainen), eivätkä osaa käsitellä tunteitaan, kun ovat niin pieniä. Minun komentaminen tuntunee heistä pahemmalta, kuin äidin tai isin, olenhan "taivaalta tippunut" uusi ihminen. Lapset eivät ole myöskään koskaan eläneet ydinperheessä, jossa on äiti ja isä yhdessä tai ylipäätään todistaneet aikuisten välistä rakkautta arjessa: Pussailumme on outoa, saatika riitamme: Olen monesti pyytänyt lapsilta anteeksi, kun olemme riidelleet, sanoen "tiedättehän, että en ollut vihainen teille, vaan isille, aikuiset riitelevät joskus, mutta sekin on vain sitä että rakastetaan."
Tilanne on nyt kärjistynyt siihen, että exä on soittanut koko mieheni suvun läpi ja hakemalla hakenut jotain pahaa minusta. Hän on saanut päähänsä, että olen jotenkin hullu ja kiusaan lapsia. Tämä on mielestämme niin absurdia! Olenhan täysjärkinen, hyvästä perheestä, hyvässä työssä oleva ja sosiaalinen ihminen, jolla on aikuisen ihmisen kyky tunnistaa väärä oikeasta. Soitin exälle maanantaina ja kerroin, että ainut syy, miksi tällainen kahvikeskustelu on tuntunut minusta epämukavalta, on ollut se, etten olisi jaksanut istua syyteltävänä ja naeuvottavana ja mieheni menneisyys on tuntunut minulle hankalalta. Nyt kadun, etten tavannut exää aiemmin ja niellyt pelkojani ja ahdistustani, koska exä panttaa nyt lapsia, eikä anna heitä meille nyt viikonloppuna, koska luulee suojelevansa heitä. Exä sanoi minulle puhelimessa, että inhoaa minua (vaikka ei siis tunne) ja ei halua enää tavata. Hänellä on uskomaton luulo, että hän voi kontrolloida miestäni lastensa kautta: Hän sanoi minulle puhelimessa, että on varma, että kun HÄN laittaa mieheni tilanteeseen, että mieheni pitää valita lapset tai minut, mieheni tulee jättämään minut. Huh, mikä asiantuntija.
Olemme keskustelleet mieheni kanssa tästä paljon. Hän seisoo rinnallani, eikä taivu exän oikkuihin: Tietäähän mieheni, etten ole tehnyt mitään pahaa. Meitä vain pelottaa, mihin sotaan exä mieheni vetää, mennäänkö tässä oikeuteen saakka? Miehellänihän ei ole mitään salattavaa, joten oikeudessa meillä kävisi todennäköisesti hyvin, mutta tämä on todella raskasta. Heillä on yhteishuoltajuus.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
"Iso, paha" uusi tyttöystävä
21
525
Vastaukset
- boxi
Mieti nyt vielä kerran, löytyisikö joku toinen tai olisiko ihan laadukas yksinelo parempaa. Uusioperheen äitinä jatkat tätä sotkua koko elämäsi. Kamalaa jankutusta joka suuntaan, kuten itsekin huomaat. Joku toinen saa antaa sen tuen tähän tilanteeseen, itse lähtisin elämään toisenlaista elämää. Joku perheensä jättänyt mies ei ole tuon sotkun väärti.
- onnea meillä on
Meillä ex mies ei taivu uusikon oikkuihin, ei anna periksi missään tilanteessa, rakastaa lapsiaan yli kaiken, eikä anna uuskon heitä haukkua. Onneksi on fiksu mies, joka ymmärtää, että lapset on tärkeimmät, sitten vasta kodinhoitaja ja sukanpesijä.
- Oudolle kuulostaa
Miten heillä 2 lasta on, jos ei ole mitään ydinperhettä ollut? Onko kyseessä ns. muumimukipariskunta?
- Se uusi nainen
Ovat eronneet, kun pienempi syntynyt, jolloin vanhempi ollut vuoden. Joten varsinaista muistoa ei heillä ole parisuhteesta..
- miestä viedään
Kerrot näin: ”Lapset eivät ole myöskään koskaan eläneet ydinperheessä, jossa on äiti ja isä yhdessä tai ylipäätään todistaneet aikuisten välistä rakkautta arjessa....
Miehelläsi on kuitenkin jo kolme pientä lasta, kaksi tytärtä ja poika, joista poika kai syntynyt ennen tyttäriä ja aikaisemmasta suhteesta kuin tytöt. Joka tapauksessa noinkin pienten lasten kanssa kaikkien aikuisten yhteen hiileen puhaltaminen lasten asioissa on ainoa keino pitää perhetilanteenne koossa. Onnea yritykseesi. - nxbzcgs 2b
Pitikö se perhe mennä rikkomaan,ja nyt rikor exän ja lastenkin välit.
- Samassa veneessä.
No heippa " se uusi nainen" ! Älä nyt heitä heti sitä kirvestä kaivoon, kun vähän vaikeuksia tulee. Rohkeasti pää pystyyn. Olet joutunut puolustuslinjalle mustasukkaisen exän tulituksessa. Kyseessähän on asetelma, mies ei saa olla onnellinen ja rakentaa menestyksekästä parisuhdetta kenenkään muun kanssa, kun ei hänenkään kanssa onnistunut. Mentaalipuolen ongelmia on vaikea käsitellä järjellä.
Asiaan. Älä kadu ettet tavannut helmikuussa kahvikupposen äärellä. Olisit vain kuunnellut joko teeskenneltyä puhetta, vuodatusta "heidän" ongelmista, miehesi puutteista, samalla kun sinua olisi mittailtu ja vertailtu itseen, oletko jotenkin "parempi" kuin hän.
Kateus exän puolelta on tuhoava tunne. Kohdatkaa miehesi kanssa yhdessä tuo ongelmavyyhti. Lasten tapaamista ei voi estää, sen hoitaa sosiaalipuoli.
Sinun herjaaminen on laiton teko, juridisesti määritelty.
Eiköhän kyseessä ole se kuuluisa Veikko Lavin laulun sanoma: "...kun uusi tulee, palaa entinenkin"... eli miehen iskuyritys.
Älä suostu kiristykseen, älä mihinkään mikä tuntuu epämukavalta. Elä rohkeasti elämääsi rakastettusi kanssa, sinulla on siihen oikeus. Onnea on ulkopuolisten vaikea sietää, tiedäthän sen! Tämä on vain elämää, ei sen enempää.- Se uusi nainen
- teinix.
Sinä voit syksyllä mennä kouluun, ja opetella kirjoittamaan, valitettavasti kouluissa on nyt kesäloma.
- kileioppri
ennen ja-sanaa ei tule pilkkua...
- yxmuzi
Ei kokemuksesta, vaan yleissivistyksestä pari neuvoa:
Kerrot: "Olen monesti pyytänyt lapsilta anteeksi, kun olemme riidelleet, sanoen "tiedättehän, että en ollut vihainen teille, vaan isille, aikuiset riitelevät joskus, mutta sekin on vain sitä että rakastetaan."
Onpa vastenmielistä, että pikkulapset joutuvat kuuntelemaan ja katselemaan riitojanne. Ei ihme, että heitä pelottaa. Tappelisitte silloin kun lapset eivät ole teillä. Eivät normaalit ydinperheenkään vanhemmat riitele lasten aikana.
"Minun komentaminen tuntunee heistä pahemmalta, kuin äidin tai isin, olenhan "taivaalta tippunut" uusi ihminen."
Vastenmielistä on sekin, että komentelet pieniä lapsia. Etkö keksi muita keinoja pärjätä heidän kanssaan?
Kerrot peloistasi ja ahdistuksestasi. Mistä se oikein kumpuaa?
Onko mieleesi juolahtanut, ettei syy ongelmiisi olekaan lapsissa tai miehesi edellisessä vaimossa, vaan itsessäsi tai suhteessasi mieheesi?- OHO!
Hä! jaa ,että sovitaan se vl jollon lapset mummolassa, niin sitte aletaan riiteleen;D;D
Ei riitoja voi aikatauluttaa, riita syntyy spontaanisti ja eikä lapset mene rikki, jos joskus kuulevat pientä kinaa ja riitaa, sehän kuuluu elämään, ei kukaan elä niin sovussa ettei mitään riitaa tule, tai sitte se toinen osapuoli on täysin alistettu.
Kyllä lapsia pitää oikaista ja "komentaa" muutenhan ne voivat vahingoittaa toisiaan ja itseään, tai tulee tapaturmia, jos ei ojenna.
Kaikissa perhemuodoissa syntyy erimielisyyksiä, oli lapset paikalla tai ei.
- 19
Vai ettei ydinperheen isi ja äiti koskaan riitele lasten kuullen! Kyllä meillä ainakin riideltiin, eikä mitään rakkauden tai hellyyden osoituksia jälkeenpäin ollut lasten havaittavissa. Suhde loppui omaan mahdottomuuteensa, ja vanhin lapsi varmasti sai jonkinasteisia traumoja. Syytä oli minussa, kun en saanut hillittyä itseäni, mutta oli mieskin aika järkyttävä luonne.
Kyllä 4- ja 5-vuotiaitakin pitää välillä komentaa, tyyliin "siskoa ei saa mukiloida" tai "ruokaa ei heitellä". Aloittaja vaikuttaa erittäin täysjärkiseltä ihmiseltä, joka hankkinee vielä omiakin lapsia miehen kanssa. Lapsille on hyväksi päästä läheltä seuraamaan rakastavaa liittoa (äitinsä on kai sinkku).
Lippu korkealle, muista että eksän manipulointiyritykset onnistuvat vain jos sinä tai mies annatte hänen pompottaa.
Tarvittaessa lastenvalvojan kanssa pohditte pulmia. - 4+6
Yleissivistys on jotakin ihan muuta kuin nuo asia, joita kommentoit.
Kyllä ydinperheessä vanhemmat lastenkin kuullen riitelevät. Ei siinä ole ongelmaa, jos ei huudeta ja raivota.
Lapsia on aina silloin tällöin komennettava, jos kaikki sujuu aina ilman ongelmia ja rajojen kokeilua, on lapsilla jokin ongelma. - Tällaia mietteitä
Yxmuzi, kanssasi samoilla linjoilla. Suojattomat lapset, ei vielä turvaa toisistaan ja kuitenkin "vieraaseen" kotiin rahdattuna. Ei 3 ja 4- vuotiaat vielä ymmärrä tuollaista argumentointia riidoista.
Isäkin ihmetyttää. Jättikö äidin selviämään yksin vastasyntyneen ja vuoden ikäisen lapsen kanssa ? Taakka on todella raskas, jos toinen aikuinen puuttuu.
Yhteinen lapsi uuden kumppanin kanssa, voisi tuoda pintaan vanhat ahdistukset.
Mutta kuitenkin asioilla on tapana järjestyä. Ihminen ei kasva kuin kriisien kautta ja kuten vanha sanonta kuuluu: "lapset kasvattavat vanhemmat."
"Pelot ja ahdistukset" liittyvät jokaisen ihmisen tunnearsenaaliin. En itsekään istuisi exän kanssa turinoimaan, silloin kyllä floppaisi jotain suhteessa mieheen jos me kolme liittyisimme mutkattomasti yhteen. - tiesin sen itsekin
Mä tapasin kans elämäni miehen, Sillä on viisi lasta joita yritän tässä kasvattaa. On se vaan rankkaa, mutta toivon mukaan heistä kasvaa yhtä ihania kuin minun lapsista. Mies sanookin, että olen parempi kuin lasten oma äiti. Hieno tunne.
- FUCK U
HANKI LISSU ELÄMÄ.
- Ap:lle
Mieti tätä asiaa. Lapset ovat vasta 3- ja 4- vuotiaita. He eivät todellakaan ymmärrä mitä aikuisten riiteleminen on eikä heidän tarvitsekkaan ymmärtää. Minä jätin minun lasteni isän, koska me riitelimme liian usein ja meidän omat lapsemme (silloin 4- ja 6-vuotiaita) kokivat nuo tilanteet pelottavaksi ja ahdistaviksi.
Jos lapset on teillä vaan viikonloppuisin niin miten ihmeessä te kaksi aikuista ette pysty olemaan sitä aikaa tappelematta. - Se toinen nainen
Voi miten hauskaa että löysin tämän keskustelun! Olen siis itse tämän aloittanut vuonna 2012 eli yli 2 vuotta sitten.
Mites meillä nykyään: love love love!! Mentiin naimisiin nyt syyskuussa, exän kanssa hyvät välit ja lasten kanssa lähennytty tämän 2012 kirjoitukseni jälkeen huomattavan paljon :) asioilla on tapana järjestyä, niin kuin joku viisas keskusteluuni kirjoitti.
Ja taitaapa meillä olla se yhteisen lapsen tekokin työn alla ;)- rakkautta vain
Se toinen nainen. Ihanaa lukea sinun pärjäämisestäsi. Olen todella iloinen puolestasi. Toivottavasti saatte pienen vauvan.
- onnellinen nainen
Kyllä ne väkisin järjestyy kun niin haluaa. Minäkin olen rikkonut monet perheet kun on oikea mis osunut kohdalleni. Ei kannata aatella silloin itkeviä lapsia tai surevaa exää, kunhan omat asiat on hyvin ja mies on onnellinen. Siitähän tässä on kyse. Omasta iloisesta elämästä, ei muiden.
Liitos menee rikki nalkuttavan exän tähden, ei siinä uudella ihmisellä ole osaa eikä arpaa.
Exät löytää kyllä uuden miehen. Aikansa kiukkuaa, ja suree ja lapset kärsii, muta sehän ei ole uuden tyttöystävän vika. Jokainen tekee itse elämän polun.
Minä ainakin otan sen jonka hlauan, en mieti kuka jää kaipaamaan isää tai meistä... se on ihan heidän asia selvitä. Mulla ei riitä tutneita eikä myötätuntoa ketään kohtaan. Pääasia että itse olen onnellinen, mun lapset ja uusi mies.
PS mies ei ole nähnyt lapsiaan nyt 3 vuoteen, ja siksi meillä menee todella hyvin. Häiriköitä ei ole ollut, joten tämä malli sopii miehelle todella hyvin, Hänkin on onnellinen nyt meidän kanssa.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1341967Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.29959- 69866
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?260740Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65726- 10709
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132680- 79665
- 26659
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.205652