Kesytön

Niin, kenties olitkin hieman kadoksissa.
ainakaan en sinua pieneen aikaan täällä ole havainnut.

Onneksi osasit takaisin,
laatimaan näitä kiehtovia runojasi.

Kadoksissa, kaukana syrjäisellä saarella,
kuin eksynyt omasta elämästään.
Tuota tunnetta kai halusit runossasi kuvata.
Tunnetta, joka joskus meidät yllättää.

Runon sisältö on omaperäisellä ja kiehtovallakin tavalla kaksijakoinen.
Hieman haikea, tai sitten rauhaisaa nautintoa kuvaava, ainakin, jos sattuu viihtymään kaukaisella saarella. Ihan vain itsekseen, selaten omia ajatuksiaan.
nauttien siitä yksityisyydestä, jonka saaren yksinäisyys tarjoaa.

Nauttien luonnosta, vedestä ja pilvien kummuista sinitaivaalla.

Seilaten haaveiden virtaa,
lipua hiljalleen liplattavien laineiden sylissä
peilaten menneitä, haaveillen tulevia.

Olla vain onnellinen ja kesytön sielu.

Mutta...Margitta
...villasukat jalassa...sinulla
avantojen armastajalla ?

Ettei vain sydän olisi saanut kylmää?
Varovasti siellä kaukaisessa saaressa, vai tuonko sinulle villapaidan?

(Päivitin hieman nikkiäni, mutta tunnistat varmaan?))

Tuollainen saari kun olisi..
sille ainakin minulla olisi usein käyttöä..
kuunnella vain lintuja ja omaa sisintään..
olla vapaa..nuo villasukatkin passais hyvin..

Kiitoksia Mar..hienosta runostasi!!

Hei Margitta,
pahoittelen etten ehdi kommentoimaankaan runojasi.
On aina niin kiirettä. Onneksi heinäkuussa kiire helpottaa,
ehtii enemmän runoilemaankin.

Hienoa alkukesää!