Tuoko teille kesä mitään muutoksia omaishoitajuuteen, eli onko mahdollista pitää lomaa tai onko maiseman vaihdos hoidettavan kanssa mahdollista (kesämökki) jne, vai meneekö kesä kuten muutkin vuoden ajat?
Kesä
kys-kys
6195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ole enää omaishoitaja. Silloin kun olin, kesä oli parasta aikaa. Oltiin mökillä, mies makaili ulkona ja itse sain touhuta pihahommia.
Nytkin kaipaan niitä aikoja, syötiinkin ulkona hyvällä ilmalla. Mies oli ruskea kuin papu ja tyytyväinen elämäänsä.
Hain äsken miehen kotikäynnille hoitopaikasat. On niin lyhyt matka että työnsin pyörätuolilla.
Panin uudet perunat kiehumaan, mies tykkää niistä voin ja sillin kanssa.
Mennään me mökillekin tänä kesänä, on oltava joku kaverina, en uskalla jäädä yksin miehen kanssa sinne kun ei ole yhtään pitoa jaloissa.
Olet onnekas, kun ei sinun ole tarvinnut luopua miehestäsi ihan kokonaan. Voitte vielä yhdessä kokea mukavia hetkiä mökillä, nauttia yksinkertaisista kesän tarjoamista elämyksistä kuten vaikkapa uusista perunoista tillin ja voin kera.
Sinulla on siis pehmeä lasku pitkän omaishoitajuuden päätyttyä yksineläjän rooliin.
Oma omaishoitajuuteni päättyi miehen kuolemaan. Olimme varsinaisia mökkihöperöitä. Vietimme kaikki kesäiset viikonloput ja kesälomat mökillä. Mieheni oli toimelias ja taitava käsistään ja mökillähän riitti tekemistä.
Mieheni kuolemasta alkaa olla 4 vuotta, mutta en vieläkään ole pystynyt olemaan mökillä. Jonkun kerran olen pihassa käynyt, mutta tulee niin hirveä ikävä että on ollut pakko lähteä samantien pois. Kotona olen jo tottunut siihen, ettei miestäni enää ole.
Nyt sinulla on mahdollisuus opetella yksinoloonkin ilman pakkoa. Nauti kesästä ja mökkielämästä.
Luopumista elämä on koko ajan, on ollut sairautta ja kuolemaa.
Näin taas viime yönä unta pojasta, tuntui kuin olisi tullut käymään. En minäkään voi mennä paikkoihin jotka tuovat liian elävästi pojan mieleen. Haudalla käyn usein.
Mies on menettänyt taitojaan yhden kerrallaan vuosien mittaan, se on lopullista, mitään ei saa enää takaisin.
Olen melkein aina yksin, vapaaehtoisesti, käyn miehen luona usein, tyttären perhe käy aika harvoin kun asuvat kaukana.
Ei minulla ole vaikeuksia tulla ihmisten kanssa toimeen, on vain sellainen olo että haluan olla omissa oloissani.
Omaishoitajuus vuosina tuttavat ja ystävät karsiutuivat, elämä kulki niin kovasti omaishoidon ympärillä.
Vapailla en viitsinyt ottaa yhteyttä kehenkään kun meni levätessä. Välillä läksin ulkomaille viikoksi pariksi, matkustelen yksin, saa määrätä itse ohjelmansa. Nyt ei huvita lähteä mihinkään vaikka pääsisi, kesällä ei muutenkaan halua Suomesta pois. Menen Etelä-Pohjanmaalle Heinäkuussa, synnyinpitäjään, siellä viihdyn hyvin.
Alakulo johtuu elämänmuutoksesta, ja siitäkin kun selkä on kipeä, olisi työhaluja, mutta ei kuntoa.
Tästähän tuli valitusvirsi:) Ei kaikki ole vielä menetetty, kyllä omaishoitajuudestakin toipuu, jos muuten on terveyttä.
Mie kyllä pidän lomaa,joka neljäs viikko on 2 viikkoa kesälomaa.Pakkohan se on itteensä ajatella,ja lasta.Mökkeilen,mopoilen ja sitä sun tätä,välillä miestän raahaten perässä,ja sitten yksin ,kun hän intervallissa.
En pidä omaa lomaa.. mutta tämän hoidettavani kanssa teemme muutaman pikkureissun.. maiseman vaihdos piristää ja eikä tarvitse tehdä ruokaa.. pääsee valmiiseen pöytään:)
ei tuo