Ei kutsua synttärijuhliin

Luulen hänen tietäneen. PSHän ei tule synttäreille!

En osaa sanoa, ei ole omia lapsia vielä vaikka raskaana olenkin. Olen 23-vuotta ja muistan itse lapsuudesta, että hyvin pienenä saattoi olla samanlaisia juttuja. On vähän naurettavaa tuon synttärijuhlien järjestäjän äidiltä olla kutsumatta tytärtäsi ainoana, jos hän on sen huomannut. Valitettavasti vanhemmissakin on kaikenlaisia.

Kannattaa varmaan olla ns. noteeraamatta asiaa, koska itse muistan että en saanut yläasteella kutsua samalla tavalla. Äitini ihmetteli asiaa aika suurestikin, mikä sai minut häpeämään ja aloin piilottelemaan sitä, etten saanut kutsuja. Kannattaa tukea tyttöä. Minulla tuo vaihe oli yläasteella, vaikka siis minulla oli kavereita, niin en joidenkin tyttöjen mieleen ollut. Ei ole toistunut sama kuvio koskaan sen jälkeen, kavereita on aina ollut. Ei asia vaivaa minua millään tavalla. Kannattaa kääntää asia voitoksi, tuollaisten pientekin juttujen jälkeen lapsesta on mahdollista kasvaa parempi ihminen, koska tietää miltä esim. yksinjättäminen tuntuu. Minusta tuli sairaanhoitaja ja olen varmasti aika oikeamielinen ja reilu noiden kokemusten vuoksi. Tsemppiä!

Valitettavasti tytöillä on joskus tapana harrastaa tuota. Se on yksi tapa kiusata ns. epäsuorasti. Ja mikä erikoisinta, jotkut vanhemmat sallivat oman lapsensa näin tekevän.

Kun omat muksut olivat pieniä, olin tosi tarkka siitä, että koskaan ei jätetä yhtä tai kahta kutsumatta, vaan kutsutaan kaikki. Myös ne vähemmän reilut kaverit kutsuttiin. Eri asia on, jos haluaa pitää pienet kutsut, jolloin kutsutaan vain muutama. Mutta yhdenkään kodin tilat eivät ole niin pienet, että ne olisivat kiinni yhdestä lapsesta!

Kaikki merkit viittaavat kyllä siihen että kyseessä on (koulu)kiusaamistapaus. Joskin vielä alkuvaiheessa. Ryhmästä pois jättäminen on todella yleinen kiusaamisen muoto varsinkin tyttöjen keskuudessa. Omalla kohdallani kiusaaminen alkoi juuri samalla tavalla, lisäksi oli myös selän takana juoruilua mitä eivät aikuiset huomanneet. Usein vanhempien ja opettajien on todella vaikea sitä havaitakkaan. Eikä kiusattukaan välttämättä uskalla myöntää/kertoa aikuisille mitään.
Kerroit että tyttäresi ei ole "mitenkään hankala, on kiltti ja ehkä hieman ujohko". Tällaisen henkilön koulukiusaajat ottavat usein uhrikseen kun hän ei uskalla sanoa vastaan tai puolustaa itseään. Suosittelen nyt kyllä nopesti puuttumaan tähän ennen kuin homma menee pahemmaksi!

Periaatteessa olen sitä mieltä, että lapsella on oikues valita kutsuvieraansa siinä missä aikuisellakin.

Kuitenkin luokkayhteisö on rinnastettavissa työyhteisöön. En siis koskaan tekisi niin, että kutsuisin kaikki muut osastoni kollegat puutarhajuhliin ja jättäisin yhden (minulle vastenmielisen henkilön) pois listalta.

Jos tosiaan kaikki muut tytöt on kutsuttu ja vain sinun tyttäresi on jätetty pois, on se moukkamaista ja äärettömän epäkohteliasta. Äitinä puuttuisin, jos oma tyttäreni tekisi näin.

Tuli mieleen, että onko lapsellasi jotain sosiaalista kyvyttömyyttä kuitenkin? Ehkä hän ei jotenkin havaitse tulevansa syrjityksi muissakin tilanteissa? Esim. huumorintajuttomat, tosikkomaiset lapset eivät aina omaa tilannetajua, vaan luulevat olevansa samalla viivalla muiden kanssa, vaikka takana puhutaan pahaa ja "inhotaan" tyyppiä.

On nimittäin tosi vaikea yhtälö ymmärtää, että juuri synttärikutsuissa näkyisi syrjintä, muttei koskaan muulloin.

Minkä ikäinen tyttäresi muuten on?

Muistan lapsuudestani samanlaisia asioita. Se johtui vanhempieni paremmasta asemasta yhteisössä. Miten teillä?

Niin no kyllä tuo hiukan kiusaamiselta vaikuttaa, mutta toisaalta tyttäresi luokkakaverilla ei ole mitään velvollisuutta kutsua tytärtäsi. Onhan vain yhden kutsumatta jättäminen hieman töykeää jonkun mielestä, mutta ei se laitonta ole.

Minä ainakin lapsena mietin, että ketkä kutsun - en sitä, keitä en kutsu. Kutsuin ne, joiden kanssa olin tekemisissä. Kerran yksi tyttö suuttui, kun oli jäänyt kutsumatta, vaikka ei se edes pitänyt minusta eikä koskaan tullut esimerkiksi soittamaan ovikelloa ja hakemaan ulos leikkimään. Aikuiset päättivät sitten, että sekin olisi kutsuttava, kun muutkin "samantapaiset" on pyydetty, ja kyllä se minulle sopi, yksi lahjakin tuli enemmän. :) En mitenkään kummemmin inhonnut sitä ihmistä, en vain tullut edes ajatelleeksi sitä, koska ei se ollut niin hyvä kaveri. Myöhemmin se tyttö oli mulle ilkeä, mutta niin se taisi olla muillekin.

Mun mielestäni luokka taas on niin selkeästi samaa ryhmää, että siitä ei oikein voi jättää vain yhtä kutsumatta olematta töykeä. Lapset ei välttämättä hahmota sellaista, niin että aikuisten pitäisi puhua asiasta. Meidän ala-asteen luokalla, joka oli iso suurin osa tytöistä kutsui vain muutaman parhaan kaverinsa, jotkut kutsui kaikki tytöt, toiset koko luokan. Joillekin ei olisi kovin monta vierasta mahtunutkaan. Yksi tyttö kutsui kaikki muut luokasta, paitsi ihan muutaman ihmisen, joita se kai piti luusereina, mikä oli aika erikoinen ratkaisu kylläkin. Mm. minua ei kutsuttu. Ei harmittanut, etten ollut siellä, varsinkin kun paras kaverikaan ei ollut. Mutta se harmitti, että poika, jonka kanssa oli silmäpeliä oli leikkinyt siellä pullonpyörityksen tyyppisiä juttuja ilman mua. Laskin sen uskottomuudeksi ja en luottanut siihen poikaan enää ikinä sen jälkeen.

Mutta puhukaa kutsuasiasta aikuisten kesken.

Oisko kotain mitä lspsesi on jättänyt kertomatta ja sen asian vuoksi muut syrjisivät

Miksi kukaan ei tajua näin yleistä syytä?

Äiti: "Äläpäs ole enää sen korhosen kanssa."

tai

Äiti: "Korhosen penskaa et sitten kutsu"

Ja syitähän voi sitten olla. Yleinen varmaan, jos ovat pahojakin spurguja, mutta nykyään myös ihan se, että jos vanhemmat ovat pitkäaikaistyöttömiä, niin heitä voidaan alkaa vähän karsastaan. Siinä ei lapsen kivuus ja rehellisyys paljon auta.

Vanhemmilla on valtaa.

Ja jos eivät noin suoraan määrittelekään, niin saattavat manipuloida hyvinkin. Korhosista puhtaan aina pahaa, ei koskaan hyvää jne.

Mutta luonnollisesti myös kiusaaminen on mahdollista, jopa todennäköisempää, mutta myös maintisemaani valitettavasti tapahtuu.

Pitäkää omat, paljon paremmat juhlanne jonne pääsee vain sukulaiset ja naapurit. Ottakaa paljon kuvia onnistuneista juhlista niin lapsesi voi näyttää kuvia luokkatovereilleen. Ehkä he sitten tajuavat, miltä tuntuu olla saamatta kutsua.