NENÄKÄS I
Vappuaattonakin
sillä oli punainen nenä
(tokihan te sen tiedätte,
sitä hyväntekeväisyyttä...),
ja hosottavat liki valkoiset hiukset
(kaikilla perinteikkäillä
kunnon klovneilla on, juu see...)
Ja kaksi kättä,
toinen ryhmyisistä kyläkaupan rivassa
(availi asiakkille ovia...),
toinen yhä tyhjä,
ojentumassa
(aivan oikein, anoen, mitenkäs muuten
tuollaisilla...)
kohti naperoa.
Saisi koskettaa edes jotakuta...
Siinä hetkessä jokin liikahti – äiti.
Se, joka tempasi lapsen rattaat liikkeeseen
ja kaiveli raivoissaan
hätätilojen tarvikelaukusta
kosteuspyyhkeitä.
- Helvetin pelle!
Sikasiisti äiti.
Vain kahdet silmät kyynelistä märät.
Äiti pyyhki.
(Sehän jo niisti.)>
Vappuaattonakin
sillä oli punainen nenä
(tokihan te sen tiedätte,
sitä hyväntekeväisyyttä...),
ja hosottavat liki valkoiset hiukset
(kaikilla perinteikkäillä
kunnon klovneilla on, juu see...)
Ja kaksi kättä,
toinen ryhmyisistä kyläkaupan rivassa
(availi asiakkille ovia...),
toinen yhä tyhjä,
ojentumassa
(aivan oikein, anoen, mitenkäs muuten
tuollaisilla...)
kohti naperoa.
Saisi koskettaa edes jotakuta...
Siinä hetkessä jokin liikahti – äiti.
Se, joka tempasi lapsen rattaat liikkeeseen
ja kaiveli raivoissaan
hätätilojen tarvikelaukusta
kosteuspyyhkeitä.
- Helvetin pelle!
Sikasiisti äiti.
Vain kahdet silmät kyynelistä märät.
Äiti pyyhki.
(Sehän jo niisti.)>
Vastaukset 7
Vanhimmat
NENÄKÄS II
Vappuaattonakin
sillä oli punainen nenä
(tokihan te sen tiedätte,
sitä hyväntekeväisyyttä...),
ja hosottavat liki valkoiset hiukset
(kaikilla perinteikkäillä
kunnon klovneilla on, juu see...)
Ja kaksi kättä,
toinen ryhmyisistä kyläkaupan rivassa
(avaamassa oven ihmisille
sisäänheittotarjouksen maailmaan),
toinen yhä tyhjä,
ojentumassa
(aivan oikein, anoen, mitenkäs muuten
tuollaisilla...)
kohti naperoa.
Saisi koskettaa edes jotakuta...
Siinä hetkessä jokin liikahti.
Äiti tempasi
lapsen rattaat liikkeeseen,
kaivoi raivoissaan esiin
hätätilatarvikelaukustaan
kosteuspyyhkeet.
- Helvetin pelle!
Sikasiisti äiti.
Vain kahdet silmät kyynelistä märät.
Äiti pyyhki.
(Sehän jo riisti.)
NENÄKÄS III
Mä oon satavarma,
ett muistan sen itte,
ku vappuaattona
lähdettiin sitte
mutsin kans ostaan kaupasta
sitä yhtä kytkytarjousta
nakkipaketista
ja perunasalaatista.
Mä muistan kyll sen,
vai myöhemmin mutsiko toisteli,
oikeesti taidakkkaan
tietää en,
ett sen kaupan ovella
seiso yks aito klovni,
usotsä?
Säikähdin sitä todella,
kun se ojensi handuaan
mua kohti,
ja siinä sen
kädessä hohti
valkosta talouspaperii,
mutt en mä sitä.
Vaan kun se mun mutsi
tarras kärreihin kii,
ja tempo kiivaasti
mut ineen
ja kävi sitt raivoon,
ett sitä tooodella
otti niin aivoon,
kun mä pellelle
vaan virnuilin -
ja olin sillonki ollu
kaupan ovella
räkä poskella.
NENÄKÄS IV
On tullu kierreltyy
erinäisiä sirkuksia.
Eläkepäivät
ja kesäasunto siinä
kivenheiton päässä,
talviasuttavaki,
mutta harvemmin
sitä talvella
tulee enää mihinkään lähdettyä.
Kyläkauppiaan kanssa
on tullu ystävystyttyy,
sen verran niitä kesiä takana.
Otettiin edellisenä iltana
hiukan, saunottiin siinä,
ja se sai sen ajatuksen,
että klovni sisäänheittäjäks.
Jos vaikka alkaisi
kauppa vielä enempi
vapun kunniaks käydä.
No, mikäs siinä,
ystävän palvelus,
verestelyä.
Kiinnitin huomioo
siihen rokkipimuun
jo kaukaa,
sen verran erikoinen näky
sen kylän raitilla.
Se lykki huolimattoman näkösenä
yhdellä kädellä sen lapsen rattaita
ja kälätti kovaäänisesti kännykkäänsä:
”Vittu mä en kyllä koko korii ala raahaan
ton pennun lisäks...Siis haista sä...
No, okei, okei, tartte siit
ainakaan alkaa hilluun...”
Raotin niillekin siinä jo ovea.
Huomasin, että sillä pojalla
oli viiste poskella,
mutta miten se hymyilikään
kuin olis mieluisan tuttunsa tavannu.
Sen äiti mulkaisi
minua ja kersaansa vihaisesti
mustiksi rajatuilla silmillään,
pupillit pisteinä.
Mulla oli vapaassa kädessä
vielä yks ilmapallo,
ajattelin antaa sen
pojan käteen,
mutta se nainen
tempautui kaikkineen sisälle
ennen kuin ehdin.
Sitä taitaa vain
tulla ojennetuks
liiotellusti sitä kättään.
Ammattitauti.
NENÄKÄS V
Juhlapyhät on yhtä helvettiä.
Niinku se viime vappuki.
Viettää nyt muka harkoissa
huumeinen viikonloppu
in the middle of nowhere
joltain landepaukulta
vuokratussa navetassa.
Bändin piikana ja panopuuna.
Vahvistimet täysillä.
Bang, bang!
Rummut halko tärykalvotki,
äijä huulet.
Jotain shamaanimeininkii.
Ja sitt se yks dorka
siin kaupan ovella,
ku hetkeks pääs irti.
Pokkuroi ja virnisteli
jotain valkosta suupielissään,
dunkkas vanhalta viinalta.
Tarjota ny mun pojalle
vaan jotain Emboo ja
halpaa Tiimarin ilmapalloo.
Kas, ku ei puhallettuu kortsuu,
hei haloo!
Yhtä tyhjän kans.
Mutt mä vannon ja takaan,
ett ne oli ne viimeset pisarat.
Sitt koittaa se äitienpäivä,
ku on aika juhlii ex-bändärii.
NENÄKÄS VI
Entäs se kauppias?
Käsiään hieroi.
Vieläkin maistuvat
vappuaatosta
kertyneet voitot.
Hiljentynyt jo olikin
muuten se kylä,
ostovoimaton kylä.
Maaltapakoa,
vaan tulipa lauteilla
kaikkien aikojen idea.
Se pelle ovellensa
hommata.
Virkistyi
unelias kylä,
alkoi kesäkansaakin
raitilla virrata.
Petasin liiketoimintaan.
Mutt usein odottelee
yhä kuumana
päivän saldoa
se klovni takahuoneessa.
Taitaen kerrottu eri näkökulmista tämä. Eri versioissa miellyttäviä nyansseja (niistäminen vs. riistäminen, sisäänheittotarjous maailmaan). Poeettisia paljetteja. Jotenkin kerronasta tuli mieleen ns. Pahan koulukunta.. nyt kun Annika Idström on pois luotamme mennyt, olen havahtunut tähän kaikenylle laskeutuvaan nostalgiaan. Minulle rva Idström on sitä kultakautta NYT (siitä hetkestä kun näin kuolinilmoituksen), silloin muinoin kulki kaikenylle olkia kohauttaen..mitä tämä on Vartioon verrattuna tämä 80-luvun nykykirjallisuus. Merkitys muodostuu jälkikäteen. Mitä jää käteen juhlista jaloimmasta, vapunaatosta, pelleilyäkö vain. Traumaattista lapsuutta, hysteeristä äitiyttä ja kauppias laskemassa voittoja.
Tiivistetysti: taitavasti kerrottu kokonaisuus ja itselle teksti herätti myös nostalgisia muistoja.