Kalle Päätalo ja Vikke Nilo

Kairankävijä on kirjoitettu kaksi vuotta myöhemmin kuin Viimeinen savotta.Ja eri hengessäkin.Kairankävijä on minusta enempi seikkkailuromaani. Viimeinen savotta todellista draamaa,jos romaanista niin voi sanoa.
En ala enkä pystykkään vertaamaan Vikke Niloa muiden kirjailijoiden luomiin henkilöhahmoihin.

Ainekset Vikkeen Päätalo poimi elinympäristöstään.Myös lukemistaan ja kuulemistaan henkilöhahmoista. Ihan kansantarustosta asti.

Niitä kommentiian pellaajia ja tämmääjiä vilahtelee Iijoki-sarjan sivuillakin.
Antti Lohilahti Satusetänä tunnettu. Huttu-Heikki joka esitti maksusta mm. rivoa Elinan surmaa. Kootin-Vikke ,Lahtelassa asuneen eläkeläis-ukkoherra Kondar Vääräniemen hulttio poika. Huttu-Herkko Herman Räisänen Toivo Räisäsen isä kertoi Kallelle mm. Muurmannin ratatyömaasta.
Äiti-Riitulla oli omakohtaista kokemusta huutolais-lapsen elämästä. Varmaan on hänenkin tuntoja Viimeiseen savottaan siirtynyt.
Varmasti nuo em. henkilöt ja monet monet muut ovat olleet lähteinä Vikelle.
Ja löydän hänestä myös Nätti-Jussia ja Konsta Pylkkästäkin!
Se leikkimielinen "tämmäys" eli käräjille haastaminen oli hyvinkin tunnettua ehkä enempi Itä-Suomessa .

Aloituksessasi sanot Viken olevan tyystin erilainen mitä Kauko Sammalsuo.
Todella on erilainen ! Nyt huomataan se että lähes kaikkien muiden Päätalon romaanien päähenkilö on "meleko pahasti Kallen näkönen"!
Ihmisiä telineillä,Koillismaa- sarja,Ennen ruskaa,Nälkämäki, Sateenkaari pakenee ja Juoksuhautojen jälkeen . Jos nyt jätetään Iijoki-sarja pois,vaikka romaani sekin on!
Ihmisiä telineillä Mauno Joensivun vaiheet toistuu tosi tarkasti Iijoki-sarjan osassa Pato murtuu. Mauno löysi uuden vaimon työmaaruokalasta. Kalle taasen Aaltosen kenkätehtaan konttorista. Salli Lisäkäs ja Sonni Moilanenkin löytyy "Telineillä" romaanista. Olga Nummisena ja Valde VIrtalana.
Työnantaja on saman niminen samaten työmaan henkilögalleriassa on samoja nimiä. Kuten "professori Lehtimäki".
Myös monet työmaan vaiheet toistuu Ihmisiä telineillä ja Iijoki-sarjassa. Osittain eri työmaille sijoitettuna. Kuten se vaarallinen perusmontun kaivuu jossa mestari itse viimeisteli sortumisuhan alla olevan montun.
Mauno oli myös fyysisiltä muiltakin ominaisuuksiltaan Kallen oloinen!

Koillismaa-sarjan Kauko Sammalsuossa näkyy myös Kalle selvästi. Vahvuuksineen ja heikkouksineen! Kauko änkytti ja Kalle sorautti ärrää! Kumpikin kovasti estoinen ja jotka potivat alemmuden tunnetta.
Samat vahvuudet . Fyysinen voima ja näyttämisen halu ja tarve.
Kaukon ja Kallen kotiolot olivat yksi yhteen.
Järvenkylän ihmisissä on yhtäläisyyksiä Jokijärven ihmisiin. Kaukon nuorempi veli on saanut vaikutteita Kurtti Reinosta,mitä tulee verbaalisuuteen! Myös veli-Mannesta .Sama into viljastukseen.
Olkivaaran Nestorista löytyy Simosen Simppaa ja Hiltu-Jakkea. Olkivaaran Elmalle ei ole niinkään esikuvaa,mutta Simosen Tyyneä hänessä näen. Tyyne ei tosin lusseerautunut sakujen kanssa kuten Elma.
Kauko sai Naavalan Hiljalta,talon tyttäreltä, kortin rippikoulussa! Se oli osoitus jostakin!
Kallekin sai kortin rippikoulussa! Nimittäin Kankun Irjalta. Suuren talon tytär hänkin. Tämä sama nainen tulee Kallen elämään vuosikymmeniä myöhemmin! Kallen ollessa Taivalkosken kunnan rakennusmestari ,hän tapailee salaa erästä keuhkotautia sairastavaa Maijaa. Maija oli Kankun Irja Tyrämäeltä!
Tampereen poika Kosti Mäkinen on mielestäni Päätalon jonkinlainen alter ego!
Päätalo OLISI halunut olla sellainen kuin hän! Miehekkyyden esikuva. Tietyllä tavalla Mäkisen kohtalo menee rataa jollainen Kallen kohtalo olisi voinut olla.
Mäkinen menee naimisiin Sääskilammin Irjan kanssa. Sääskilammilla ja Kankulla on tiettyjä samankaltaisuuksia.
Mustan lumen talvessa voi lukija nähdä sen tilanteen että jos Kalle Päätalo jäikin kotikulmilleen sodan jälkeen ja nai vaikkapa Simosen Tyynen!

Tämä minun homma meni sivuun Vikke Nilosta meleko pahasti! Jatkaisin kuitenkin toisella kertaa jos sallittaneen "analysointia" Päätalon kirjoista!??

Edellä on hyviä perusteluja, joten totean että Viimeinen savotta on Kalle Päätalon romaanitaiteellisesti korkeatasoisin teos koko hänen tuotannostaan. MOT

Kun luin Vikke Nilon tarinan Iijoki-sarjan jälkeen, niin mieleeni tuli, että tässähän on päästetty mielikuvitus ennen näkemättömällä tavalla valloilleen. Melkoista irrottelua positiivisessa mielessä.

Ostin Heinolan kirjaston poistomyynnistä eurolla Isä Hermanni -kirjan, painettu 2004. Oli halpa, miten jo myyntiin poistona koska oli vielä hyväkuntoinen teos. Miten mainioita juttuja toimittaja on osannutkin keräillä paksuun mölläriin. Siinä pääsee Herkko avartamaan maailmaa. Olen aivan alussa vielä ja vaikka muistan lukeneeni kaiken aikoinaan, on elämän riemu lukea uudestaan makeimmat osat.

Perustuiko Viimeinen savotta tosielämään? Tapasin Kausalan markkinoilla 1999 romaaninaisen, joka kertoi ennustuksensa lomassa, että hän oli tavannut Vikke Nilon esikuvahenkilön Rovalan metsätyöläisvanhuksille tarkoitetussa kodissa setlementtiliikkeen vanhustalossa vuonna 1969. Vanhus oli kertonut syntyneensä Taivalkoskella vuoden 1900 tienoilla, olllut kivulloinen, pienikokoinen ja yskineen kovasti, sanonut olleensa huutolaisena ja että kirjailija Kalle Päätalo oli häntä haastatellut vuosikymmenen alussa, noin vuonna 1963 naisen muistamana. Mies oli ollut katkera että hänen elämänsä oli kuvattuna kirjassa, ja että hän ei ollut saanut mitään korvausta kirjasta, ei edes omistuskappaletta. Romanirouva muisti miehen esitelleen itsensä nimellä Santeri Aikio. Aikio oli ostanut romanirouvalta taskukellon. Onko todellinen tarina ja esikuva? Seuraavan kerran Rovalassa käydessään miestä ei ollut enää asukkina. Joku oli kertonut että hän oli löytynyt metsästä havujen alta menehtyneenä. Lähellä oli roukunut poro.

Entäs Pyrjähtämätön-Einari? Oliko hänkin ollut tai hänen esikuvansa Rovalassa?

Jos näin on, kirjailijan tulisi kertoa takaliepeessä asiasta ja antaa arvo varsinaiselle tarinakertojalle. Nythän tätä on liki mahdoton todentaa.

Ei auta enää vetää asianomaisia oikeuteenkaan koska he kaikki ovat kuolleita käsittääkseni? Entä sukulaiset ja jälkeenjääneet? Myös kustantaja Gummerus? Olisiko selventävä jälkikirjoitus paikallaan ja vaikka tämän Santeri Aikion haudalle nimikilpi tai laatta tai hautakivi, johon vainajan nimen lisäksi kirjanimi Vikke Nilo.

Mene itse tekemään ja maksamaan!

Mielenkiintoinen muistelus ja tieto. Pitäisi saada Suomen Akatemia tai Helsingin Yliopiston kirjallisuustieteen laitos, tai joku muukin taho kuten Suomalaisen (SKS) Kirjallisuuden Seura, kiinnostumaan asiasta sekä järjestämään ja rahoittamaan perusteellisen tutkimuksen kustantajan ohella Santeri Aikion osallisuudesta miltei tärkeimmän suomalaisen romaanin syntyhistoriaan.

Kalle Päätalon arkistossa Taivalkoskella on 17arkia muistiinpanoja kirjan Viimeinen savotta syntyhetkistä. Kairankävijä syntyhetkiltä 19 arkkia. Voisi kuvitella niissä olevan mainintoja haastatteluista.
Kallehan itsekin on kertonut saaneensa vaikutteita kuuntelemalla koitilaistenkoppi kertomuksia Miksikähän ei olisi voinut haastatella ikä-jätkääkin.
Mikään autenttinen kertomus jonkun ihmisen vaiheista kirja/kirjat tuskin on.

Väitämpä että romaanirouva on puhunut omiaan! Toivottavasti se taskukello oli setentoistakivinen,eikä mikään roskoppi! Että havujen alta ja poro lähistöllä!
Legendoja syntyy ja uskojia löytyy!
Niitä vikke niloja löytyi varmasti joka pitäjästä Pohjois-Suomesta varsinkin. Kovalla työllä itsensä loppuun rääkänneitä. Oli tosikoita ja veitikoita luonnoltaan. Kaminaan tuijottavia tuppisuita ja tarinaniskijöitä,vitsiniekkoja ja tosi pellejäkin. Oli pitäjän kuuluja,maakunnan kuuluja persoonia. Näistä kalle sai ainekset Vikkeensä.
Aikio ei myöskään ole taivalkoskelainen nimi! Saamelaisnimi käsittääkseni .Ainoatakaan ei löydy Taivalkoskelta Eniron numeropalvelusta.

En oikein usko omiaan puhumiseen. Ei siihen ole mitään syytä. En usko liioin siihen, että kyse olisi yhden henkilön tarinasta. Kallellahan oli äiti joka oli itse kokenut huutolaisen aseman, ja josta kirja on varmaan enimmin saanut vaikutteita. Jos kerran kirjan syntyhetkiltä on arkistotietoa, olisi taustamateriaali syytä tuoda esiin muillekin kuin tutkijoille. Eihän se mitenkään ole pois Kallen parhaan kirjan arvosta. Tänä päivänä kirjailijat kiittelevät vuolaasti kaikkia jotka vähänkään ovat vaikuttaneet kirjansa syntyyn. Varmaan Aikiokin olisi nimensä mielellään nähnyt kirjan liepeessä ja ukkokodissa kavereilleen ”pullistellut” Eihän siinä sen kummemmasta kyse ole.

Aikioita Kuusamossa on paljon, ja Kuusamon ”riippamunat” savotoivat tukinajossa Taivalkoskella. Kuusamolaiset naiset myös hakeutuivat palkollisiksi Taivalkoskelle. Samoin Kiannan ”keltamahat”. Yksinäisen palkollisen jalkapentuhan Vikkekin oli. Ei tarina siihen kaadu. Nilo on myös nimenä Kuusamolainen erikoisuus. Sattumaako?

Aika vakuuttavalta ja jopa johdonmukaiselta tuntuu tuo Harrastajakirjailijan edellä oleva muistelus, hänellä tuntuu lisäksi olevan mainio muisti. Toinen asia, mitä jäin miettimään oli tuo hänen kertomansa romanirouvan kertoma. Ja miksi? Siksi että mustalaiset harvoin lukevat kirjoja, romaaneita etenkään, vaikka romaneja ovat, jo siksi että lukutaito oli ennen vanhaa heidän keskuudessaan heikko. Nainen muisti siksi että heillä oli näkö- ja kuulomuisti juuri tuon takia hyvä. Romanirouvaa on voinut kiehtoa kuulemansa erikoinen tarina ja siitä on jäänyt hänen mieleensä vanhuksen nimi. Voi voi kun olisi mahdollista tavoittaa tämä mustalainen. Toinen tapa olisi tutkia Rovaniemen hautausluettelot ja kirkonkirjat ja laajentaa tutkintaa Taivalkosken, Kuusamon, Suomussalmen ja ehkä muittenkin Kainuun sekä Pohjois-Pohjanmaan pitäjiin.

En edelleenkään usko että joku Santeri Aikio olisi Vikke Nilon esikuva!
Tuo romaaninaisen kertomus on liian täydellinen! Käy yksi yhteen Viimeinen Savotta kirjan kanssa.
Ennustajaeukolla pitää olla hyvä muisti ja hyvä supliikki! Pitää "muistaa" mennyt ja "tietää" tuleva toisenkin ,tuntemattoman ihmisen elämässä.
Nainen on jopa saattanut lukea kirjan ,jota epäilen. Voinut katsoa elokuvan ehkä.
Tuollaisten "tositarinoiden " kertominen on povarin ammattia ja ammattitaitoa. Luo mystisyyden ja uskottavuuden ilmapiiriä. "Tuonkin se tiesi"!!!
Ja jos Santeri Aikio olisi kokenut olleensa Viken esikuva ja tulleensa kaltoin kohdeluksi Päätalon taholta,niin kait hän olisi purkanut katkeruuttaan muillekkin kuin yhdelle romaaninaiselle! Olisi taatusti tullut yleiseen tietoisuuteen! Aikakauslehdissä kuten Hymyssä ym. olisi ollut juttu:Tässä oikea Vikke Nilo.
Tuntemattoman sotilaan hahmoille etsittiin kovasti esikuvia aikoinaan.

Kuten tuolla aiemmin kirjoitin,Päätalo sai ainekset Vikke Niloon omasta elinpiiristä. Hän kohtasi niitä vikkejä,erikoisia persoonia. Ja hän hyvänä kuuntelijana tallensi muistiin myös muiden kertomuksia .
Äiti Riitulla ja tämän nuoremmilla sisarilla oli omakohtaista kokemusta huutolaisen elämästä. Ja monella muullakin ! Sille Havukan muorille loostereineen oli varmaan yksi esikuva, Itäpään Muori ! Maakunnan kuulu kansanparantaja.
Räisän Herkko , Päätalon sotakaverin Toivo Räisäsen isä oli kertonut kirjailijalle seikkailuistaan Muurmannin ratatyömaalla.

Päätalo kävi varmaan montakin kertaa Rovalassa tervehtimässä ammattiveljiään. Haastattelikin ja sai vaikutteita!
Mutta tuo "Santerin" uskoutuminen romaaninaiselle on tuulesta temmattu!

Lisään tähän vielä sen että on todella kirjailijan Päätalon, kerronnan mestarin ala-arvioimista jos väittää että hän on kopioinut jonkun Santerin elämäntarinan kirjaansa! Että olisi joutunut kopioimaan !!

Alampa tosissani inkuttamaan tuosta Santerista!
On seikka joka "kavaltaa" romaanirouvan kertomuksen!
Hän oli vieraillut ja tavannut Santerin Rovalassa 1969.
Seuraavan kerran siellä käydessään (1970- luvullakohan ?) Santeria ei enää ollut.
Joku oli kertonut että Santeri löytyi metsästä havujen alta menehtyneenä ja lähellä oli roikunut poro!

Eli siis Kalle tämä kavala koijari kopioi Santerin kuoleman jo vuosia ennen kuolemaa!!!!! Viimeinen savotta kun ilmestyi 1966.

Elokuvassa Vikke (Jyrki Kovaleff) tekee kuolemaa,Hän vaipuu puun alle risukkoon hiljaa ja läheltä lähtee poro juoksemaan!

Kallelta hyvin ennustettu ja ennakoitu! Tavallaan oli kirjailija kirjoittanut ennakolta Santeri Aikion kohtalon, nähnyt ja vaistonnut kokemuksena perusteella että vanhus oli ollut jo 1960-luvun alussa huonossa käveessä, ja fiktioinut surullisen lopun. Oletan, että romanirouva (ä k: ei romaani vaan romani! romani on rotu tai/ja kansa, romaani on kirja) todella tavannut itse varmasti Viimeisen savotan lukeneen esikuvahenkilön, Santeri Aikion, joka oli noudattanut ennustetta ja kuollut ehkä luonnollisella? tavalla metsään aivan romaanin mukaisesti. Mistä ne kaikki tietää... Tuskin tästä saa penkomallakaan selvää, joten on vain hauskaa ja kohtalostakin emmäillä menneitä. Annetaan vainajien, KP, SA, olla.

Ei me anneta KP:n olla! Vaikka vainaja onkin ! Keskustellaan jatkossakin hänen tuotannostaan!
SA:lle ja kaikille muillekkin metsien miehille ,tosi jätkille kevyet mullat!

Kovana lukijana ja Kalle Päätalon tuotannon monikertaisena kahlaajana olen samaa mieltä, luetaan eikä unohdeta Päätaloa missään nimessä. Niin kauan kuin elän (en ehkä enää pitkään koska olen tänä vuonna 74) tulen lukemaan Kallen tekstejä, ne suovat minulle toivon ja lohdun. Moneen kertaan olen palannut tuohon Viimeiseen savottaan ja moneen muuhun kirjaan. Ne ovat minulle viihdettä ja ennen kaikkea elämää. Vuodesta 1965 olen ollut Päätalon miehiä, vaikka luenkin muutakin, mutta ennen muuta lähinnä kotimaisia kirjailijoita. Viimeksi luin Antti Tuurin Ikitien. AT on yksi mielikirjailijoistani, samoin Eino Säisä, Veijo Meri, Väinö Linna, Seppo Jääskeläinen, Panu Rajala sekä monet muut.

Elääkö tää Viken esi kuva henkilö viel?

Olen kuullut sellaistakin, että tämä Vikke Nilon esikuva olisi jopa ollut Kallen isän sivupoika, eli Kallen velipuoli, mutta asiaa olisi pidetty salassa, ja siitä syystäkin, siis salaamisesta ja siitä johtuneista mielenpainumista olisi johtunut Kallen isän Hermannin mielisairaus? Olisiko kenelläkään vastaavia tietoja tai paremminkin huhua? Kun ei tiedetä VN:n esikuvan oikeaa nimeä eikä henkilöhistoriaa, on vaikea tutkia. Jos olisi perää huhussa, olisi se poika, eli VN:n esikuvahenkilö H:n nuoruuden tulosta luvattomasta sukupuolisuhteesta aikanaan.

Miälen kiintosii nää yli 100 v vanhat asiat....

Ettei vain tämä V. Nilon esikuva ole Kallen biologinen isä! Sitähän Hermanni juuri uumoili että joku muu kuin hän olisi ollut asialla ennen häntä, ja siitä trauma niin isälle kuin pojalle. Jospa se epäilys pani Kallen kirjoittamaan elämänsä teoksen eli Viimeisen savotan.

Tuskin on. Vikke Nilo on viktiivinen henkilömies.

Eittei vain tämä Nätti-Jussi ollu jonkunlaisena esikuvana Kalle Päätalolle kun hän muokkasi Viimeistä savottaa ja Vikke Nilon elontietä? Jussi Nätti eli 1890-1964 ja kuoli Rovalan metsätyökodissa. Iät sopisivat hyvin kertomukseen. Vaikka Jussilla oli kampurajalka, eli toinen jalkaterä takaperin nilkassa kiinni, niin Vikkehän oli muuten kitukasvuinen, keuhkotautinen, vähätöinen ja vaivainen.

Asiasta toiseen, elikkä ostin tänään kaksi pakettia a' 250g Koskenlaskija juustoa, joista toinen orginaali eli perinteinen tavallinen ja toinen vahva. Maistoin toista, eli orginaalijuustoa, ja se oli taivaallisen hyvää! Oliko se tätä juustoa mitä Kalle osti ensitilistään ja söi ainakin yhden paketin oliko se Haapovaaran kupeessa? Onko juusto muuttunut silloisesta? Muistan täällä käydyn ja jopa vuosikausia kestäneen kirjoitussarjan aiheesta ja siitä millä välineellä Kalle "lohni" juustoa ja oliko juusto Koskenlaskijaa vai Olympiaa tai jotain kolmatta, oliko esillä Viola. Itse leikkasin veitsellä poikittain palan juustoa tinapapereineen ja länttäsin päätypalat yhteen ettei juusto kovettuisi suojaamattomana. Kalle tuskin saattoi leikata kuin edellä minä. Hän todennnäköisesti kuori paketin esiin pahvipakkauksesta ja kuori sitten tinapaperin, ja sitten ehkä haukkasi suoraan ahneuksissaan juustoa. Mitä mieltä olette? Olisiko voinut käydä näin. Ilmiö ja tapa kiinnostaa minua.

Tuo sinun tapasi leikata juustoa tuskin oli samanlainen kuin Kallella.
Eikö tuon tapahtuman kuvauksessakin käytetty sanaa, lohnia?
Näin amatööritutkijana sanoisin, että Kalle leikkeli paketista puukon kärjellä palasia ja laittoi suoraan suuhunsa.
Sellaista toimintaa tuo sana, lohnia kuvaa mielestäni paremmin.

Onko kukaan Kallen kirjojen ystävä muuten käynyt tuolla Haapovaaran kupeessa?

Pannukkin sielä kesällä 2001.

Tässä olisi hyvä lomareissun teema. Käydä Kallen kirjoissa kuvatuilla panopaikoilla.

Pit miunkii ostoo sit Koskenlaskijjoo. Olipa pirun hyvvää! Lohnin koko paketin yhtä piätä. Ei ollunna Kallultakkaa huono valinta aekonnaan. Iha voan veihelä leikkasin.

Tuo juustonlohnimiskohtaus on mielestäni tärkeä Kallen kehityksen kuvaaja.
Silloin hän pääsi kiinni elämän nautintoihin ja siitä lähtien hän etsi niitä.

Juustonlohniminen oli kirjailijan nuoruudenaikainen kulminaatiopiste, siksi niin tärkeä. Ei ole määrässään leikitellä kohtauksella. Sitä tekevätkin asiaan kevyesti suhtautuvat, tekisi mieleni kirjoittaa... ja kirjoitankin: PÖLJÄT.

Vike Nilo on kirjailijan mieli kuvituksen tuote elikkä ei eläny henkilö, pöllöt!

Ketä on tää kirjailija Vikke Nilo, josta nii paljo höpötetää? En löytäny netistä.

Vikke Nilo eli Nikke Vilo on kirjailija Kalle Päätalon tekele. Voit kysyä häneltä Viken taustat.

Miten tyhmiä ihmisiä olette!

http://viihdefoorumi.eu/viewforum.php?f=38 Päätalo Kuvat ja videot!

Oliko Koskenlaskija-juustoa silloin 1930-luvulla lainkaan? Entä Olympiaa tai Violaa? Oliko levitejuustoja? Eikös se ollut ihan pettuleipäaikaa, jossain talkkunaa.

Ei enää syöty pettua ainakaan Hämeessä! Olen 92 vuotias ikiukko, syntynyt 1921 Hatulassa ja elänyt miltei koko Suomen itsenäisyysajan vapaassa maassa. Oli omat onkelmansa aikanaa, oli köyhyyttä, lakkoja, Lapuan liikettä, salakomukoita, salakuljetus pirtuaikaan johtuen kieltolaista yms. etenkin 1920-luvulla, huoria yms. mutta voita ja juustojakin syötiin kun lama-aika 1928-1934 loppui. Oli Violaa, oli Koskenlaskijaa ja muistaakseni Olympiaakin ennen talvisotaa. Olin vakinaisessa sotaväessä 1941-42 ja sovassa aina Lapin sotaa myöten. Pääsin siviiliin 1945 alussa. Ei piä mataloittaa historijjaa suotta.

Ukko höpöttää ja muistaa väärin! Ennen viime sotia eihän Suomessa osattu edes lukea kuin eliitin piirissä, puhumattakaan että olisi ollut sellaisia herkkuja kuin juustot. Eikö ollut maaorjuus tai toprpparilaitos vielä voimassa ja ruotsalaiset ja venläiset kartanonherrat niskan päällä.

Väärin etellä! Ikä ukko muistaa oikeen. Mutta mikähä olis jos Vikke Nilo pääsis muistelemmaa? Ellääköhä mies vielä? Ei toten näkösesti. Olis jo kohta 114 vuotta vanaha ko oli syntynnä 1900.

Olikohan se Vikke Nilo eli Nikke Vilo oikea elävä ihminen ja mies, joka olisi ollut Kalle Päätalon kirjojen esikuvana, vai kirjailijan mielikuvituksen tuote? Turhaa on kohkata siitä, enempää kuin vatvoa sitä juustonsyöntiä ja -lajeja Haapovaaran kupeella, tai juustokeiton tekoa Tulivuorella.

Tyynestä ja Annista Kalle kehitteli mielestäni Sammalvuon Elman. Oliko se nyt Elma Kaukon vaimon nimi oikein?

Päätalo paras kirjailija ikinä ja samoin parhaat teokset. Kertoo karusta elämästä siihen aikaan ja suomalaiset saisivat kokea nykyään saman kohtalon, ni loppuisi turha valitus ja rääkyminen nykyisistä oloistaan ja olemattomista vaikeuksistaan tän hetkisessä yhteiskunnassa, jossa ei kenelläkään ole sen kaltaista elämää ja puutetta kuin Päätaloilla ja muulla kansalla silloin!

Öööööööääääääähhhhhhhjhh!!!!

Vikke Nilo oli Päätalon hauska sanaleikki. Kukaan ei vissiin ole tätä tajunnut.

Päätalo vaikutti nuorempana vesilahdessa missä oli monissa työmailla rakennusmestarina. Panomiehenäkin kunnostautui. Paikkakunnalla oli ja on Vilon maatila missä vaikutti silloin Vilon Nikke eli Nikke Vilo ja siitä saa sananmuunnoksena Vikke Nilon. Tämän Päätalo otti kirjaansa ja antoi hieman henkilöhahmolle lisää punakynää. Innostus hahmoon tuli kuitenkin Vilon Nikestä