Ihan ahistaa jos tuvassa on epäjärjestystä ja heti helpottaa jos kääntää vaikka vinoon menneen maton suoraan. Johtuuko tämä iästä vai onko miulla jokin hormoonihäiriö?
Ennen niin huoleton minä olen alkanut nipoksi.
nipo 50+
8122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkä kotisi on kaiken kaikkiaan paremmassa järjestyksessä ja nautit siitä niin paljon, että teet pieniä korjausliikkeitä :).
Nyt kun sain koiranpennun, niin pyyhin lattian nihkeällä rätillä joka päivä. Koiranpennusta huolimatta haluan kulkea paljain jaloin puhtaalla lattialla. Vaikka pojulla on sanomalehtiä, niin aina ne tassut saattavat likaantua.
Lapset lähteneet maailmalle eivätkä ole enää sotkemassa? Aina on siistiä kun laittaa itse tavarat heti paikoilleen eikä ole tarvis hävetä jos joku yllättäen piipahtaa visiitille.
Se onkin ärsyttävää, jos aina on siistiä. Ja kun yllätysvierailut nykyisin entistä harvinaisempia, ei ookaan ihan tip top kaikki :)
Itse kylään mennessä ei haittaa, ei edes ajattele siisteyttä.
Noup ja noup, tokko kohdallasi on kyse hormoonihäiriöstä, koska itselläni on aina-aina ollut tapa suoristaa vinoon menneen maton ja hormoonitoimintani on aina ollut täydellisen tasapainoinen.
Vinossa oleva matto tuottaa häiritseviä tuntemuksia näkökentässäni,
koko huone keikahtaa epätasapainoon, jos matto ei ole ojos.
Myös koriste-esineilläni on oma "koti", joka on valittu heille tarkasti harkiten.
Jos-jos joku vieras vaikkapa siirtäisi jonkun esineen toiseen asentoon, niin huomaisin sen oitis ja pistäisin omalle paikalleen.
Asuntoni ei kuitenkaan ole läheskään tip-top-kunnossa. Olen inspiraationi "orja" ja jos olen keskittynyt johonkin "tärkeään" asiaan, niin minulla ei riitä halua eikä keskittymistä ei huvitusta tälläillä vaikkapa likaisia astioita tiskikoneeseen, vaan annan niiden seurustella keskenään tiskipöydän päällä.
Vaatteita voi lojua tuolin sarjalla. Voin myös jättää sängyn petaamatta, koska riennän muihin rientoihin.
Vinossa oleva matto on kuitenkin helppo suoristaa ohi kulkiessaan. Vaistomaisesti.
Sitten kun siivousinpiraatio iskee, niin johan tämä plikka touhuaa hiki hatussa.
Pieni epäjärjestys ei haittaa. Kunhan on puhdasta. Elämisen jälkiä tulee ja saa tulla.
Aina on jotain sotkua.
Ukko lampsii likaisin saappain tupaan
jättää vaatteitansa milloin mihinkin.
aina on sen jäljiltä murusia pöydillä
ja likaiset astiat jättää laittamatta astianpesukoneeseen.
Olenko tyhjien vessapaperirullien, maitotölkkien, jogurttipurkkien, kaljatölkkien-pullojen, makeiskääreiden ym.ym.ym. yksinoikeutettu keräilijä?
Käsienpesuallas on aamuin illoin partakarvoissa ja hammastahnassa,
likapyykit kaikkialla muualla paitsi likapyykkivasussa
ja märät pyyhkeet mytyssä.
Piippua ei enää allergiani vuoksi polta muualla kuin takkatuvassa
purut ja perskeet käyn sieltä kerran viikossa siivoamassa pois haisemasta.
Ei auta vaikka pyytää kauniisti
syytetään heti jäkättämisestä
Antakaa neuvoja mitä pitäisi tehdä!
Minäkin olen huomannut, etten siedä enää esim. yön aikana sotkettua keittiötä vaan olen herättänyt epäjärjestyksen aiheuttajat oikein kunnon marttyyrin elkein siivoamaan jälkensä. En siis enää (aina) jaksa siivota toisten sotkuja. Matot taas olen jo aikaa sitten vaihtanut sellaisiin, jotka eivät mene vinoon ihan helposti. Minäkin olin ennen se huoleton, nyt nipo.
Onhan todettu, että järjestyksellä
ihminen hakee turvaa elämäänsä.
Hormoonihäiriöstä tuskin on kysymys. Armeijassa oli joskus tuvassa epäjärjestys, mutta sitten komppanian vääpeli teki tupatarkastuksen ja järjestys oli palautettu. Vai oliko se sitä poikaenergiaa, testosteronia?