"Soon ukko sillain
ettei vaimo oo
mikkään viulu minkä
saattaa ripustaa seinälle
ko sitä kyllästyy soittaan"
Tokasin äsken sulle..
"Ei ole mieskän, etkä sää
mua kyllästytä vaan tää tylsä tyä"
sanot sää
vastaukseks
ja virnistät
kaikkitiätävän näkösenä
Sää sanot
tahtovas tehrä
jotaki uurempaa
sillai niinku suurempaa
ku enne ja ku nyt
noinniinku elämässäs..
Miehellä on miähen
halut ja ne tahtoo
näyttää maailmalle
ja meille muijillekki
Mitä miäs tahtoo..
Ne rakastaa monta kertaa
saara aikaan kaikkee
mahrollista
millä vois kukkoilla.
ettei vaimo oo
mikkään viulu minkä
saattaa ripustaa seinälle
ko sitä kyllästyy soittaan"
Tokasin äsken sulle..
"Ei ole mieskän, etkä sää
mua kyllästytä vaan tää tylsä tyä"
sanot sää
vastaukseks
ja virnistät
kaikkitiätävän näkösenä
Sää sanot
tahtovas tehrä
jotaki uurempaa
sillai niinku suurempaa
ku enne ja ku nyt
noinniinku elämässäs..
Miehellä on miähen
halut ja ne tahtoo
näyttää maailmalle
ja meille muijillekki
Mitä miäs tahtoo..
Ne rakastaa monta kertaa
saara aikaan kaikkee
mahrollista
millä vois kukkoilla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näin se menee. Miesten jutut on erilaisia kuin naisten, näiden kahden yhteensovittamisessa sitä työsarkaa riittää. Mielestäni hyvin ilmaistu tätä ongelmallisuutta tässä runossa, naisen näkökulmasta käsin.
Kiitos ja kumarrus! :)
Niikö ne kekköö?
Taisin jo tuolla joskus mainita murteen ja huumorin sidoksesta. Huumori rakentuu murteisiin sisään, se on hioutunut myötäelämään murteissa aikojen matkassa.
Murre on synnynäinen lahja, jonka toki pystyy jollakin tavoin oppimaan, mutta sen sisäistäminen vaati murteeseen kasvamisen. Murre on äidinkielen rikastuttaja, joka on katoamassa pikkuhiljaa.
Jotkut ujostelevat murrepitoista puhettaan ja keskittyvät käyttämään kirjakieltä. Ihmiset liikkuvat nykyisin ja muuttavat paikkakunnilta toiselle. Puhekielen murteet haipuvat pikkuhiljaa, joten on erinomaisen mukavaa, kun joku vielä jaksaa ylläpitää tätäkin rikkautta.
Murteet ovat siis rikkaus, eikä suinkaan häpeilyn aihe.
Murre kulkea mökkälehtää kielen juuressa, siihen se on aikojen saatossa jumehtunut ja siihen on kovassa käytössä pinttynyt huumorin sivumaku. Joskus tuntuu, jotta se ihan vaan iliman pilkallansa kurmuuttaa kirjakieltä ja sepä niin somasti juimistelloo nauruhermoloihe päitä.
Varsinkin nuo savolaiset ovat ottaneet vasiten asiakseen kuvittaa kielikuviaan mitä kiverimmillä kiertoilmaisuilla. Heillän se puhe männä völkkössöö asian laijalta toisellenii, tai siltähä se näyttää, vaan eihän se niin ole. Tai voep olla, jotta onkiin. Joka tapauksessa vastuu jää aina kuulijalle....
No, nyt taas innostuin tästä murrerunosta ihan liikaa ja lipsautinkin itteni sivuraiteelle..
Runostahan minun piti...
Hauskasti pakettiin läimitty murreruno, jota lukiessa nauttii kielellisestä rikkaudesta.. Harvinaisesta mausteesta, joka antaa lystin olon.
Kiitos taas sinulle Beauchamp .
Olipa harvinaisen mukava palaute, mistä kiitos antajalle.. :)) !!!