Luca

majjuuu

Oli helmikuu. Se oli pimeä ja sateinen päivä. En muista tarkalleen tätä päivää, mitä silloin tapahtui, mutta muistan, että minuun osui punainen lava-auto. Helmikuun viidestoista. Minulle kerrottiin että lensin kahdeksan metrin matkan ennen kuin iskeydyin pää edellä maahan. Ilmeisesti kuski oli ollut humalassa, eikä ollut nähnyt minua ylittämässä tietä.

Neljä viikkoa nukuin koomassa, josta monet pelkäsivät, etten heräisi. Minut sijoitettiin lasten ja nuorten osastolle, jonka potilaat kärsivät vakavista sairauksista tai vammoista. Minun huonetoverini oli poika nimeltä Luca. En saanut koskaan selville hänen sukunimeään. Sen aikaa kun nukuin, hän sai selville asioita minusta useilta vierailtani. Minun lempivärini, mistä musiikista pidin ja muita satunnaisia juttuja.

Päivänä jona heräsin, minua valeltiin rakkaudella ja huomiolla, jota perheeni antoi. Minulta vei ainakin tunnin huomata, että minun vieressäni olevalla pedillä makasi poika. Hän väläytti minulle vinon hymyn ja kääntyi hitaasti takaisin kirjaansa, jota hän luki.

Vihdoinkin minut jätettiin rauhaan, kahdenkymmenen minuutin mittaisen kiivaan keskustelun jälkeen. Sitten aloin puhumaan ja kysyin pojan nimeä. Hänen äänensä oli pehmeä ja matala, eikä koskaan epätasainen. Me vietimme loppuillan pelaten kahtakymmentä kysymystä ja tulimme tutuiksi toisillemme.

Viimein tohtori saapui huoneeseen kertomaan vammoistani ja siitä millainen parantumisprosessini tulisi olemaan. Hän kertoi, että kun olin osunut autoon, minulle ei tullut pelkästään aivotärähdys, vaan myös jalkani olivat murtuneet niin kauniista iskusta maahan...
He sanoivat minulla olevan kuudenkymmenen prosentin mahdollisuus kävellä enää koskaan.

Meistä tuli heti läheiset. Hoitajat nauroivat ja sanoivat, että näytimme jo vanhalta pariskunnalta paketoituna sänkyyn katsoen mitä tahansa saippuaoopperaa, mikä sattui olemaan televisiossa. Luca vain väläytti hänen tavanomaista hymyään samalla kun minä punastuin ja hautasin kasvoni hänen rintaansa.

Minulla ja Lucalla oli molemmilla hyvät ja huonot päivämme. Hänen erityisen rankkana hoitopäivänä me makasimme yhdessä, hän vapisevana minun käsilläni. En koskaan unohda hänen pehmeän yskimisensä tunnetta tai solmua vatsani pohjassa. Minä vihdoinkin keräsin rohkeuteni ja kysyin häneltä suuren kysymyksen...

Hänellä oli Hodgkinin tauti. En usko että kumpikaan meistä nukkui sinä yönä.

Sillä aikaa kun minun jalkaani vaihdettiin kipsien tilalle siteet, Lucan kemoterapia alkoi. Kuitenkin ongelmitta. Kun tulisin takaisin turhautuneena tai silmät kyynelehtivinä terapiatapaamisesta, hän olisi aina lohduttamassa minua rauhoittavilla sanoilla ja rakkauden osoituksillaan.

Viikkojen päästä kemoterapia alkoi näkyä. Hänen ruskeat kutrinsa ohenivat, hänen silmiensä alle oli jäänyt pysyvästi tummat varjot ja hänen ihonsa oli täysin valkoinen. Kun jalkani kasvoivat vahvemmiksi ja pääsisin pois, ei ollut enää mitään mitä odottaa.

Päivä jona päätimme ajaa hänen hiuksensa oli päivä jolloin minä murruin. Kerroin hänelle että tekisin mitä tahansa; luovuttaisin verta, antaisin luuydintä, mitä vain mikä auttaisi häntä paranemaan nopeammin, mutta hän vain hymyili, mikä sulatti minut ja mikä sai minut pyyhkimään kyyneleeni.

Kuusikymmentä prosenttia. Lucalla oli kuudenkymmenen prosentin mahdollisuus päihittää demoninsa. Se oli sama kuin minulla.

Toukokuun kahdentenatoista minut vapautettiin virallisesti huoneesta 104. Minä ontuisin todennäköisesti koko loppuelämäni. Joka toinen päivä minä vierailin Lucan luona. Joka kerta kun olin lähdössä, otin kuvan meistä yhdessä. Kuukausien päästä voisin verrata ensimmäistä kuvaa ja kaikkein viimeistä kuvaa ja nähdä, kuinka paljon hän oli heikentynyt. Se oli sydäntäsärkevää.

tulee jatkoa

1

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • majjuuu

      ARVOSTELKAA! :)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1947
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      891
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      855
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      732
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      717
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      696
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      673
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      649
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      648
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      201
      640
    Aihe