Hei, meillä meni avoliitto nurin. Minulla on kaksi lasta, ala-asteikäinen ja päiväkoti-ikäinen. Avomiehelläni oli vaikeaa isomman kanssa. Nyt tavoitteemme on yhteiselämä vuoden kuluttua. Isomman lapsen käytös ei ole helppoa. Hänellä on neurologi sanonut olevan Aspergerin sdr:n. Hän huutaa ja puhuttelee minua rumasti. Miesystäväni on sitä mieltä, että lapsen pitäisi asua isänsä luona, koska hän ja hänen vaimonsa osaavat pitää kovempaa kuria. Hän ehdotti, että lapsi menisi isänsä luokse vuodeksi kasvamaan. Hän pelkää, että ruma käytös tarttuu myös pienempään. Ja kyllähän se on niin, että meillä kotona on aina ihan rauhallista kun isompi lapsi menee isänsä luokse. Kun hän tulee, niin siitä alkaa huuto. Lapset ovat toistensa kimpussa. Hän on mustasukkainen pienemmälle. Hän ei tottele eikä osallistu kodin asioihin pyydettäessä vaan kaikki pitää mennä vaikeamman kautta.
Hain apua isommalle lapselleni ja minulle hänen kasvatuksessaan jo pari vuotta sitten, mutta lapsen isä pelkäsi Asperger diagnoosia ja kielsi minua hakemasta apua. Kuitenkin haluan, että minun ja miesystäväni elämä yhdessä onnistuisi ja kotimme olisi harmoninen ja hyvä paikka asua sekä meillä että lapsille. Molemmille lapsille. Mutta näin ei ole hyvä eikä kukaan jaksa tällaista meteliä ja huutoa ja tottelemattomuutta :(.
Ajatuksia...??
Hain apua isommalle lapselleni ja minulle hänen kasvatuksessaan jo pari vuotta sitten, mutta lapsen isä pelkäsi Asperger diagnoosia ja kielsi minua hakemasta apua. Kuitenkin haluan, että minun ja miesystäväni elämä yhdessä onnistuisi ja kotimme olisi harmoninen ja hyvä paikka asua sekä meillä että lapsille. Molemmille lapsille. Mutta näin ei ole hyvä eikä kukaan jaksa tällaista meteliä ja huutoa ja tottelemattomuutta :(.
Ajatuksia...??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et kai vain suunnittele luopuvasi lapsestasi avomiehesi takia? Eikö sinua loukkaa se, että mies ehdottaa, että antaisit poikasi pois?
Siis mitä, lapsen isä kielsi hakemasta apua, oletko SINÄ holhouksen alainen? Tottakai haet apua lapsellesi.
Niin en todellakaan ymmärrä, että avomiehesi määrittää lapsen asemaa. Sinä olet äiti ja sitä suuremmassa määrin sinun tulisi olla äiti jos lapsellasi on tuo sairaus. Hän tarvitsee sinua ei avomiestäsi.
Olen suuresti järkyttynyt niasten kirjoitelmista, joissa he asettuvat lastaan vastaan ja uusiomies saa valahdella ja tehdä mitä tahansa. Tuo pieni lapsenne ei pysty puolustautumaan millään tavalla, joten äidin tulee pitää aina lapsensa puolta tilanteessa kuin tilanteessa. Lapsella ei ole minkäänlaisia omia oikeuksia.
Kun sain kuullä erään uusiomiehen syyttävän pientä lasta perheessä tapahtuneesta rahan katoamisesta, lapsi kertoi nähneensä miehen ottavan rahat. Lapsi ei ole niitä ottanut, siitä olen ihan varma, joten katsokaahan äidit miten kohtelette lapsianne. Se uusiomies voi olla varsin paha lapsianne kohtaan.
Ei ammattiavun hakeminen ja terapia mitenkään hävettävää ole. On lapsellakin helpompi olla, kun osaat käsitellä oikein Asperger- diagnoosin saanutta lasta.
Koska kirjoitat, että " näin ei ole hyvä", niin kannattaa hakea asiantuntijoiden apua, jo koulumenestyksenkin vuoksi.
Ei "kovemmalla kurilla" saa aikaan muuta kuin vastarinnan ja ahdistuksen lisääntymisen lapsella. Kun saat riittävästi apua, on harmooninen kotielämäkin helpompi saavuttaa kuin ilman minkäänlaista apua, jolloin ongelmat voivat vielä lisääntyä.