Suora kysymys johon toivoisin suoria vastauksia ilman moralisointeja ym..
Mieheni 15 vuotias tytär käy meillä joka toinen viikonloppu. Missä vaiheessa muilla on käynnit vähentyneet tai muuttuneet epäsäännöllisemmiksi? Siis luonnollisestihan nuori kasvaa ja tulee omia menoja ja poikaystäviä yms..
Mieheni tytär on mukava tyttö mutta toivon silti että toi joka toinen viikonloppu loppuisi jossain vaiheessa ja tytär tulisi käymään aina silloin tällöin ilman että hänen on oltava juuri se tietty aika joka on joskus papereihin kirjattu.
Mieheni 15 vuotias tytär käy meillä joka toinen viikonloppu. Missä vaiheessa muilla on käynnit vähentyneet tai muuttuneet epäsäännöllisemmiksi? Siis luonnollisestihan nuori kasvaa ja tulee omia menoja ja poikaystäviä yms..
Mieheni tytär on mukava tyttö mutta toivon silti että toi joka toinen viikonloppu loppuisi jossain vaiheessa ja tytär tulisi käymään aina silloin tällöin ilman että hänen on oltava juuri se tietty aika joka on joskus papereihin kirjattu.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Missävaiheessa sä lopetat tuon toisten lasten haukkumisen. Se ei kuulu sulle. Jos ei sovi talossa on ovi! Ole hyvä ja etsi mies jolla ei ole rakkaita lapsia,. He menevät sinunkin ohi. Huomaatsä????
Sinulle ei kuulu hänen asiat, sinä olet hiljaa ja sivussa kun tyttö tulee kotiin isän luo.
Siinä suora vastaus.
pöllö!
No, meidän uusperheessä mieheni lapset on "jaettu"poika asuu äidillä ja on jo 18v ja tyttö 15v, no, poika lakkasi" yökyläilystä"rippijuhlien jälkeen ja poikkesi muuten vaan moikkaamaan sillon, kun huvitti, siis aikas harvoin, ja taas tyttö ei ole koskaan yökyläillyt äitillään, käy vaan sunnuntaisin moikkaamassa äitiään.
Tyttö on kova kulkemaan hän on aika usein kavereitten luona yötä ja partiolaisena leireilee ja on senkin takii paljon poissa.
Oma lapseni jo aikuinen ja asuu itsekseen.
Kysy suoraan.
Missä vaiheessa miehen lapset eivät enää tule isän luo??? laita loppuun vielä jihuuuuuuuuuu
Se riippuu nuoresta. Kuvittelisin että sitten kun seurustelemaan aletaan, jää aikaa vanhemmille hieman vähemmän.
siitä asti että olen ollut 15 olen käynyt isällä ehkä kerran viikossa, arkipäivänä koska hän juo. Joskus en en edes jää yöksi.
"Tottumus on toinen luonne." Voi olla että tytärtäkin rasittaa tulla joka toinen viikonloppu, mutta käy aivan kuin velvollisuudesta isäänsä katsomassa. Minusta nuo pakkovierailut appivanhempien luona ovat joskus tosi puuduttavia.....kun olisi paljon muutakin tehtäviä.
Viimeistään silloin loppuu kun tytär alkaa seurustelemaan, ei poikaystävää moiset rutiinit ehkä kiinnosta. Tai miehesi odottaa kuin tottumuksesta, että joka toinen viikonloppu on tytär vierailulla. Tiedä häntä. Minua kyllä rutiinivierailut rasittaa. Suorastaan ahdistaa, ....että joko taas....
Käynnithän on isän ja lapsen suhteenylläpitoa. Vaikkakin rehellistä, niin todella julmaa laskeskella, milloin lapsen ja isän suhde on niin kuollut, etteivät enää tapaa.
itse olen tuuu siihen tulokseen, että tytär käy isän luona täyshoidossa vielä viiskymppisenäkin joka toinen viikonloppu ;o) Mukava on siitä huolimatta nähdä nuoria. Itse kuitenkin joskus ihmettelen, että eikö jo 18v täyttävällä nuorella ole mitään ns. omaa elämää ja menoja. Kavereitakaan ei ole, kun ei ole valmis joustamaan missään asioissa ja määräilee kovasti muita ja osoittaa paremmuuttaan suhteessa muihin - saa siinä muut tuntea olevansa tyhmiä. Ystävät kuitenkin olisivat niin tärkeitä, siinä mielessä on surullista.
Ei todellakaan millään pahalla, mutta jos omat lapseni menisivät mielummin isälleen kuin muualle, niin pitäisin sitä hyvänä asiana. Ymmärtäisin, että heillä on joku tarve olla isänsä kanssa, joku kehitystehtävä läpiviemättä. EHkä eroperheessä kasvaminen on jättänyt jonkun aukon aiempaan persoonallisuuden kehitykseen, jota lapset nyt isompana ovat kuromassa umpeen. Uskon, ettei asiat tapahdu ilman syytä, eikä vanhempansa lähelle hakeutuminen pitäisi olla niistä vähäpätöisimpiä.
Inhottava heitto tuo vielä viiskymppisenä.. mistä voit tietää? Eikö kuitenkin aina ja iankaiken ole kyse siitä, että lapsi kaipaa isäänsä? Itse olen viisikymppinen, elänyt isäni kanssa vanhempieni erottua, mutta vieläkin olen hänen lapsensa, vieläkin on tärkeää että pääsen isän luokse. Onneksi hänellä ei ole vaimoa, joka olisi jo 40vuotta odottanut, milloin jätän menemättä.