Apua koulu alkaa!!!
Mitä mä teen, haluun lopettaa viiltelyn!
Mulla on r-vika, kukaan ei oo koskaan siitä haukkunu, älytöntä kiusaan tavallaan siis itteäni... Ajatuksissa pyörii; kukaan ei voi ikinä rakastaa yms... vetää itse tunnon maahan!
Käsityön ope on ottanu silmä tikuks ja haukkuu mua kaikkien edessä, monta kertaa jo huomauttanu; Voisitko puhua kunnolla?, tuosta sinun sönkötyksestä ei saa kukaan selvää.
Kun on koittanu puhua vanhemmille ne sanoo älä nyt liiottele, sun pitää vaan vähän kunnostautua käsitöissä...
Välillä pakottanu itteni oksentamaan tai ylikuumentanu kuume mittaria ettei tartte mennä sinne helvettiin.
Luokalla ei oo pahemmin kamuja ja ainoo ketä kunnolla ymmärsi ei tuu kouluun ens vuonna sillä se muutti.
Käyn koulua sellatti että kotiin pitää mennä bussilla ja joskus joutuu pidättään itkua koko matkan.
Kotona vaan kaks kamua jotka alkaa etääntyä, kun menee ylä asteelle ja ei ne enää haluu olla mun kans...
Ja niitten luokan pojat huutelee mulle kaikkea, oon siks istunu koko kesän sisällä ja jos ulos on pitäny mennä ni sydän kurkussa kurkkinu nurkan takaa näkyykö niitä.
Olin 3 vuotta puhe opetuksessa mut pikku hiljaa toivo hiipus.. ja viime vuoden oon jättäny menemättä en yksinkertasesti jaksanu enää ja häpesin sitä (turhaan kai)
Nyt menossa kuudennelle ja pelkkä ajatus ylä asteesta miisä on vaan kaks meiän luokkalaist samal luokal mun kanssa, mitä teen???
Sydän painaa tonnin musan avulla ja päivä kirjalla välillä olo helpottuu, ja viiltely tuo kokonaan hyvän olon mut enintään pariks minuutiks, kertokaa joku lähteekö viiltely jäljet?
En voi käyttää toppeja ja t-paitaa just ja just.
Kertokaa Pliis kokemuksia!! Ja auttakaa, mitä voi tehä pelkään hulluna ja itsemurhakin on enää nurkan takana!!!
T: Pian Sekoava
Mitä mä teen, haluun lopettaa viiltelyn!
Mulla on r-vika, kukaan ei oo koskaan siitä haukkunu, älytöntä kiusaan tavallaan siis itteäni... Ajatuksissa pyörii; kukaan ei voi ikinä rakastaa yms... vetää itse tunnon maahan!
Käsityön ope on ottanu silmä tikuks ja haukkuu mua kaikkien edessä, monta kertaa jo huomauttanu; Voisitko puhua kunnolla?, tuosta sinun sönkötyksestä ei saa kukaan selvää.
Kun on koittanu puhua vanhemmille ne sanoo älä nyt liiottele, sun pitää vaan vähän kunnostautua käsitöissä...
Välillä pakottanu itteni oksentamaan tai ylikuumentanu kuume mittaria ettei tartte mennä sinne helvettiin.
Luokalla ei oo pahemmin kamuja ja ainoo ketä kunnolla ymmärsi ei tuu kouluun ens vuonna sillä se muutti.
Käyn koulua sellatti että kotiin pitää mennä bussilla ja joskus joutuu pidättään itkua koko matkan.
Kotona vaan kaks kamua jotka alkaa etääntyä, kun menee ylä asteelle ja ei ne enää haluu olla mun kans...
Ja niitten luokan pojat huutelee mulle kaikkea, oon siks istunu koko kesän sisällä ja jos ulos on pitäny mennä ni sydän kurkussa kurkkinu nurkan takaa näkyykö niitä.
Olin 3 vuotta puhe opetuksessa mut pikku hiljaa toivo hiipus.. ja viime vuoden oon jättäny menemättä en yksinkertasesti jaksanu enää ja häpesin sitä (turhaan kai)
Nyt menossa kuudennelle ja pelkkä ajatus ylä asteesta miisä on vaan kaks meiän luokkalaist samal luokal mun kanssa, mitä teen???
Sydän painaa tonnin musan avulla ja päivä kirjalla välillä olo helpottuu, ja viiltely tuo kokonaan hyvän olon mut enintään pariks minuutiks, kertokaa joku lähteekö viiltely jäljet?
En voi käyttää toppeja ja t-paitaa just ja just.
Kertokaa Pliis kokemuksia!! Ja auttakaa, mitä voi tehä pelkään hulluna ja itsemurhakin on enää nurkan takana!!!
T: Pian Sekoava
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minusta olet liian kärsivällinen. Muakin kiusattiin koulussa ja huudelta kaikkea perään, mutta ei enää. Kerran mä vaan räjähdin! Tää on ehkä tyhmä tai ehkä huonokin neuvo mutta ei koko ajan saa olla kiltti kaikille. Mä keskin kaiken koulu helvetin, ja nyt lopetin koko peruskoulun. Ylä-asteella mua ei enää kiusattu sillä kaikki tiesivät miten tulinen osaan joskus olla. Olen huutanut myös maikoille ja nyt heitä ei paljon kiinosta osaks mä matikkaa tai jotain muuta. On se ainakin parempi olla näkymätön opeille kun haukkumisen keskikohteena. Kun mä huusin niille kiusajille niin heidän silmät suurentuivat ja he kävelivät sanomatta sanakaan pois. Ehkä sulla on erillainen tapaus vaikka jos sun koulussa kaikki asiat tulevat selväksi nyrkeillä, mutta ei saa olla sanomatta sanakaan. Jos joku tulee vittuilee sulle niin sano "sä palat helvetissä" toimii ;) Joo tiedän nyt sä luulet että mä olen joku suuri kovis tai joku tälläinen mutta en =) kunhan pitää osata puolustua. Olen todellisuudessa aika herkkä ihminen ja vähän ujo, mutta kiusajalle en anna sympatiaa. Mä en tietenkän tarkoita että ViTtuIle KaIkKiLle, vaan pelottelee vihollisia. Ennen minulakin kävi ajatuksia itsemurhasta mutta ajattele hyviä asioita! Nyt mä arvostan todella elämäni vaikka ei ole kavereita hirveesti (kaksi vaan). arvosta jokaista hetkeä elämässä, ota kaikki ilo siitä!
No se maikka ei taida ainakaan vainota sua siellä yläasteella, ku on eri koulu kyseessä...
Viiltelyn jäljet ei lähe välttämättä koskaan(usko pois, kokemusta on)
Huuda niille pojille takas, tai mieti vaan milessäs"en suostu kuuntelee, ittensä ne vaan nolaa ku noin sanoo.Ne on väärässä" ja kävele ohi näyttämättä mitään reaktiota...Sun kannattaa sanoo jollekin siel koulussa, et se maikka häiritsee sua ja on ilkee, vaikka reksille jos ei muuten...Jos sä et ite yleensä aiheuta skolessa ongelmii, niin sen pitäs kyllä kuunnella...Samoin sun vanhemmat, sun pitää saada niitten päähän se, et sä tarttet apuu...(Saatathan sä saada lisää kamuja sit yläasteelle mennessä, ku luokka muuttuu ja sinne tulee uusii tyyppejä..Jos vaikka joku seisoskelee vähän syrjässä, mee juttelee, jos et ison porukan eteen uskalla mennä...)Kaveeraa joittenkin kaa siel ja näytä muille, et oot hyvä tyyppi...
Mene jutteleen terveydenhoitajalle. Olet vielä niin nuori, että kannattaa heti yrittää hoitaa ongelmat pois. Helposti ne muuten kasautuu isoksi möykyksi, jota on sitten myöhemmin enää vaikea karistaa matkasta.
Lopeta viiltely. Pidä itsestäsi hyvää huolta ja hae apua.
Mullakin on r-vika, ja mulle on siitä huomauteltukkin.. Kuudenteen saakka meidän luokan pojat haukku mua siitä, mutta sitten koitti päivä kun alotin seiskan.. Ja hei, kukaan ei oo enää sen jälkeen huomautellu mun puheestani! Yläaste voi olla sitten se pelastus, ihmiset jotka sua haukkuu ei tulekkaan samalle luokalle, ja voit tutustua uusiin ihmisiin. Ja ne pirulliset opetkin vaihtuu.. Muakin kiusatiin vain ala-asteella.
Itelläni oli joku aika sitten samanlaisia ajatuksia kun sulla, ja viiltelyn lopetin joku aika sitten.. Nyt meen kasille, ja asiat on suhteellisen kunnossa. Viiltelyjäljet tosin ei oo lähtenyt vieläkään..
Tsemppiä elämään!
Kiinnostaisi tietää onko kyseessä joku pieni maalaiskunta vai ihan kaupunki?
Lopeta viiltely! Ei mitään hyötyä.
Sit ku meet yläasteelle ei ihmiset välttämättä ole enää niin lapsellisia, että välittää jostain r-viasta.
Kyseessä on kaupunki, Turku.
...jo edellisistäkin viesteistä käy ilmi, niin viiltelystä ei ole mitään hyötyä. En ymmärrä, miten kukaan voi satuttaa itseään niin ja vielä saada siitä hetkellisen hyvän mielen. Lopeta hyvä ihminen viiltely ja puhu jollekin ongelmistasi!
R-vikaa ei kannata hävetä. Ja joka siitä huomauttaa, on aikamoinen pikkuasioihin takertuja. Omalla ala-asteellani (pieni maalaiskoulu) oli luokallani peräti kaksi r-vikaista, joista kumpaakaan ei ikinä kiusattu siitä. He olivat itse asiassa koulun suosituimpia ihmisiä. (Maalaiskouluissa vastoin joidenkin luuloja kiusaaminen taitaa olla vieläkin pahempaa kuin kaupungissa, sillä väkeä on niin vähän, ehkä 10 oppilasta tai vähemmän per luokka-aste, että yhtään kaveria on vaikea löytää.)
On todella surullista lukea tekstiäsi. Itselläni on sinun ikäinen poika, enkä missään tapauksessa antaisi hänen kärsiä tuolla lailla. Sun vanhempisi velvollisuus on kuunnella sinua ja tarttua toimiin ja auttaa sinua. Jos vanhempasi eivät pysty siihen, sun täytyy kääntyä koulusi kuraattorin tai terveydenhoitajan puoleen. Sulla on täysi oikeus nauttia vielä iloisesta ja huolettomasta nuoruudesta, eikä istuskella kotona, pelätä pihan poikein haukkumista ja koulun alkua vielä kun lomaakin on noin paljon jäljellä. Se, että viiltelet itseäsi ja pelkäät sekoamista, kertoo, että voit todella huonosti. On kohtuutonta vaatia, että yksiksesi pääsisit eroon näistä olotiloista.
Itsekkin asun Turussa ja töissä terveydenhuollon piirissä, joten tiedän, että apua tässä kaupungissa tarjolla. Älä pelkää leimautumista, vaan hae apua.
Yläasteista on onneksi monia vaihtoehtoja, aikuisten täytyy auttaa sua löytämään sellainen yläaste, missä voit viihtyä ja tuntea olosi turvalliseksi.
Tsemppiä sulle...
Ps. Minullakin oli aikanaan r-vika ja käsityöope, joka suunnilleen vainosi minua.
Hei,
etsin nuoria, jotka eivät viihdy koulussa. Sinun tarinasi kuulostaa todella kamalalta. Jos haluat kertoa saman lehdessä, tietysti täysin tunnistamattomana, niin lähetätkö minulle sähköpostia tai soitatko p. 09-122 2529.
Pärjäämistä!
Pihla Tiihonen
Helsingin Sanomat