Paluumuuttajaksiko?

Jospa kertoisit, mistä kunnasta on kysymys. Vai onko kotikuntaasi enää olemassakaan?

Ei kannata.

En ole paluumuuttaja, mutta pitänyt kymmeniä vuosia kesämökkiä täällä. Muistot on eri asia kuin nykyaika. Täällä ei ole kolmeenkymmeneen vuoteen muuttunut mikään. Ihmiset kyräilee ja juoruaa toisistaan. Ja kun menee osulaan ostamaan keskikaljaa, kaikki tuijottaa ja sitten alkaa hirveä juoruaminen.

Noin tiivistetysti. Naapurin nuori isäntä oli muutama vuosi sitten siinä luulossa, että siskoni oli äitini, siskoni mies isäni ja vaimoni tyttäreni. Haloo, talojen välillä vain muutama sata metriä.

=DW=

Kannattaa. Poissaolo on tehnyt hyvää. Kavereita on tullut paljon lisää.

Riippuu synnyinkunnasta ja muusta kokonaistilanteesta.
Itse en haikaile enää synnyinseudulleni vakituisesti asumaan, mutta on mukava kun kesämökki sijaitsee sielläpäin ja voi aina kesäisin käyskennellä synnyinseuduilla ja tapailla lapsuuden ystäviäkin.

En haikaile muuttoa synnyinkunnan seuduille. Entiset ystävät ovat muuttaneet aikoinaan muualle, harvoin tapaa siellä käydessä sukulaisia tai ystäviä. Ainoastaan kirkko jököttää tutulla paikalla.
Uusi kotiseutu ei ole paras mahdollinen asuinpaikka, kulttuuri erot huomaa kun on asunut eri paikkakunnilla. Kokemuksesta tiedän en muuttaisi Pohjanmaalle en myöskään Savoon. Paras lienee loppuvuodet asua täällä, matkustaa muutammmmmmmmmman kerran vuodessa muille maille kun alkaa yhteisö ahdistaa.

En todellakaan kaipaa pieneen, kuolevaan, entiseen tehdaskaupunkiin, josta olen lähtöisin. Tuntuu siellä asiat olevan huonolla tolalla, mikäli kirjoituksiin on uskominen.Paperikoneita suljetaan ja porukka jää työttömäksi ja katkeroituu.
Paljon mukavampi asua yliopistokaupungissa, jota Suomen Ateenaksikin kutsutaan.

Ympäristö on peilikuva sinusta itsestäsi. Ainakin muualla kuin suurissa ja vielä suuremmissa kaupungeissa, joissa itsekin hukut massaan.

Useimmiten ihminen on niin rajoittunut olio että hän näkee ja kokee vain sen minkä haluaakin nähdä ja kokea. Sen asian kun itsellesi selvität niin päätös lie helppo.

Paluumuuttajaksiko? Kyllä.

Olin nuoruudessani kaupunkilaistyttö joka muutti maalle vastaten peltojen, metsien, luomun, miehen ja rakkauven kutsuun.

Kolmekymmentä vuotta elämäni parasta aikaa kului ja jokin hetki sitten tuo samainen tyttö muutti kotikaupunkiinsa takaisin.

Olen viihtynyt ja sujahtanut helposti tähän lapsuuteni ajoista suuresti kasvaneeseen keski-suomalaiseen kaupunkiin.

Täältäkin olen löytänyt myös hippusen sitä luonnonrauhaa, josta suuresti nautin.
Tosin käenkukuntaa en tänä keväänä ole täällä kuullut, vahinko.

Täällä kokemuksellisia kertomuksia.
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5564

Eikös yleensä ole jokin syy siihen, että muutetaan. Ellei minulla ole hyvää syytä muuttaa synnyinseudulleni, en muuta. Jos on hyvä olla siellä, missä asuu, miksi muuttaisi. Jos haluaa muutosta, voi kokeilla eri paikkakuntia.

Joku tuolla ehdotteli, että olis viisasta
viettää vaikkapa koko kesäloma paik-
kakunnalla, jonne aikoo muuttaa.
Jos nimittäin on ollut poissa vuosi-
kymmeniä, ei ole tämä enää sama
Suomi. Yhteisöllisyys ja naapuriapu
kuuluivat maatalous-Suomeen. O-
lemme omiin oloihimme vetäytyviä
ja kyräileviä. Ikäänkuin meillä olisi
jatkuvat hautajaiset.
Näin meidät koetaan.