Rakastele omaa Kuolemaasi!

Ja kuitenkin huusin vain koska halusin rakkautta. Ne kaikki yöt jotka neljän seinän sisäpuolella kylmässä sellissä vietin, huusin. Huusin Saatanalle, Jeesukselle ja Buddhalle. Kaikkien pyhimysten nimissä. Ja pelkoni, se on lopulta halua. Tiedän jostain miten minulle voi käydä, kuinka pyörre voi minut sisäänsä imeä ja saatan hukkua. Mutta kenties hukkuminen onkin se mitä toivon. Ehkä pinnan alla näen ja koen sen minkä vuoksi huudan, rakkauden. Meren maailmojen syleilyssä, tähtien alla, salaisuuksia täynnä olevissa kaupungeissa. Loppujen lopuksihan vain kalterien murtaminen on vaikeaa. Ei se ole vaikeaa kun näkee murtuneet kalterit meren maailmoista. Kun orgasmi valtaa kehon, et silloin ajattele luotatko häneen vaiko et. Se on vain menoa, beat ja rock and roll. Tunnet sen ihollasi ja koko vartalossasi kun laukeat. Kenties silmäsi ovat suljetut. Olet lämpimän veden maailmassa ja hukut. Mutta et ole enää se joka hakee kuivaa rannikkoa, vaan haluat että vesi täyttää keuhkosi silloin ja painut syvyyksiin. Kuolet silloin, mutta tajuat ettei kuolema olekaan loppu. Tajuat että synnyt aina vaan uudelleen, siitä ei ole pakoa, ei edes meressä. Edes meri ei kuljeta sinua pois siitä. Siksi nyt kun katson ikkunastani ulos, näen sen, maailma on tuo meri ja meri on tuo maailma. Hukkuminen on nautinnon äärimmäinen kliimaksi ja huippu. Se hetki on paras kun et ole varma kenen kanssa makaat ja mitä hukkumisen jälkeen tulee. Vain siinä hetkenä voi saavuttaa sen mitä joogit ja mestarit tavoittelevat yksinäisinä vuorenhuipuillaan. Siinä voi saavuttaa irtautumisen ja päätymisen hetkeksi elämän ulkopuoliseen metafyysiseen maailmankaikkeuteen, missä sen hetken ajan tähdet loistavat kirkkaammiin kuin koskaan. Silloin kaikki on mahdollista, etkä ajattele huomista. Sillä huomisen ajattelu on ketjua ja kalteria. Sidot siinä itsesi aikaan ja velvollisuuksiin mitä ei ole. Vain ajan unohtamalla ja mereen uppoamalla pääset eroon ajan kahleista. Vanhuus ja rappeutuva elimistö ei ole kuin hidastettua tuskaa. Se ei ole mereen sukeltamista. Siinä et itse päätä, vaan aika tekee päätökset puolestasi. Aika ja muiden toiveet. Mutta jos itse päätät kokeilla erilaisia kuoleman cocktaileja ja drinkkejä, päätät itse. Näin voit päästä pinnan kanssa kosketuksiin ja tuntea sen. Tunnetko kuinka sydämesi hakkaa kun näet meren tulevan kohti kasvojasi? Kun et ole varma ja joudut sen hyväksymään. Rakastelet omaa kuolemaasi. Vain silloin portit paratiisiin ovat auki ja voit sitä tutkia. Etkä voi tehdä tätä jos annat ajalle vallan päättää. Aika vain sinut kauas vie ja tuhoaa intohimosi ja rakkautesi. Ja tämän kaiken vuoksi Lucifer voittaa lopulta. Hänellä on tilaisuus kohdata kuolema loputtoman monet kerrat ja rakastella sitä. Jumalan Paratiisin asukkaat eivät sitä koskaan edes näe hetkellisestikään. Tanssi kuoleman kanssa on kaunein kaikista. Se näyttää sinulle todellisen minäsi ja hauraan kauneutesi. Ikuinen elämä vailla kuolemaa on kidutusta ja tuhoaa nautinnon. Vain kuoleman vuoksi me elämme niin kiihkeästi kuin haluamme. Kuoleman vuoksi me nautimme tilaisuuden tullen. Ymmärrä että kuolema on ystäväsi ja sinun tulee hypätä mereen heti kun voit!